Virallista

Juuri sopivasti uuden treenikauden kynnyksellä. Ja äkkiäkös sitä on taas maaliskuu ja ekat kisatkin. Ei ole käynyt aika pitkäksi tauollakaan ;)

Jääkauden aloitus

Otsikolla ei viitata koiran koulutuksessa käytettävään jääkauteen, vaan ihan tähän:

Voiko päivä lähteä paremmin käyntiin, kun pääsee näissä maisemissa aamulenkin heittämään....

Tilaa riittää. Kohta laitetaan sukset jalkaan, niin päästään taas saaria kiertämään. Ruohosaaren kun heittää ympäri niin on mukava 11 km:n lämmittelylenkki alla.

Milloin on sormet ja milloin joku muu osa jäässä, mutta mitä sitä ei nyt kärsisi näiden lenkkimaastojen eteen.

Viime viikonloppuna ei vielä uskallettu pitkälle rannasta lähteä. Tänään löytyi jo auton jälkiä, niin sai leppoisin mielin kävellä keskemmälläkin selkää :)

Odottavissa tunnelmissa, että mitäs tehtäis...

Paikoilleen ei voi jäädä tai jollain menee vaan räkyttämiseksi....

Normaali marssijärjestys on, että Milan kulkee joukon kärjessä (ja tähyilee mahdollisia moottorikelkkoja), Nomi touhuilee omiaan siinä perässä (syö keppejä tai kaloja) ja Lili kulkee melkein nenä kiinni omistajan lahkeessa ;) Mutta silti niin valppaana, jos jotain jahdattavaa ilmenee... 

Treenattukin on keleistä huolimatta. Nomi aksaa ja Lili hyvin ruutu ja ohjattu painotteista tokoa ;) Kalsaritokoilut ovat edelleen tauolla, kun omistaja yrittää nostaa rapakuntoaan puntteja nostamalla kotona niin kaikkea ei ehdi. Tosin voisi kai niitä koiriakin nostella, kun ovat milloin käden, jalan tai naaman päällä. Tai ainakin lirppivät kielellä. Siinähän treenaat :) 

Arkista aherrusta

Ohi on lomapäivät... Paitsi meillä eläkeläisillä :)

Niin se arki aina koittaa juhlan jälkeen... Sitä seuraavaa lomaa odotellessa :) Tokotreenit on taas käynnissä sekä aksailut Nomin osalta; Lili kärvistelee vielä tämän kuukauden tauolla. Ja talvikin saapui etelään, ainakin vähäksi aikaa, kyllä kurakelien ja pimeyden loppumista on odotettukin!

Uuden vuoden kunniaksi aloitettu ruokaremonttiprojektikin on hyvällä mallilla ja nyt kun on vihdoin päässyt flunssasta eroon, niin pääsee aloittamaan sen kuntoilupuolenkin! Tai no, olenhan minä nyt ajanut pyörällä töihin jo neljänä päivänä, jota ei normaalisti näillä keleillä tule harrastettua (tänään toimi pyörässä tasan yksi vaihde...). Mutta ehkä saavutusta ei voi hirveästi hehkuttaa, jos työmatka on alle 2 km :D Mutta ylämäet onkin sitten sitä armottomammat.

Joten puuhaa on riittänyt, niin paljon ettei ole ehtinyt blogiakaan päivitellä :) Mutta jos ryhdistäytyisi nyt tässäkin.

Mitäs me ollaan tehtykään...

