Kun matkaan tahtoisi hän...

Kyllä taas tällä säällä pistää miettimään että minkälaista se elämä olisikaan, jos olisi aina vaan lämmintä ja aurinko paistaisi. Kasvattaa tietysti sisua selvitä vuodessa 9 kuukautta kylmää, märkää ja pimeää. Ja se loppu 3 kuukautta on vaan vähemmän kylmää ja märkää.

Toiset ne uskaltaa repäistä - Hesarin eilinen artikkeli oli taas hyvä osoitus tästä: Miksi tehdä töitä harmaassa Suomessa, kun internettiin pääsee kaikkialla maailmassa? Ihailtavaa. Mitenköhän tuo onnistuisi kolmen koiran kanssa ;)

Tietysti jos miettisi ensin vähemmän radikaalia ratkaisua ja lähtisi edes johonkin reissuun? Joko koirien kanssa tai ilman ja mielellään ihan ulkomaille asti ;). Edellisestä reissusta ilman koiria onkin jo ikuisuus aikaa, uskaltaako edes ajatellakaan, yli 10 vuotta. Passikin on mennyt jo aikoja sitten vanhaksi, mutta mitäs sitä nyt turhaan uusimaan.

Oli aikoja jolloin kaikki lomapäivät meni matkoilla. Kokopäivätyö, pienet menot eikä mitään mikä pidättelisi menojahaluja. Elämä on valintoja.

Lapsenakaan ei tullut matkusteltua. Ensimmäinen ulkomaanmatka tuli tehtyä yläasteella "luokkaretkenä" Ranskaan. Pikainen visiitti Pariisissa ja muuten loppuviikko perhemajoituksessa Amiensissa. Versailles oli ehdoton matkan kohokohta! Ranskaan on palattu myöhemminkin. Opintoihin kuului "pakollinen" vaihtovuosi, mutta jos valittavissa on sellainenkin kohde kuin Ranskan Riviera niin vähänkö itkettää :D Ehkä vähän tyyris paikka opiskelijabudjetilla, mutta 9 kuukautta meni nautiskellen Antibesissa. Naapurikaupungit Nizza, Monaco ja Cannes tulivat hyvin tutuksi ja Alpeillakin piipahdettiin kertaalleen. Laskettelua ja beachia - kaikki kahden tunnin etäisyydellä! Tänne vielä palaan! Italiakin oli siinä aivan lähellä ja joululomaksi ei suunnattu kotiin Suomeen vaan Roomaan. Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti joskin taskuvarkaiden suhteen tulee nopeasti vainoharhaiseksi. Mutta sillä reissulla jäi italialaiset taskuvarkaat nuolemaan näppejään Suomi-tyttöjen edessä! Hiihtolomaviikolla oli puolestaan vuorossa Venetsia ja Venetsian kuuluisat karnevaalit. Sakkia riitti, mutta vähemmän taskuvarkaita. Tosin taisi ne rahat olla sullottuna rintsikoihin :D Pari vuotta myöhemmin oli mahdollista lähteä viikoksi Pariisiin konferenssimatkalle työn puolesta. Päivät töitä ja illat pitkin Pariisia. Mutta vielä riittää Pariisissa nähtävää että kyllä sinne on vielä päästävä!

Töiden puolesta tuli ensimmäinen visiitti myös Amerikan mantereellekin eli Washingtoniin. Ei ehkä voi suositella minään lomakohteena ;) Ja ilmeisti vain hullut suomalaiset kävelevät siellä iltaisin yksin kaduilla. Jossain vaiheessa alkoi epäilyttämään että ehkä tämä ei sittenkään ole kovin suositeltavaa ;) Valkoisen talon joulukoristeetkin jäi näkemättä kun olisi pitänyt jonottaa tuntikaupalla ja päädyin sitten valitsemaan lennon kotiin ihan aikataulun mukaan ;) Seuraavana kesänä uhmattiin taas aikaeroa ja tuli tehtyä ihan lomareissu Kanadan puolelle Montrealiin - tapaamaan vanhoja tuttuja Ranskan vaihdosta sekä katsomaan formuloita. Olihan hauska reissu! Toipumiseen meni ainakin se viikko :D Beaver tailsit, njam!

Viimeisin ulkomaanreissu suuntautui myös Amerikan mantereelle, tosin Meksikoon. Kaksi viikkoa Playa del Carmenissa ja  Cancunissa. Matkan kohokohta oli varmaan päivä Chichen Itzalla, silloin sinne pyramidille pääsi vielä kiipeämäänkin. Ja käytiinhän sitä ratsastamassakin! Kuvittele ratsukolla pitkin valkeaa hiekkarantaa auringonpaisteessa. No, satoi vettä ja heppa oli itsepäinen aasi joka lähinnä yritti tiputtaa meikäläisen kyydistä siinä onnistumatta, hah! Luota edelleenkään yhteenkään koniin...

