Jälleen on hyvästien aika

Eihän tässä näin pitänyt käydä Ihanin äitikoira, pieni ilopilleri, oma äitienpäivälahjani, Nomi Nomparelli lähti tänään Milanin ja Lilin luokse aivan liian aikaisin

"Ruskeat silmät sä tänään suljit,

yli sateenkaarisillan pois luotani kuljit,

kyyneleet silmiäni kirveltää,

sydän täynnä on ikävää,

paljon oli ikää ja vaivaa,

alkoi kipu tassujani painaa,

sohvan nurkka on tyhjä nyt,

kun olet luotamme lähtenyt,

hyvää matkaa persoona suuri,

uskon kuitenkin kävi mulla tuuri,

sinut luonani pitää kauan mä sain,

vaik vuodet tuo tuntuu hetkeltä vain."

Nomi ehti onneksi oireilla vaan muutaman päivän kun eläinlääkärin tutkimuksissa paljastui pitkälle edennyt sappirakon mukoseele. Huonon ennusteen takia Nomi ei enää lähtenyt kotiin vaan pieni sai helpotuksen kipuihin minun sylissä nukkuen. Julma on ollut vuosi 2023.

Rakkain Lili 21.5.2007-6.6.2023

Viimeinen käsky on vaikein. Mutta nyt se on annettu.

“Vapaa”.

Juokse kaunis tyttöni vahvana ja itsevarmana kuten niin monet kerrat yhdessä teimme. Harmaa pantteri.

Nyt sinä jatkat matkaasi ilman meitä iso pala sydäntäni mukana. Mutta et tule olemaan yksin, Milan ja kaverit sinua jo odottavat.

Niin kiitollinen että sain sinut elämääni. Toit enemmän iloa ja rakkautta kuin olisin voinut toivoakaan. Yksinkertaisesti olit PARAS. 

Tiedät että olisin tehnyt kaikkeni saadakseni pitää sinut luonani, mutta viimeistä taistelua ei voitu voittaa ja oli aika luovuttaa vaikka se sattuu. Ainoa lohtu on että sinun on nyt parempi olla.

Vielä me tapaamme ja olemme yhdessä ikuisesti.