Eihän tässä näin pitänyt käydä Ihanin äitikoira, pieni ilopilleri, oma äitienpäivälahjani, Nomi Nomparelli lähti tänään Milanin ja Lilin luokse aivan liian aikaisin
"Ruskeat silmät sä tänään suljit,
yli sateenkaarisillan pois luotani kuljit,
kyyneleet silmiäni kirveltää,
sydän täynnä on ikävää,
paljon oli ikää ja vaivaa,
alkoi kipu tassujani painaa,
sohvan nurkka on tyhjä nyt,
kun olet luotamme lähtenyt,
hyvää matkaa persoona suuri,
uskon kuitenkin kävi mulla tuuri,
sinut luonani pitää kauan mä sain,
vaik vuodet tuo tuntuu hetkeltä vain."
Nomi ehti onneksi oireilla vaan muutaman päivän kun eläinlääkärin tutkimuksissa paljastui pitkälle edennyt sappirakon mukoseele. Huonon ennusteen takia Nomi ei enää lähtenyt kotiin vaan pieni sai helpotuksen kipuihin minun sylissä nukkuen.
Julma on ollut vuosi 2023.
Viimeinen käsky on vaikein. Mutta nyt se on annettu.
“Vapaa”.
Juokse kaunis tyttöni vahvana ja itsevarmana kuten niin monet kerrat yhdessä teimme. Harmaa pantteri.
Nyt sinä jatkat matkaasi ilman meitä iso pala sydäntäni mukana. Mutta et tule olemaan yksin, Milan ja kaverit sinua jo odottavat.
Niin kiitollinen että sain sinut elämääni. Toit enemmän iloa ja rakkautta kuin olisin voinut toivoakaan. Yksinkertaisesti olit PARAS.
Tiedät että olisin tehnyt kaikkeni saadakseni pitää sinut luonani, mutta viimeistä taistelua ei voitu voittaa ja oli aika luovuttaa vaikka se sattuu. Ainoa lohtu on että sinun on nyt parempi olla.
Hellettä uhmaten kisattiin sunnuntaina Mikkelissä. Minien startit oli kuumimpaan aikaan iltapäivästä, joten tämä huolestutti etukäteen vaikkei Ilsa erityisen lämpöherkkä olekaan. Aamupäivästäkin lähinnä makoilu oikein auringossa ;) Mutta pitkä päivä ja kolme kisastarttia kuumalla hiekkakentällä olisi toinen asia. Matkaan lähdettiin asiaan kuuluvin varustein.
Kisapaikalla ei ehditty kauaa odotella kun olikin jo ensimmäisen radan vuoro. Tietenkin silloin kun itse olet myöhässä niin kisat oli vähän etuajassa ;) Mutta eipä tuolla kelillä hirveästi kannattanut tuhlata energiaa koiran lämmittelyyn. Muutenkin säästyttiin pahemmalta kuumuudelta, sillä aurinko oli juuri sen verran kääntynyt metsän puolelle että pellon reuna oli varjossa, joten siihen saatiin auto parkkiin ja lenkkeilytkin hoitui siinä. Läheistä puroa hyödynnettiin myös ahkerasti ratojen jälkeiseen viilennykseen.
Ensimmäinen rata oli Jouni Kauton. Ainoa epävarmempi kohta oli kepeille vienti, mutta päätin nyt luottaa koiraan koska treeneissä Ilsa hanskaisi tuollaisen varmaan 9 kertaa 10:stä. Jarrutin hieman vauhtia ja vedin vasemmalle ja Ilsa aloittikin ekan välin oikein, mutta sen jälkeen kepit katosivatkin. Voihan harmi! Kepeiltä siis vitonen, mutta muuten mentiin oikein mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla. Kontaktit onnistui hyvin vaikka ne taas oli ongelmia treeneissä aiheuttanutkin.
Toinen rata oli puolestaan Arto Laitisen. Radalla oli jokunen ansakohta ja pahin heti alussa eli kakkoselta kolmoselle vienti putken houkutellessa takana. Rata oli mineillä ja medeillä paikoitellen hieman ahtaammilla väleillä kuin makseilla ja esim. kolmonen oli lähempänä puomia. Ilsan kanssa vastaanottaminen kakkosen takaa ei tuntunut yhtään sen varmemmalta vaihtoehdolta kuin lähetys kakkoselle ja saksalainen kolmoselle. Jälkimmäisellä lähdettiin liikkeelle ja köpelösti oli käydä :) Ilsa vähät välitti ohjauksesta ja oli kovaa vauhtia painelemassa kohti putkea kunnes viime hetkellä pysähtyi huudolla. Siinä sitten hetki ihmeteltiin kunnes päästiin jatkamaan matkaa. Muuten ei radalla ylimääräistä ohjelmaa joten virheittä maaliin. Hetki piti jännittää että riittikö aika kun alkuun kuitenkin tuhrautui aikaa.
Kolmas rata oli taas Jounin ja Ilsa pääsi näyttämään siinä osaamistaan. Parissa kohtaa olisi kaivattu parempaa irtoamista (A:lta okserille, 14-15), varsinkin kun ohjaajan juoksukunto ei ole vieläkään normaalilla tasolla (sentään parempi viime kisaan verrattuna osteopaatin käsittelyn jälkeen). Ilsalle hieno nolla ja sijoitus 2. Toinen tuplanolla siis putkeen ja SM-nollista kasassa 5/8!
Näissä kisoissa myös Lili teki paluun kisakentille! Pitihän pikkumaksit edes kertaalleen käydä testaamassa ja mikä sen parempaa kuin leppoisasti lomatunnelmissa ilman mitään paineita tuloksesta. Edellisen kerran täällä kisattiin peräti viisi vuotta sitten tuplanollan arvoisesti :) Lue kisaraportti täältä.
Arton radalla aloitettiin, joka oli siis sama kuin aiemmin mineillä paitsi joitain esteitä oli siirretty väljemmäksi. Hypyt oli 50 cm:ssä helteestä huolimatta. Ennen kisoja toki muistuteltiin Liliä korkeammista hypyistä kun on pääasiassa treenannut enää minihyppyjä. Jotenkin olisi toivonut että hyppykorkeudet eivät olisi olleet tapissaan. Alun otin nyt kakkosen takaa ja sehän toimi oikein hyvin. Hyvin Lili jaksoi hyppiä esteitä ja oli muutenkin hyvin menossa mukana. 16-17 välin ajattelin tehdä ensin pelkällä vedolla, mutta kun olinkin niin hyvin edellä niin päätinkin tehdä persjätön siihen väliin kuten Ilsankin kanssa. Vanhoista tavoista poiketen Lili jäi jotenkin minun liikkeeseen kiinni ja tuli aivan hypyn vierestä ohi. Voihan... Valssi olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta eipä siinä jälkiviisaus auta. Putkesta tultuaan oli vielä lähdössä aivan väärään suuntaankin, mikälie ajatuskatko siinä tuli. Loppu tultiin taas sujuvasti, tuloksena kielto plus yliaikaa korjailuista.
Ilmoitin Lilin vain kahdelle radalle, joten vuorossa oli enää Jounin rata 45 cm rimoilla. Minien rataan verrattuna yksi hyppy oli vaihtanut paikkaansa, muuten ei sen suurempia muutoksia (kepit vähän eri kulmassa).
Lili teki oikein hienoa työtä, mutta tultaessa putkesta 15 hypylle ei irronnutkaan sille vaan kaartoi aivan vierestä suoraan 16 hypylle, joten hyl tuloksena muuten sujuvalta radalta. Ei siis nollia Lilille, mutta olihan kivaa päästä vetämään vielä yhdet radat :) Enempää tuskin enää kokeillaan, sen verran ikä kuitenkin näkyy hypyissä ja vauhdissa.
Videoita ei kisoista valitettavasti saatu, mutta Lilistä saatiin kivasti kuvia kiitos Essi Rahikaisen.
Kun ei tämä blogi edelleenkään päivity automaattisesti... Mutta sentään tuloksia on tehtailtu jopa yli odotusten!
Ilsan ensimmäiset agilityn SM-kisat kirmailtiin viikkoa ennen juhannusta Vantaalla. Lauantaina oli ensin vuorossa joukkuekisa ja Ilsan kanssa oltiin vuorossa vasta ankkurina. Auton kanssa ilmenneiden ongelmien takia ei ehditty näkemään muiden joukkuejäsenten suorituksia, mutta tulospalvelu matkan varrella kertoi että joukkuefinaalissa oltaisiin yhden vitosen, kympin ja hylyn jälkeen. Ilsan tehtäväksi jäi sitten se nolla ja joukkueen sijoituksen hilaaminen ylöspäin.
Minien joukkuerata oli sveitsiläisen Sascha Grunderin käsialaa. Tuttu jo Lilin kanssa aiemmista kisoista (lue blogipostaus), mutta silloin ei tuloksilla juhlittu ;) Rata vaikutti hyvin Ilsalle sopivalle ja kun ei pieni neitikään turhia jännittänyt isoa areenaa ja arvokisatunnelmaa niin kaikkien riemuksi tehtiin nolla ja nostettiin joukkueen sijoitus kymmenen parhaan joukkoon :) Hieno Ilsa!
Video livestreamista:
Sunnuntaina jatkettiin yksilökisoissa ja Reetta Pirttikosken hyppyradalla. Radalle oli saatu muutama putkiansa, jotka tiedettiin riskiksi snautserin kanssa. Jälkikäteen ajateltuna siihen nelos hypylle olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta kisassa luotettiin siihen että koira tulisi ohjaajan mukana eikä irtoilisi liikaa. Ja kuinka sitten kävikään :D Mutta hienoa menoa muuten vaikka kotimatka pian hylyn jälkeen kutsuikin!