Nomi piti ensin marraskuussa juoksutaukoa ja joulukuussa tietty joulutaukoa, mutta pikkuotuksen kanssa ei ole sitä pelkoa että alkaisi hyppimään seinille tekemättömyydestä ;) Juoksujen jälkeen pitää muutenkin ottaa ensin vähän rauhallisesti. Nyt jo vähän kotona leikkii leluilla, ettei koko aika mene vällyjen alla köllötellessä. Aksassa on nyt aloitettu projekti "kepeistä maailman paras este". Ei nimittäin jossain kontakteilla paljon häiriöt haittaa ja samaa imua pitäisi saada nyt kepeillekin. Etupalkalle pujottelee kyllä tyylikkäästi sivusladissa ihan täpöllä! Pitäisi joskus ihan mielenkiinnosta kellottaa suoritus, kovempaa ei kyllä enää pysty menemään. Itse pyrin olemaan näissä harjoituksissa mahdollisimman passiivinen (paitsi äänenkäytössä/kehuissa), että Nomi oppisi itse hakeutumaan paremmin kepeille kulmasta kuin kulmasta (avokulma tehotreeniin). Maaliskuun alussa katsotaan sitten tämän projektin tuloksia. Radanpätkiä on tehty myös ihan reippaalla menolla.

Hui, kun on kylmä...

Lili on niin tyytyväinen, kun päässyt taas tokoilemaan. Pitäisi vaan itse aktivoitua kalsaritokoilun kanssa ja hinkata kaket, perusasennot ja erityisesti noudon luovutukset kuntoon. Mutta ilmeisesti on vaan kivempi treenata tuolla ulkona säiden armoilla? Halli on liian kallis vuokrattavasti nykypolitiikalla, eikä sekään lämmin ole, mutta katsotaan miten nyt ulkona treenailu jatkossa onnistuu, jos talvi alkaa tulla ihan tosissaan. Viikonloppuna palelsi jo ihan riittävästi. Ulkona ollaan keskitytty odotetusti treenaamaan ruutua ja ohjattua. Ilman ylimääräisiä häiriöitä tekee jo ihan kivasti palasia, mutta sitten kun on kenttä kylvetty täyteen merkkejä ja ruutuja ja varsinkin jos on vähän huonompi valaistus, niin ei kyllä tiedä yhtään mihin suuntaan lähtee. Ei ole vielä Lilillä luottoa, että kannattaa lähteä aina ohjaajan osoittamaan suuntaan, että sieltä se löytyy. Voi nimittäin lähteä aivan ihme suuntaan, jos sattuu sieltä jotain löytämään. Kuten vaikkapa väliaidan, hmm. Joo, ruutuhan se :) Ruudussa keskikohta alkaa nyt löytymään paremmin ja vahingosta viisastuneena ollaan nyt myös harjoiteltu paikan korjaamista, jos huti käy :) Liian lyhyeksi jäänyt on vaikein korjata, ei tahdo ymmärtää jatkaa matkaa, vaan yrittää tulla ennemmin luokse. Ohjatussa vasen vaatii enemmän toistoja, siinä tahtoo kääntyä liian tiukasti, jolloin näköpiiriin sattuu ihan muut kapulat. Mutta hyvällä mallilla ollaan EVL:n suhteen, kunhan vaan päästään kunnolla treenaamaan!

Ei kai...

Ja näissä olosuhteissa pitäis muka treenata...

Milanin suurin saavutus viime aikoina on tainnut olla karvareuhkastaan eroon pääseminen. Tosin jos Milan saisi päättää, niin pitäisi karvoistaan kiinni varmaan ikuisesti. Ai että joku osaa olla hankala sille päälle sattuessaan. Mutta niin kauan kuin karva irtoaa nyppimällä niin sehän nypitään eikä ajella. Piste. Ja vastalauseista huolimatta. Vielä ollaan aika kaukana siitä ensimmäisen trimmauskerran kokemuksesta ja siitäkin selvittiin :)

Juuri kun tuli pakkaset, niin karvat lähti. Onko fiksua...

Vuosi 2014 on kohta jo ovella...

Raketit paukkuu ulkona ja kaikki kolme koiraa vaan vetelee sisällä sikeitä. Johan sitä on vuosi rehkittykin, kuka enemmän ja kuka vähemmän, joten mitä sitä enää vuoden viimeisinä tunteina stressaamaan...

Nyt tai ei koskaan onkin hyvä hetki muistella vuotta 2013. Mitään tavoitteita ei tullut kirjallisesti julkistettua, mutta nyt on hyvä todeta että omassa päänupissa asetetut tavoitteet saavutettiin oikein hyvin :)

Vuoden tärkein tavoite oli ehdottomasti Lilin AVAutuminen. Kisakausi aloitettiin normaaliin tapaan maaliskuun alun kotikisoissa ja tulokset oli alkuun yhtä nihkeät kuin edellisenä vuotenakin. Nollaputki saatiin alkuun vasta huhtikuun puolivälissä, mutta sitten tulikin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna tuplat ja SM-nollat sekä karsintanollatkin oli kasassa. Sitä viimeistä sertiäkin yritettiin jo tarjota kovassa seurassa Vantaalla, mutta valitettavasti vain kolme päivää liian aikaisin... 

Jokunen nolla irtosi kisoista vielä myöhemmin keväällä, mutta kontaktiongelma alkoi ikävästi nostaa päätään. Ensimmäiset 65 rimat kisoissa tuotti myös ongelmia... SM-kisoissa päästiin vetämään kaikki kolme rataa - karsintarata hyvä, finaaliradalla ja joukkueradalla olisi ollut rahkeita parempaakin. Mutta joka tapauksessa hienosti finaaliin ja siltäkin radalta tulos! 

SM-kisojen jälkeisistä kisoista heti tuplanolla seuraavaa vuotta varten plakkariin. Sertijahtia jatkettiin helteessä ja kontaktiongelmien kanssa, jokunen rata keskeytettiin kontaktien takia. Ja sertikin meni hienoiseen kontaktivirheeseen... SM-nollat 2014 saatiin kasaan jo piirinmestiksissä elokuun välissä, aikaisempina vuosina on saatu odottaa aina huhtikuun puoliväliin asti. 

Syksyllä saatiin oikein kunnon nollatuloskunto päälle, mutta sertiin asti ei vain vauhti riittänyt. Kontaktit parani muuten kuin keinun osalta, jolla nähtiinkin vähän turhan vauhdikkaita suorituksia. Kisakausi oli tarkoitus lopettaa omiin kisoihin lokakuun lopussa, mutta kun vuoden tärkeintä tavoitetta ei oltu vielä saavutettu, niin vielä lähdettiin yhdet kisat kokeilemaan itsenäisyyspäivänä. Ja sieltähän se kaivattu sertikin vihdoin irtosi! Kontaktitkin suoritettiin mallikelpoisesti. 

Joten Lili aksailut 2013:

- 21 nollaa, joista 5 tuplanollaa

- FI AVA 

 Tokoilu oli vähän jäänyt aksailun varjoon, mutta piirinmestikset oli asetettu taas tavoitteeksi uuden luokan korkkaamiseen kahden vuoden tauon jälkeen. Yksi 1-tulos voittajasta oli tavoitteena syksyn aikana. Treenaamaan päästiin kunnolla vasta kun säät salli ulkona treenaamisen. Mitään himotreenausta ei ollut missään vaiheessa havaittavissa, mutta niin vaan alkoi Lili olla kisakunnossa elokuussa kun oli piirinmestaruuskisojen aika. Kunto kesti myös tositilanteen ja niin VOI1-tulos luokkavoitolla heti ensimmäisellä yrityksellä! Kaupan päälle vielä piirinmestaruusjoukkuehopeaa! Koska 1-tulos tuli hieman etuajassa ja EVL:n liikkeitä ei oltu vielä aloiteltukaan, niin käytiin tekemässä vielä TK3 koularikin. Kolme koetta ja kolme ykköstulosta, joten voisi sanoa että tekeminen on varmalla pohjalla.  

Nomikin aloitti myöskin kisauransa, hyvin maltillisesti tosin. Yhdet kisat keväällä ja kahdet syksyllä. Tuloksena yksi nollavoitto ja kaksi hyvää vitosta. Lopuissa oli ongelmia häiriöherkkyyden takia. 1-luokassa jatketaan siis edelleen.

Milan puolestaan treenaili omaksi ilokseen sekä toimi koekaniinina EVL:n liikkeiden opettamisessa :)

Vuoteen mahtui myös uusi työpaikka keväällä, osoite pysyi edelleen samana. Mihis sitä Skinnarilan vapaavaltiosta lähtis :) Työmatka ei vaatisi minkäänlaista autoa, mutta raaskihan sitä vihdoin pistää armaan kulkuneuvon vaihtoon. Onneksi löysi parhaimman mahdollisen uuden kodin, niin ei pääse ikävä yllättämään :) 

Tavoitteita ensi vuodelle sitten:

- Kaikki pysytään terveina

- Tulostavoite nro 1: Lili TVA. Ei varmaan voi olla enää muuta tavoitetta kun on jo TK1, TK2 ja TK3...

- Tokon SM-kisoja ei ehkä vielä 2014, mutta seuraavana sitten viimeistään?

- Agin SM-kisoissa / piirinmestiksissä tuplanolla

- Kontakteista ei lipsuta

- Kisoja hyvällä mielellä (ja ehkä uusissa maisemissakin), mutta itseä ja koiran taitotasoa sopivasti haastaen. Miksi enää varmistella...

- Nomi 2-luokkaan 

Hyvää Uutta Vuotta 2014

Tampereen tuliaisia

Tampereelle ja takaisin ja niin on Astralla kaveri! Viimeeksi tuolta suunnalta haettiin Nomi, toivottavasti tämä osoittautuu yhtä hyväksi hankinnaksi :)

Pitäisköhän molemmat vai joko on aika luopua uskollisesta ja luotettavasta kisa- ja treenimatkojen kumppanista? Sniif... Lähes 100 000 yhteistä kilometriä takana 7 vuoden aikana ja aina on päästy määränpäähän varmasti ja ongelmitta. Kyytiin on mahtunut hyvin monta karvapäätä kerrallaan ja vielä tavaraakin :), kesähelteilläkään ei ole tunnelma lämmennyt liiaksi. Kuskin ajomukavuuden taannut automaattivaihteisto asetti riman seuraajalle korkeaksi. Kerran automaatti, aina automaatti... Mutta löytyihän se "perintöprinssi" vihdoin ja viimein.

Tietysti jos olisi mahdollista pitää kaksi autoa, niin se toinenkin voisi näyttää tältä vähän pidempään.

Todellisuus "koira-autojen" kanssa on yleensä ihan jotain muuta :) Mut jos karvat edes irtoais noista nahkapenkeistä helpommin?

Piparihaaste x 3

Kerta muutkin niin kyl myökii :) Milanin ja Lilin pitäisi tämä "koulutettuina" klaarata helpostikin, Nomia ei ehkä moisella haastella kehtaisi rääkätä...

Aloitetaan helpoimmasta eli Lilistä. Kaikkein ahnein, mutta myös tottelevaisin. Helppoa kuin mikä... Kuvat kahdella kameralla, olisi varmaan ehtinyt testata vaikka mitä säätöjäkin. "Saa"-käskyllä pipari upposi kuitenkin kitaan samantien.

"Mitä vanhemmaksi tulen, sitä itsepäisemmäksi muutun" Milan vuoroon seuraavana. Ei ollut ihan niin helppo nakki, mutta onneksi ei kykene vetämään kitusiinsa mitään suoraan, vaan kaikki pitää syödä lattian kautta, joten ehti hyvin kieltämään. Ilme kertoo kaiken ;)

Kerta kaksi ensimmäistä meni sen verran kivuttomasti, niin pitihän tätä Nomillakin kokeilla, että saataisiin edes vähän haastetta. Alku ei ollut lupaava... Pipari suuhun, toisella kädellä pidät kuonosta kiinni ja toisella yrität saada kameraa kuvauskuntoon. Siinä vaiheessa kun irrotin käden kuonosta, niin pipari oli kokonaan suussa. Liian iso kuitenkin kerralta nieltäväksi, joten ei muuta kuin pipari suusta pois ja uusi yritys. Sen jälkeen istuttiinkin niin kilttinä tyttönä pipari suussa :D

Vielä jäi siis itsellekin pipareita syötäväksi (voi harmi), kun ei tähän haasteeseen mennyt edes harjoituskappaleita...

Tästä se Joulu alkaa!