Joulu ja lumi... Tosiaan, yllättäen ei tullutkaan mustaa joulua, vaan jouluaattona herätessä olikin satanut ihan reippaasti (nuoska)lunta.
Toista se oli
viime vuonna, pääseköhän tänä talvena jäälle ollenkaan. Hiihtäminen maallakin ois ihan kivaa...
Vaakana sataneesta rännästä ei välitetty, vaan paineltiin metsään lenkille. Päästiin talsimaan ihan koskemattomalle hangelle... Nomi kävi keräämässä omat lumipallonsa:
Mutta ei ne menoa haitanneet...
Lili etsimässä heitettyjä lumipalloja terävän näköisenä...
Lahjapaketin voi avata ainakin kolmella eri tyylillä:
1. Ensisijaisesti silppua kaikki käärepaperi. Sen jälkeen katso, mitä sieltä paljastuu. Silppua myös kavereiden paperit.
2. Avaa käärettä siististi vain sen verran, että saat lahjat ulos.
3. Odota, että joku tulee kertomaan, että mitä ihmettä tuolle pitää tehdä :)
Pienen opastuksen jälkeen, alkaa jotain tapahtumaankin. Hitaasti....
Siihen ne kaikki voimat taisi mennäkin :) Hanhen räpylästä riitti herkuteltavaa koko joulun ajaksi (ahneimpien harmiksi).
Paketista löytyi myös pehmolelukoira, samanlainen joka oli sisaruksilla pentulaatikossa ja jonka Nomi ensimmäisenä pesästä lähteneenä sai mukaan.
Jolta Lili sitten söi korvat ja hännän sekä teurasti muutenkin... Kuinka käy nyt?
Aivan täysin ei ole voinut treenaamiseltakaan välttyä, varsinkin kun kontaktitreenieste löytyy nyt kotonta :) Siirtynee jossain vaiheessa pihamaalle, vie sen verran ikävästi tilaa...
Aatonattona hallilla käydessä iski laiskuus ohjureita laittaessa. Kyllähän kuusi niitä riittää jo ja onneksi Nomi oli samaa mieltä :)
Ja mitä olisi joulu ilman isoa laumaa kavereita. Niin kiire oli penskojen päästä ulos kaahailemaan, että jäi takitkin matkasta :)
Ne omat joululahjat... Varsin jouluisen näköiset, mutta toivottavasti antavat kyytiä muulloinkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti