lauantai 21. heinäkuuta 2018

Hellekisat Mikkelissä


Hellettä uhmaten kisattiin sunnuntaina Mikkelissä. Minien startit oli kuumimpaan aikaan iltapäivästä, joten tämä huolestutti etukäteen vaikkei Ilsa erityisen lämpöherkkä olekaan. Aamupäivästäkin lähinnä makoilu oikein auringossa ;) Mutta pitkä päivä ja kolme kisastarttia kuumalla hiekkakentällä olisi toinen asia. Matkaan lähdettiin asiaan kuuluvin varustein.

Kisapaikalla ei ehditty kauaa odotella kun olikin jo ensimmäisen radan vuoro. Tietenkin silloin kun itse olet myöhässä niin kisat oli vähän etuajassa ;) Mutta eipä tuolla kelillä hirveästi kannattanut tuhlata energiaa koiran lämmittelyyn. Muutenkin säästyttiin pahemmalta kuumuudelta, sillä aurinko oli juuri sen verran kääntynyt metsän puolelle että pellon reuna oli varjossa, joten siihen saatiin auto parkkiin ja lenkkeilytkin hoitui siinä. Läheistä puroa hyödynnettiin myös ahkerasti ratojen jälkeiseen viilennykseen.

Ensimmäinen rata oli Jouni Kauton. Ainoa epävarmempi kohta oli kepeille vienti, mutta päätin nyt luottaa koiraan koska treeneissä Ilsa hanskaisi tuollaisen varmaan 9 kertaa 10:stä. Jarrutin hieman vauhtia ja vedin vasemmalle ja Ilsa aloittikin ekan välin oikein, mutta sen jälkeen kepit katosivatkin. Voihan harmi! Kepeiltä siis vitonen, mutta muuten mentiin oikein mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla. Kontaktit onnistui hyvin vaikka ne taas oli ongelmia treeneissä aiheuttanutkin.


Toinen rata oli puolestaan Arto Laitisen. Radalla oli jokunen ansakohta ja pahin heti alussa eli kakkoselta kolmoselle vienti putken houkutellessa takana. Rata oli mineillä ja medeillä paikoitellen hieman ahtaammilla väleillä kuin makseilla ja esim. kolmonen oli lähempänä puomia. Ilsan kanssa vastaanottaminen kakkosen takaa ei tuntunut yhtään sen varmemmalta vaihtoehdolta kuin lähetys kakkoselle ja saksalainen kolmoselle. Jälkimmäisellä lähdettiin liikkeelle ja köpelösti oli käydä :) Ilsa vähät välitti ohjauksesta ja oli kovaa vauhtia painelemassa kohti putkea kunnes viime hetkellä pysähtyi huudolla. Siinä sitten hetki ihmeteltiin kunnes päästiin jatkamaan matkaa. Muuten ei radalla ylimääräistä ohjelmaa joten virheittä maaliin. Hetki piti jännittää että riittikö aika kun alkuun kuitenkin tuhrautui aikaa. 


Kolmas rata oli taas Jounin ja Ilsa pääsi näyttämään siinä osaamistaan. Parissa kohtaa olisi kaivattu parempaa irtoamista (A:lta okserille, 14-15), varsinkin kun ohjaajan juoksukunto ei ole vieläkään normaalilla tasolla (sentään parempi viime kisaan verrattuna osteopaatin käsittelyn jälkeen). Ilsalle hieno nolla ja sijoitus 2. Toinen tuplanolla siis putkeen ja SM-nollista kasassa 5/8! 


Näissä kisoissa myös Lili teki paluun kisakentille! Pitihän pikkumaksit edes kertaalleen käydä testaamassa ja mikä sen parempaa kuin leppoisasti lomatunnelmissa ilman mitään paineita tuloksesta. Edellisen kerran täällä kisattiin peräti viisi vuotta sitten tuplanollan arvoisesti :) Lue kisaraportti täältä.

Arton radalla aloitettiin, joka oli siis sama kuin aiemmin mineillä paitsi joitain esteitä oli siirretty väljemmäksi. Hypyt oli 50 cm:ssä helteestä huolimatta. Ennen kisoja toki muistuteltiin Liliä korkeammista hypyistä kun on pääasiassa treenannut enää minihyppyjä. Jotenkin olisi toivonut että hyppykorkeudet eivät olisi olleet tapissaan. Alun otin nyt kakkosen takaa ja sehän toimi oikein hyvin. Hyvin Lili jaksoi hyppiä esteitä ja oli muutenkin hyvin menossa mukana. 16-17 välin ajattelin tehdä ensin pelkällä vedolla, mutta kun olinkin niin hyvin edellä niin päätinkin tehdä persjätön siihen väliin kuten Ilsankin kanssa. Vanhoista tavoista poiketen Lili jäi jotenkin minun liikkeeseen kiinni ja tuli aivan hypyn vierestä ohi. Voihan... Valssi olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta eipä siinä jälkiviisaus auta. Putkesta tultuaan oli vielä lähdössä aivan väärään suuntaankin, mikälie ajatuskatko siinä tuli. Loppu tultiin taas sujuvasti, tuloksena kielto plus yliaikaa korjailuista. 


Ilmoitin Lilin vain kahdelle radalle, joten vuorossa oli enää Jounin rata 45 cm rimoilla. Minien rataan verrattuna yksi hyppy oli vaihtanut paikkaansa, muuten ei sen suurempia muutoksia (kepit vähän eri kulmassa).



Lili teki oikein hienoa työtä, mutta tultaessa putkesta 15 hypylle ei irronnutkaan sille vaan kaartoi aivan vierestä suoraan 16 hypylle, joten hyl tuloksena muuten sujuvalta radalta. Ei siis nollia Lilille, mutta olihan kivaa päästä vetämään vielä yhdet radat :) Enempää tuskin enää kokeillaan, sen verran ikä kuitenkin näkyy hypyissä ja vauhdissa. 

Videoita ei kisoista valitettavasti saatu, mutta Lilistä saatiin kivasti kuvia kiitos Essi Rahikaisen.

Lili 11-vuotta ja agilityn riemua :)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti