Toinen VOI1-tulos ja luokan seuranmestari!

Lili se jaksaa... Viikolla treenejä useampana päivänä ja viikonloppuna sitten kisoja. Laji vaan välillä vaihtuu.

Tänään oli vuorossa LPKY:n seuranmestaruuskisat tokossa. Kisat pidettiin kuitenkin LAU:n hallilla. Olin hallilla ensimmäistä kertaa jo puolen ysin maissa kun piti laittaa halli kisakuntoon. Ysiltä sitten koirien kanssa metsään lenkille. Pitäisi olla usemmankin tällaisia pakkomenoja, harvemmin nimittäin selviää tunnissa heräämisestä mihinkään. Metsässä oli taas ihania hirven hajuja ja ties mitä riekkuvia riekkoja, mutta tylsät flexit estivät taas saksanharmaitahirvikoiria toteuttamasta mielihalujaan. Maskotti ei onneksi moisista ymmärrä, Nomille riittää kun pääsee lällättelemään keppien kanssa :)

Koska VOI-luokka oli vuorossa vasta viimeisenä, niin sitähän ehti tehdä aamupäivästä vielä vaikka mitä hyödyllistä. Kuten pyykkien ja pihakalusteiden pehmusteiden pesua. On sitä joskus juuri ennen koetta putsattu keittiön viemäriäkin :) Ei iske kokeesta stressiä, kun on muuta tekemistäkin!

Oli tarkoitus mennä hallille ajoissa, mutta eipä sinne sitten selvinnyt kuin puoli tuntia ennen arvioitua alkamisaikaa. Ja tietenkään nyt koe ei ollut myöhässä vaan poissaolojen takia menossa oli jo EVL:n viimeinen koirakko ja me oltaisiin suoritusvuorossa ensimmäisenä. Klumps, nyt tuli kiire! Onneksi tuomari piti välissä pienen hengäsdystauon, että ehti vähän viritellä koiraa valmiiksi. Mutta koko ajan oli sellainen paniikinomainen tunne, että kiire, kiire, ei ehdi. Sitten kun vielä voittajassa oli sekoitettu liikejärjestys (meille ensimmäistä kertaa) niin siinähän oli jo valmiiksi ohjaajan pää sekaisin. Ei ollut kyllä yhtään luottavainen fiilis lähteä kokeeseen.

Tuomarina toimi Harri Laisi, joka kehätarkastuksessa kertoi, että hänellä on ollut itsellään 18-vuotiaaksi elänyt snautseri. Hmm, olisikohan kenties snautseribonuspisteitä tiedossa ;) Bonuspisteitä tai ei, arvostelussa ei turhia pilkkuja viilailtu ja tulosrivi näytti tältä suoritusjärjestyksessä:

• Paikkamakuu: 10 Meni kyllä hitaasti maahan ja vinoon...
• Tunnistusnouto: 8 Ei lähde treeneissäkään ekalla käskyllä ja eikä lähtenyt nytkään. Muuten Lili tekee tämän niin varmasti.
• Liikkeestä istuminen: 10 Ihan jees, seuraaminenkin nyt parempaa kuin viime kokeessa.
• Ruutu: 10 Tämän Lili osaa (edisti kyllä seuraamisessa...) vaikka viikolla treeneissä esitti vähän muuta. Viimeisen illan "paniikkitreeneissä" saatiin virhe korjattua.
• Seuraaminen: 8.5 Selvästi pidempi seuraamiskaavio kuin viimeeksi, mutta hyvin Lili jaksoi. Juoksussa edisti aika paljon ja vähän vinoja perusasentoja. Askelsiirtymät saisi olla tiivimmät.
• Hyppynouto: 9.5 Vähän taisi jäädä taakse ja väljäksi luovutuksessa. On se vaikeaa...
• Luoksetulo: 6 OMG - meni maahan ekasta pysäytyksestä. Onneksi ei nollannut liikettä. Ei ole pitkään aikaan mennyt treeneissä tässä maahan ja yleensä treenaankin vain seisomaan pysäytystä kun se on vaikeampi pitkän etäisyyden takia ja ettei ala tarjoamaan maahanmenoa...
• Kaukokäskyt: 8 Lämmittelyssä teki kaikki vaihdot ihan oman pään mukaan, nyt sentään teki oikeat vaihdot heti ekalla käskyllä. Tuli vaan ensimmäisessä seisomisessa aika reippaasti eteenpäin.
• Metallinouto: 8.5 Joku onnistui heittämään kapulan pystyyn ja sitä Lili hetken ihmetteli, että mites päin tuon nyt tuosta oikein ottais. Korrekti luovutusasento on edelleen no can do, ylivoimaista myös treeneissä...
• Kokonaisvaikutus: 9 Varsinkin snautseriksi oikein pätevä tapaus (poikkeuksellisen miellyttämisenhaluinen kuulemma) ja ehkä vähän muutenkin :)