Video livestreamista:
Hieno kokemus kaiken kaikkiaan, ensi vuonna sitten uusiksi paremmalla tuloksella?
Uusia SM-nollia lähdettiin hakemaan Jussin Juoksuista kolmatta vuotta peräjälkeen. Tällä kertaa osallistuttiin vain lauantaille että ehdittiin edes vähän toipua edellisen viikonlopun rasituksista (koski ehkä enemmän ohjaajaa kuin koiraa ;)
Viime kisoissa on riittänyt enemmän jännitystä kisapaikalle selviämisessä kuin itse radoissa. SM-kisoihin lähtiessä kiukutellut oma auto saatiin korjattua heti kisojen jälkeen, mutta torstaina alkoikin sitten itsellä selkä krampata ja lauantai-aamuna liikkuminen muistutti lähinnä Klonkkua Toru Sormusten Herrasta. Osallistumisen peruminen oli niin lähellä, mutta sisulla lähdettiin kuitenkin ajamaan kohti kisapaikkaa ja toivottiin joko ihmettä tai hemmetin korkeaa kipukynnystä. Buranaa vedettiin päivän aikana kuin karkkia ja se auttoi sen verran että pystyi jotenkin liikkumaan, mutta spurttailut ja muut tiukat käännökset sai kyllä unohtaa.
Eka rata oli Hilpi Yli-Jaskarin ja alku sekä muutama muu kohta piti huolen että tuloksilla ei juhlittu missään luokassa. Alkua kepeille ei tehty kuten harjoituksissa eli lähettämällä vaan tyydyttiin nössömpään vaihtoehtoon. Ilsa on hyvin osannut yleensä putki-kontaktierottelut ja valitsin vielä radan sisäpuolen että saisin paremmin vedettyä puomille. Mutta putkeenhan se upposi ja vielä toisenkin kerran! Eli ekalta radalta HYL.
Buranaa lisää ja valmistautumaan Jari Helinin agiradalle. Radalla ei periaatteessa ollut mitään ihmeellistä, mutta vähiin jäi tulokset silti. Tuomarin kommenttien perusteella eniten virheitä taisi tulla kontakteilta. Ilsan käännökset puomilta on toiminut sen verran hyvin treeneissä etten ollut koirasta huolissani vaan lähinnä siitä etten juokse itse renkaan jalkoja päin. Kepit oli Ilsalla todella hitaat, muistissa oli viime vuoden ongelmat samoilla kepeillä, ei vaan löydä oikeaa rytmiä. Niistä kuitenkin selvittiin eikä loppuratakaan yllätyksiä tarjonnut. Sitä en kyllä arvannut että ihanneajan kanssa mentiin niin tiukille, mutta kerrankin oli kymmenykset meidän puolella. Lukuisten poissaolojen jälkeen kisaajamääräkin oli vähentynyt 20:neen, joten tiukille meni senkin puoleen. Mutta koska ykköselle ei serti kelvannut niin tältä radalta Ilsalle toinen serti kakkossijalla!
Kolmas rata, hyppäri, oli jälleen Hilpin ja niin helppo että tuplanollaa suorastaan tyrkytettiin. Juuri ennen minien rataantutustumista rataa hieman muutettiin ettei olisi liian helppoa. Minusta se muuttui vaan vielä helpommaksi, mutta samapa tuo 😀 Vedettiin radalta nolla niin varmaan päälle kuin voi ja se mikä ei ensimmäisissä kisoissa Jyväskylässä onnistunut niin saatiin hoidettua heti toisissa 😊. Hilpin radoilla ollaan oltu edellisen kerran 5 vuotta sitten ja silloin Lili teki tuplanollan heti kauden ekoissa kisoissa (lue blogipostaus). Ilsa puolestaan kirmasi ensimmäiset kolmosluokan kisansa Helinin radoilla. Ekalta radalta heti nolla ja toiselta vitonen kun ohjaaja hätäili.
Vauhdilla ei näissä kisoissa juhlittu, mutta tuloksilla sentään ja riittää nyt tähän hätään 😜 Reil Re R
Niin ne SM-kisat vaan lähestyy kovaa vauhtia. Sekä treeni- ja kisatahti on ollut varsin maltillinen, jotta saadaan pikkutyypistä paras vire irti oikealla hetkellä. Vähän alkoi kyllä paniikki iskeä että ollaanko kuitenkaan tehty riittävästi. Ei se virekään auta jos tekninen osaaminen tai kisarutiini / suoritusvarmuus puuttuu.
Edellisissä viikkotreeneissä sanoinkin kouluttajalle että treenien haastavuustasoa pitää nostaa jos halutaan selvitä yhtään vaikeammista radoista. Perjantaina saatiinkin treeneihin juuri sellainen rata kuin haluttiin ;) Samalla tuli avattu ulkokausikin. Ai että kun minä niin tykkään esteiden raahailusta kontista kentälle ja takaisin sekä kivituhka-alustasta. Treeniin oli yhdistetty vähän kaikkea kivaa SM-kisojen tuomarien radoista. Toiset kohdat meni yllättävän helposti, toiset vaati eräänkin toiston ;) Suurin tuska taisi olla väli 6-7 kun puomi oli houkuttelevampi sekä 16-17 kun arvatenkin putki veti puoleensa. Jopa 21-22 onnistui joka kerta! Mutta tarkkana pitää olla Ilsan kanssa jos on yhtään esteitä valittavana. Mini kun vielä osaa vaihtaa suuntaa tosi pienessä tilassa.
Sunnuntaina ajeltiin vielä Jyväskylään kisoihin kun maaliskuun jälkeen ollaan startattu huimat 4 kertaa yhteensä kahdessa eri kisassa. Viime kesältä oli myös täysi setti lahjakortteja käyttämättä sekä mielenkiintoinen uusi tuomari tarjolla, Jouni Kautto.
Hyppyradalla aloitettiin. Vauhdikas kiva rata :) Kepit oli aika nurkassa ja pussikin (painavalla kankaalla) pitkästä aikaa radalla, joten nämä olivat ainoat etukäteen mietityttäneet kohdat. Ilsa otti aika hyvin kierroksia meitä ennen startanneista (räkyttävistä) shelteistä, joten kipitteli radallakin ihan kelvollisen nollan :) Shelttien vauhtiin ei odotetusti vauhti riittänyt.
Toiselle radalle ei ollut muuta tavoitetta kuin tuplanollan tekeminen. Haastetta radalla olikin saatu lisää putki-kontaktierottelujen muodossa. Ratapiirros on maksien radalta (josta maksit tekivät vain yhden tuloksen, 5, muut hyl), mineillä ja medeillä tultiin muurilta suoraan kepeille, siitä putkeen jonka jälkeen 14 hyppy takaakiertona (hyppy käännettynä pystyyn). Ilsa oli taas hyvässä vauhdissa, teki hyvät erottelut ja kontaktit (puomi niin kovalla vedätyksellä kuin vain omista jaloista lähti) ja tuplanolla oli niin lähellä. Mutta ei, 9 hypyn vetäsi viime hetkellä takaakiertona. Harvemmin on mikään virhe sapettanut kuin tämä. Olisihan tuonkin kohdan voinut vielä enemmän varmistella, mutta linja oli hyvä ja ohjaus ajoissa mutta mutta. Ei voi mitään. Jounin radoille mennään tänä vuonna ehdottomasti uudestaan!
Viimeiselle radalle vaihtuikin tuomariksi Laura Mättö. Viimeiseksi radaksi vähän liikaa pyörityksiä mutta ei rata nyt niin hankala ollut kuin mitä tulostaso antaisi olettaa. Ainoat nollat tuli maksiluokasta, kaikki muut luokat voitettiin ties millä tuloksilla. Ilsan kanssa selvittiin puhtaasti aina 18 hypylle, jolle tein takaakierto-persjätön, mutta Ilsapa tuli sillä esteestä ohi. Ja vissiin pinna paloi siinä justiinsa nimittäin pussin jälkeen tapahtui jotain mitä en olisi ihan heti uskonut. En tiedä houkuttiko A vai mikä mutta pussista ulos tultuaan Ilsa jäi vain paikoilleen pyörimään ja huutamaan vaikka itse olin koko ajan menossa keppejä kohti. Siinähän sitten tovin odoteltiin että saatiin neiti taas oikealle esteelle.
Sen verran oli kiire kotiinlähdön kanssa että lähdettiin heti kun saatiin kisakirja pois. Kotona sitten katsottiin tuloksia ja huomattiin että tuollakin suorituksella oltaisiin oltu kolmansia eli jäipä nyt sitten palkinnot pokkaamatta :D Eli ei mennyt muilla yhtään sen paremmin ;) . Yliaikaakin tuli ihan reippaasti (kuten muillekin), joka pisti kyllä miettimään että miten ihmeessä radan ihanneaika oli laskettu.
Tulokset ehkä jäivät odotetuista, mutta kaksi ekaa rataa Ilsa veti tosi hyvin ja kaikilta opittiin jotain! Näillä eväin siis kohti SM-kisoja!
Ihanin äitikoira, pieni ilopilleri, oma äitienpäivälahjani, Nomi Nomparelli lähti tänään Milanin ja Lilin luokse aivan liian aikaisin 