Meksikon sijaan suunta käy ehkä mieluummin Aasian suuntaan. Thaimaassa tulikin vietettyä parin viikon loma ennen Meksikon reissua. Ao Nangissa kyllä lämpöä riitti :) Kiva paikka löhölomalle, tekemistä voisi olla enemmänkin. Saaret tuli hypeltyä, risteily Phi Phille ja toki norsunratsastustakin.

Mutta se unelmien reissu sitten. Voih... Thaimaahan tuli lähdettyä lähinnä siitä syystä että johonkin piti päästä ja äkkiä, mutta heti seuraavana vuonna toteutettiinkin jo se varsinainen matka - 4 viikon matka Australiaan! Malesiassa pysähdyttiin mennen tullen vähän latailemassa akkuja - menomatkalla Langkawilla ja paluumatkalla Kuala Lumpurissa. Australiassa ensin viikko Sydneyssä, toinen viikko Melbournessa ja kolmas Cairns/Port Douglas. Aivan täydellinen loma! Antaa kuvien puhua puolestaan.

Hotelli Langkawilla

Mein mökki

Hotellin pihaa

Rantaa

Lemmikki :)

No hei, Sydney ja oopperatalo!

Blue Mointains

Kuiluun junalla alas

Three Sisters

Manly

Manly-beach Sydney - talvella!

Melbourne skyline

Albert Park, tuttu formuloista

12 apostoles

Kuranda Scenic Train

Kenkkui...

Koalaa...

Cape Tribulation

Great Barrier Reef

Tätä en ehkä haluaisi tänne. Suurin metsästetty alligaattori luonnollisessa koossaan.

Kanalle voi käydä kehnosti...

Saiskohan tällaisen kotiakin ;)

Port Douglas

Four Mile Beach

Neljä viikkoa jo kotoa poissa, mutta ei tällaista paikkaa olisi halunnut ikinä jättää. Vielä me palataan ja käydään vielä siinä naapurissakin! 

Mutta jos tänä vuonna pääsisi edes johonkin...?

  

Luonnonvalintaa

Niin ne asiat viikossa muuttuu. Viikko sitten Nomi oli vielä kovasti raskaan oloinen, nukkuikin mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Viikon aikana alkoi askel kummasti keventyä ja mammakoira näyttämään enemmänkin hoikistuvan kuin kasvattavan mahaa.

Perjantaina oli aika varattu eläinlääkärille toista herpes-rokotusta varten. Jo päällepäin katsottuna näytti siltä ettei voi olla kantavana ja röntgen sen sitten varmisti. Ultrassa oli vielä kaksi sikiötä nähtävissä, mutta tiineys oli mennyt sen jälkeen kesken :( Ei siis Nomille pentuja, voihan harmistus. Toivottavasti pentue poistuu pian pentuvälityksestä niin ei tule enää turhia kyselyjä pennuista.

Nyt vaan toivotaan ettei Nomilla ole mitään alkavaa kohtutulehdusta tai muuta vastaavaa. Toisaalta on ihan pirteä, mutta ei ihan ole normaali itsensä. Ruoka ei oikein maistu vieläkään ja se ei todellakaan ole Nomille tyypillistä. Seurataan tarkasti tilanteen kehittymistä.

Vielä en ole tehnyt lopullista päätöstä, että steriloidaanko Nomi keväällä vai vieläkö pitäisi kesän juoksusta yrittää pentuja...

Uusia tokosääntöjä ja treenailua

Tai no, treenailu on ehkä vähän väärä sana :D Mutta nyt on Lili sentään taas treenailukunnossa, pari viikkoa meni operaatioista toipuessa. Mutta nyt on pantteri taas täydessä iskussa ja sairaslomakin meni helpommin mitä alunperin ajattelin. Muutama ennen ja jälkeen kuva:

Kotona leikkauksen jälkeen, silmäluomi hieman turvoksissa.

Muutama tikki.

Pönttöpäät ;)

Ei eroa vanhaan huomaakaan!

Karvakin kasvaa nopeasti! 

Vielä ei olla muilta kiireiltä hiihtämään ehditty, mutta lumesta ollaan otettu ilo irti muuten. Lili ehkä toivoisi kuitenkin, että mentäisiin ihan vaan koirakylpylään vesileluilla leikkimään ;)

Sunnuntaina selvittiin sitten pitkästä aikaa taas treenailee tokoa. Jotenkin vähiin on käynyt treenit sitten lokakuun ;) Taukoa on pidetty ihan suunnitellusti ja aktiivisempi treenailu on tarkoitus aloittaa vasta kelien lämmettyä. Olihan taas kiva keli treenata, sellaisessa pienessä lumimyräkässä. Agilityssä puolestaan pidetään taukoa huhtikuuhun asti.

Uusia tokosääntöjä on jo tavattu heti niiden julkistamisen jälkeen ja mietitty treenisuunnitelmia. Ihan mitään täysin mullistavaa ei EVL:ssä nähdä ja suurin osa muutoksista vaikuttaa ihan kivalta. Ryhmäliikkeitä pitää tosiaan jatkossa treenata enemmän isommassa porukassa, että saadaan vastaavat häiriöt. Ja kisoihin toivotaan pomminvarmoja vieruskavereita. Mutta kiva ettei tarvitse enää 4 minuuttia paikoillaan köllötellä. Ehkä minuutissa ei Lilin jalat puudu että niitä pitäisi sinä aikana suoristella ;)

Harmittavasti seuraamisesta ei päästy vieläkään eroon :D Uutena tähän tuli pidemmät seuraamispätkät peruuttaen. Tähän mennessä en ole opettanut Liliä peruuttamaan, joten nyt sekin ole aloitettava. Tätä voi onneksi treenata kotonakin ja aika hyvin Lili on lähtenyt askeltamaan taaksepäin. Oletin että olisi tarjonnut enemmänkin istumista. Mutta pitkä on matka että tämä saada toimimaan seuraamisen yhteydessä.

Ruudun muutos onkin sitten ehkä se harmittavin muutos ja enkä vieläkään tiedä miten lähtisin merkitöntä merkkiä eli pelkkää ympyrää opettamaan. Ehkä pitää kysellä viisaimmilta vinkkejä. Lilin haasteena on heikko ohjattavuus yhdistettynä este/merkkihakuisuuteen. Vaikea saada lähtemään mihinkään ilman kiintopistettä. Pk-eteenmenon opettaminen ei ole ollut mikään ongelma, mutta ei siinä tarvinnutkaan tähdätä koiraa pysähtymään johonkin pieneen ympyrään. 

Onneksi Lili ehti valioitua ennen uutta ohjattua hyppynoutoliikettä :D Siis hauska liike, mutta aika hazardi tuon tyyppisen koiran kanssa. Sunnuntaina treenattiin tätä ensimmäistä kertaa eli siis pelkkää kartion kiertämistä pitkästä matkaa. Olen käyttänyt merkille aina käskyä "merkki" ja jos on pitänyt jotain kiertää niin agilitymalliin käskytys "kierrä + km". Taas hyvä esimerkki kuinka Lili kuuntelee käskyjä. Lähti hyvin merkille pelkällä kierrä-käskylläkin pitkästäkin matkaa, mutta suoritti sen kuten merkin eli pysähtyi itsenäisesti (vaikka aina pysäytän sen sinne erikseen). Siinähän sitten yrität snautserille opettaa merkki ja kierrä-käskyjen erot kun Lilin mielestä merkki on merkki ja ihan sama vaikka ohjaaja huutaisi vesimelonia ;) Pitää yrittää ajaa kierrä-moodi vahvemmin ajatteluun, että merkille pysähdyttäisiin vai erillisestä käskystä. Istumista kutsuttaessa treenailtiin myöskin käsimerkillä avustettuna, vähän oli hölmön näköisenä alkuun. Tästä on vielä pitkä matka valmiiseen liikkeeseen hyppy- ja kapulaohituksineen :D Ja tosiaan pitäisi sitten saada treeneihin hypytkin aina raahattua mukana.

Uusia tunnarikuvioita ei olla vielä ehditty treenailee, mutta niissä tuskin on ongelmia. Toivottavasti sää suosisi viikonloppuna, että ehdittäisiin vielä treenit vetää ennen Nomin mammalomaa. 

Suurin osa tämän vuoden kisoista tulee varmaan mentyä vielä vanhoilla säännöillä. Mutta jos sitä jonkun kokeen uskaltaisi uusillakin käydä kokeilemassa? Ne alempien luokkien säännötkin pitäisi myöskin opiskella, jos meinaa liikkurina toimia. Tai sitten pitää liikkuroida vain EVL:ää ;) Ensimmäinen liikkurointi nykyisillä säännöillä tulikin jo suoritettua helmikuun alussa. Vaikka itsekin on kisannut kaikista luokista koularit niin jotenkin EVL tuntuu turvallisimmalta liikkuroida. Kummasti ne vanhat säännöt alkaa unohtumaan vaikka miten niitä sääntökirjasta tavaisit. Ei näköjään mahdu päähän kuin yksi luokka kerrallaan ;)