Yht. 277 pistettä, 1-tulos, luokkavoitto ja luokan seuranmestari! 

Pokaalia ja ruusuketta pukkaa... Lili sai vielä herkutella possunkorvalla autossa. Itse tuli käytyä kaupan kautta ostamassa mutakakkua ja jäätelöä. Syötiin äitin kanssa puoliksi ja täytyy todeta että vähempikin olisi riittänyt. On aika täysi olo vieläkin...

Ei palkintoja ilman treenejä... Meidän pieni, mutta sitäkin tehokkaampi treeniryhmä. Hannelle & Mofille toinen AVO1-tulos viikon sisään ja niin tie käypi kohti voittajaa! Tuplavaliojuhlat tavoitteeksi sitten ensi vuodelle ;)?

Ensi viikko otetaan vähän rennommin Lilin fyssarin ja pihahommien muodossa. Sen jälkeen kolmen viikonlopun kisarutistus edessä. Pääsee Nomikin sitten hommiin Lilin rinnalle :)

Nomi testaa: MUSH B.A.R.F. Vaisto

Jos vaan itse pystyisi samanlaisen itsekuriin syömisen suhteen kuin mitä tulee harjoitettua koirien ruokinnassa... :) Karvakuonoille vain parasta eikä mitään ylimääräistä (=epäterveellistä)!

Kaikki kolme koiraa on ruokittu pentuaika varmuuden vuoksi nappuloilla. Milan oli syönyt jo kasvattajan luona Eukanubaa ja sillä jatkettiin. Lili ja Nomi sen sijaan kasvoivat fiksuiksi ja filmaattisiksi Royal Caninin voimin.

Nappuloilla olisi toki voinut jatkaa ruokintaa myöhemminkin, mutta itseä kiinnosti enemmän luonnonmukaisempi ruokinta. Milan ehti barffaamaankin jonkun vuoden, kunnes käytännön syistä siirryttiin liha-puurolinjalle Lilin kasvettua aikuiseksi. Sitä arkkupakastinta odotellessa...

Toissa kesänä reissujen takia mentiin jonkun aikaa nappulalla ja niiden helppous houkutti jatkamaan kokeilua kauemminkin. Kaikki kolme on siitä kiitollisia, että lähes kaikki menee alas ja sopivatkin ainakin lyhyellä aikavälillä ilman kummenpia totutteluja.

Mutta ei vaan nappulat ole sama asia kuin tuore liha! Huonoja puolia alkoi pikkuhiljaa tulemaan esiin ja niin taas palattiin tänä kesänä vanhaan hyväksi todettuun ruokintaan, vaikka se onkin vähän työläämpää sekä sotkuisempaa, jos koirilla sattuu olemaan parrat varusteena. Mutta ehkä on helpompi pestä sitä partaa, kuin käydä hakemassa lääkkeitä täynnä töhnää oleviin korviin... Tosin Milanin parta kestää parhaiten tämän ruokintamuodon, mutta korvat ei nappulaa.

Mutta tähänkin ongelmaan on nykyään ratkaisu, nimittäin uudet MUSH:n B.A.R.F. Vaisto koiranruoka-ateriat. Kaikki tarvittavat ainesosat yhdessä paketissa, helposti annosteltavissa ja partaystävällisessä siistissä muodossakin :)



Nomi pääsi tätä uutuutta testaamaan, kun osallistuttiin MUSH:n Ilmainen ateria kampanjaan. Olisi pitänyt ottaa videota hetkestä, kun Nomi sai kupin eteensä. Nimittäin kuppi tyhjeni sellaisella vauhdilla, ettei siitä ehtinyt ottaa edes kunnon kuvaakaan :) Yhdestä pussista riitti ruokaa useammalle päivälle, mutta ei kuvaajan nopeus kehittynyt kyseisessä ajassa sen enempää.

Laaturuokaa helposti annosteltavassa ja siistissä muodossa; makutestistäkin täysi 10+! Nomi ja omistajansa suosittelee :)

 

Kisaaminen harvinaisemmalla rodulla

Snautseri on rekisteröintimäärältään sadan suosituimman rodun joukossa Suomessa (käppänä top 10:ssä), joten sinänsä ei voi puhua harvinaisesta rodusta. Mutta näissä meidän ympyröissä, tarkoittaen toko/agi/pk-kisoja, saa lähes poikkeuksetta olla rotunsa ainoa edustaja. Noh, eipähän huku massaan :)

Onko sillä sitten mitään merkitystä millä rodulla sitä kisaa? Tämä riippuu ihan harrastettavasta lajista. Milanin kanssa kun aloitettiin pk-puolella, missä valtarodut täällä päin on pitkälti sakemanni, belggari ja rotikka, niin päästiin hyvin porukoihin mukaan eikä esim. roturasismista ollut tietoakaan. Tuomaritkin suhtautui kokeissa erittäin positiivisesti ei niin perinteiseen pk-rotuun. Jos ei arvokisat ole tavoitteena, niin snautserin kanssa on hyvät mahdollisuudet pärjätä pk-lajeissa ja saada koira käyttövalioksikin (yksi tällainen on jo). Ja on sitä joskus jotkut päässeet myös SM-kisoissakin palkintopallille asti! Metrinen hyppyeste on tietysti haaste isolla H:lla tämänkokoiselle koiralle, mutta jos halua on riittävästi ja fysiikka/tekniikka on kunnossa niin ylihän siitä mennään ongelmitta.

Toko sitten... Milanilla kaksi luokkavoittoa 1-tuloksella ja neljä ensimmäistä alo/avo koetta 1-tuloksella. Lilillä viisi luokkavoittoa 1-tuloksella ja kaikista luokista tähän mennessä 1-tulos ensimmäisellä yrittämällä. Rodusta löytyy jo muutama TVA ja juuri äskettäin yksi snautseri sai TK4:sen. Joten ainakin valioksi asti on tässäkin rodussa tie auki? "Bortsuluokassa" voi ehkä olla luokkavoitot sitten tiukemmassa, mutta eipä tässä lajissa onneksi niitä voittoja niin tarvitakaan muuta kuin arvokisoissa. Rotuvalikoima kapenee mitä ylemmäs mennään.

Agility taitaa olla snautsereillakin se suosituin laji, mutta siitä huolimatta en nyt muista kuin kahdet tavan kisat, joissa olisi ollut joku toinenkin snautserin kanssa kisaamassa. Yksissä taisi olla jopa kolme snautseria! SM-kisoissa on ollut nyt molempina vuosina kun ollaan Lilin kanssa osallistuttu niin toinenkin partasuu yksilöissä mukana. MM-karsinnoissa ollaan saatu näinä vuosina olla ihan yksinään, aiemmilta vuosilta edustusta löytyy kuitenkin. Agilityvalioita on tähän mennessä kaksi, molemmat vuodelta 2000, siis 13 vuoden takaa. Yksittäiset agisertitkin on olleet snautsereille tiukassa.

Agilityssä kun ei riitä se oma suoritus vaan pitäisi pystyä myös päihittämään muitakin, jos menestyä meinaa tai edes saada koiran valioksi. Varsinkin maksiluokassa siinä on tekemistä. Esimerkkinä vaikka sunnuntain Mikkelin kisat ja 3-luokan maksien A agilityrata - 38 koirakkoa, joista 10 bortsua, 7 belggaria, 5 kelpietä, 4 pk. collieta, 2 aussieta, jokunen vesikoira ja vielä mudikin. Näitä näkee kisoissa paljon. Vähän harvemmin sitten snautseria, pinseriä, saksanseisojaa tai vaikkapa gordoninsetteriä. Jos vain yksilöllä olisi väliä, niin rotuvalikoima olisi varmaankin monipuolisempi? Mutta omapahan on valinta, jos autokisoissakin kisaisi perhefarmarilla urheiluautojen seassa :)

Ja itse kisan tuloksiin sitten. Oltiin laiskoja ja kisattiin vain kahdella agiradalla. Hypärin nähtyä olisi kyllä tehnyt mieli käydä se vetämässä, makee loppusuora! Tuomarina kaikilla radoilla toimi Salme Mujunen. Hänen radoillaan ei olla aiemmin käytykään. Vauhdikkaita ratoja löysällä ihanneajalla, joten nollia ropisi. Eikä vain muille vaan myös meillekin - molemmilta radoilta! Toinen tuplanolla siis jo plakkariin.

Ekalla radalla helppo alku koiralle joka pysyy lähdössä (ja Lilihän pysyy :) - suoraan kaksi hyppyä ja kaksi suoraa putkea peräjälkeen. Niin helppoa. Lilin putkijarrut kun ei ole mitkään maailman parhaimmat niin tarkoitus oli ottaa koira putken päästä ja lähettää hypyn kautta seuraavaan putkeen. Olin jo kävelemässä radalla kohti koiran kutsupaikkaa eli kahden putken väliin, kun onneksi satuin ihan vahingossa katsomaan taakseni ja mitä näinkään - Lili tulee jo toista hyppyä, possu oli siis varastanut lähdössä! Kerta se on ensimmäinenkin. Siinä kohtaa meinasi sitten tulla ihan kiire. Lilin sai jätettyä hyvin kepeille, joten sai sen verran etumatkaa, että sai karjuttua hyvin ekasta putkesta hypylle. Tuomari ei onneksi ollut kovin tarkka keinun suoritustavasta, pikkusika ei kyllä paljoa kiitoksia tyylistään taas ansainnut.

Nollia radalta tuli 13 kpl ja kuuden kärki tuloksissa: 1) borcol 2) borcol 3) borcol 4) auskel 5) belpam 6) snauts :) Kärkeen vajaa 6 sekuntia, mistäköhän sen ajan puristaisi?


Tokalla radalla testattiin lähinnä keppien aloitusta sekä keinua, onneksi jälkimmäisellä oli taas tyyli vapaa kunhan vain kontakteille osui. Sen verran epäilytti oma juoksuvoima, että piti ottaa varman päälle ja tehdä seuraava hyppy poispäinkäännöksellä, vaikka kyseistä tekniikkaa ei tule juuri koskaan käytettyä. Loppurata vaan juostiin :) Nolla sijoituksella ynnämuut. Tällä radalla olisi voinut saada vähän ajastakin pois, nyt mentiin aika rennosti, mutta ei missään nimessä yli 8 sekuntia.


Mirkalle kiitokset kuvaamisesta!

Välillä sitä miettii, että mitäköhän järkeä tässä kisaamisessa on, koska omalla suorituksella ei ole niin suurta merkitystä. Jos radalta tulee paljon nollia, niin se on ihan sama käydäänkö me tekemässä nolla varman päälle vai riskirajoilla. Sijoitusten suhteen mahdollisuudet on aika rajalliset. Jos itse aikoo päästä palkintopallilla voittamisesta puhumattakaan niin kaikkien nopeimpien pitää ensin epäonnistua. Mutta ehkä Lilikin vielä sen viimeisen sertin joskus saa. Onhan sitä tässä kesän aikana ollut tarjolla, jos olisi vaan tehnyt ne nollat oikeissa starteissa.

Lauantaina vuorossa taas tokon seuranmestikset; voittajaluokassa neljä koirakkoa, roduista ei vielä tietoa ;)

Paluu perusteisiin

Kuva Jukka Pätynen | Koirakuvat.kuvat.fi

Takaaleikkauksellahan saa käännettyä koiran myös tiukastikin... Kuvan perusteella voisi todeta, ettei informaatio ole mennyt koiralle ihan ajoissa perille :)

Kuva Jukka Pätynen | Koirakuvat.kuvat.fi

Ei tässäkään olla ihan menossa jatkon kannalta parhaimpaan mahdolliseen suuntaan...

Jos jokaiselta käännökseltä saisi puristettua ylimääräiset kaarrokset pois, niin alkaisi pikkusnautserillakin olla vähän parempia aikoja radoilta. Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty, Lili kun on käännösten suhteen enemmän mallia rautakanki kuin silakka. Mutta parantaa aina voi!

Lauantaina tarjoutui mahdollisuus osallistua Mikkelissä Teemu Linnan koulutukseen (ja siitä syystä jäi sitten seuranmestiksetkin väliin). Yleensä näissä koulutuksissa tehdään pidempää rataa, kun nyt keskityttiin enemmän hiomaan tekniikkaa ja opettelemaan mitä eroa on linjaamisella ja kääntämisellä. Joo, nehän meidän niitä vahvuuksia onkin ;) Enää olisi puuttunut, että olisi ehditty pistää valssitkin kuntoon, niin alkaisi olla jotain tolkkuakin näissä perusohjauksissa.

Samalla ratapohjalla tehtiin neljä eri treeniä, ratapiirros alla.

Ensimmäisen treenin (mustat neliöt) piti olla helppoakin helpompi - heti putkelta lähetys hypylle, perään takaaleikkaus, joka sitten linjaa koiran oikein putkeen. Lilin mielestä tällaista treeniä ei voi olla, joten päätti pistää vähän vaikeutta peliin. Ensin tullaan kolmoshyppy riman ali ja vaihdetaan selän takaa sujuvasti puolta ja napsitaan nenän edessä olleet hypyt putken sijaan. Eikä riittänyt ihan yksi kerta tätä temppua (rimojen ali menemiset sentään jätti väliin). Hypyn jälkeen kunnon haltuunotto oikealle puolelle ettei pääse selän taakse... No, sitten voi juosta sujuvasti vain putken vierestä. Ei ole ihan tyypillisiä virheitä Lilille, mutta tulipahan nyt nekin koettua.

Toisen treenin (valkoiset neliöt) haasteet osasi odottaakin, mutta tällaisiin kohtiin on toimiva asekin eli vastakäännös. Jota ei sitten "saanut" käyttää, vaan piti saada homma toimimaan peruskäännöksellä. Yhyy... Syy miksi vastakäännöksen viljely ei ole hyvä asia, niin se ensinnäkin heikentää valsseja (koira ei tiedä milloin niihin pitää lähteä mukaan ja milloin ei) ja toisekseen ne on hitaampia kuin peruskäännökset. On tässä jo muutaman vuoden ehtinyt agilityä harrastaa ja vasta nyt joku oikeasti neuvoo miten peruskäännös tehdään (tai käännökset yleensäkin). Kyllä Lili aika monta kertaa ehti ansahypyn käydä hyppäämässä, mutta nyt alettiin saada ohjaajallekin ideaa, että miten tuo pitää oikeasti tehdä. Kunnon rytmin muutos ja kunnon käännös. Tuo ensimmäinen tahtoo jäädä aina uupumaan ja Lilille pitää muutenkin antaa aika vahvat signaalit käännöksestä. Treeniä, treeniä!

Ei päästy kolmannessakaan treenissä (mustat pallot) mukavuusalueelle. Neloshyppy peruskäännöksellä ja sen jälkeen kaikki käännökset tiukoilla takaaleikkauksilla. Tässä treenissä piti oikeasti kääntää, koska muuten sai koiran tulemaan keskihypystä ohi (eli Lilikään paikkaillut nyt estehakuisuudellaan ohjauksen puutteita). Olihan muuten vaikeaa saada monta onnistunutta käännöstä peräjälkeen tehtyä, pari vielä menee. Mutta taas ne perussäännöt - selkeä rytminmuutos (vauhti seis) ja selkeä käännös ajoissa tehtynä, ei mennä esteelle asti. Lähetetään koira esteelle (käsi saattaa) ja heti käännytään niin, että ns. häntä potkaistaan edestä pois :) Tämä meni lopulta aika makeesti! Eikä kertaakaan lipsahtanut ansaputkeen!

Neljättä treeniä (valkoiset pallot) ei oikein päästy tekemään kunnolla - koira alkoi olla aika väsynyt, joten ei hirveästi saatu eroa tehtyä linjauksiin ja käännöksiin. Tietysti säästäisi voimia, jos ei niin paljon kävisi hyppäämässä vääriä hyppyjä - ensin ei voi mennä putkeen, kun pitää hypätä viereinen hyppy (ei voinut leijeröidä hyppyä vaan piti lähettää putkeen edelliseltä hypyltä) ja putken jälkeen ei taas voi millään kääntyä oikealle hypylle kun muitakin on tarjolla :)

Kyseistä treeniä on kuulemma teetetty maajoukkueellekin, haasteita oli riittänyt sielläkin. Tällaista lisää! Joku kertaa pitää rakentaa treeni vielä omalle hallille ja katsoa miten homma sujuu uusintana. Mihin sitä sitten lähtis valssioppiin vielä ;)

Torstaina päästiin taas ryhmätreeneissä OJ:n oppiin. Tästä tulee vielä hyvä vuosi, jos tähän tahtiin päästään kunnon treeneihin! Edellisellä kerralla tehtiin hyvin yksinkertaista pätkää ja kellotettiin aikoja; sama treeni tehdään sitten puolen vuoden päästä uudestaan ja katsotaan onko edistystä tapahtunut :)

Tällä kertaa päästiin testailee mm. putkijarrujen tehoa. Joo ei toimi, kun ei saa niitä koiralle opetettua ja eikä edes muista radalla niitä käyttääkään. Jos tässäkin perusasiassa yrittäisi nyt ryhdistäytyä. Putkijarrujen lisäksi haastetta meille tässä tuotti kasihyppy, kun kääntyi helposti hypyltä väärään suuntaan. Vastakäden käyttö näytti auttavan ongelmaan. Kepeille kesti hyvin persjätön, pujotteli loppuun asti ja tuli vielä oikeaan päähän putkeakin. Kerran kokeilin kohdan valssilla ja väärään putken päähän taas lipsahti.

Sunnuntaina pienen tauon jälkeen taas kisaamaan!

Milanin mysteeri reissu

Ei Milan eräänä perjantaina aamulenkin jälkeen kotiin nukkumaan jääneenä tiennyt mitä tulisi päivän aikana vielä kokemaan.

Kaikki alkoi ihan normaalisti. Kivaa, äiti tuli hakemaan lenkille/mummolaan.

Yleensä se tarkoittaa tätä:

Leppoisaa oleskelua...

Omenoiden syöntiä...

Nam, kyllä oli hyvää...

Vahtihommia näin meidän poikien kesken...

Ja ehdottomasti - junien jahtaamista, jotka hurauttavat menemään aivan tontin takaa. Jiihaa! Olen saanut lammaskoiratkin opetettua tavoille, muuten eivät välitä moisista kulkupeleistä, mutta kun minä olen messissä niin pitävät huolen ettei yksikään juna pääse livahtamaan ohi vaikka minulla vähän vaikka huomio olisi herpaantunutkin :)

Mutta nytpäs matka kävi aivan toisaalle... Hetkonen, JUNA-asemalle! Siis saako täälläkin lennätellä junia vai mikäs juttu tämä nyt on?!?

Meneepäs vähän hankalaksi rähjätä kulkupelille, jonka _kyydissä_ itse matkustaa. Ja sitten piti olla vielä jossain lemmikkivaunussa.

Ja siellä oli tuollainen valkoinen karvapalleropentu, jota _minä_ kävin ihan rauhassa nuuskuttelemassa ja omistajakin sai minua rapsutella. Siis _minua_. Olin kuulemma niin hyväkäytöksinen herrasmies, että siitä hyvästä minulle piti antaa palkkioksi puruluu. Mutta ei näköjään liikaa pidä esittää hyväkäytöksistä, aletaan muuten uhkailemaan kodinvaihdoksella.

Tassuihin tuli entiseen malliin vauhtia, kun määränpäässä olikin tuttuja vastassa!

Yhdessä me lenkkeiltiin ja välillä istuskeltiin maisemia katselemaan...

Täällä oli kuulemma avoimien ovien päivä, ei tainnut koskea meitä?

Olihan reissu...Vartti autossa köllöttelyä riitti ja sen jälkeen olin taas innolla lähdössä kohti uusia sekkailuja!

Mitäs sitten seuraavaksi?