Matkailu avartaa

Puolet lomasta mennyt ja enemmän tai vähemmän reissussa... Home sweet home!

MM-karsinnat 2012, Lieto 21.-22.7.
Perjantaina puolilta päivin Astran nokka kohti Lietoa Turun kupeeseen ja taas hyvin täyteen pakattuna. Pienesti pakkaaminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvuus :) Autossa istumista 4,5 tuntia ja ensimmäiseksi suunnattiin suoraan kisapaikaille ilmoittautumaan jo lauantaille sekä pistämään leiri pystyyn. Olisi sitten lauantaina heti jo paikat valmiina. Hotellilla oltiin myös hyvissä ajoin. Kuumuus ei tainnut häiritä kuin allekirjoittaneen yöunia, Lili ainakin veteli sikeitä sängyssä siihen malliin ettei ihan pienestä häiriöstä heräisi :)

Mitä isommat kisat, sitä vähemmän jännittää :) Oma suoritus ei oikeastaan jännittänyt missään vaiheessa. No, oli tavoitteetkin aika maltilliset eli jos ainakin toisella radalla pitäisi selvitä maaliinkin asti :) Jos maaliin asti selvitään niin silloin ratavirheetön suoritus on mahdollinen, mutta aika tuskin tulisi riittämään. Sunnuntai oli varattu täysin turistina olemiseen :)

Meidän starttinumero oli 280 ja kun kaikilla säkäluokilla oli samat radat niin rata oli hyvin muistissa jo varsin varhaisessa vaiheessa :) Päivän suurin koettelemus taisikin olla odottelut ja hyvin pitkäksi venynyt päivä.

Hyppyradan tuomaroi Pentti Siimes. Ei mitenkään tekemätön rata. Edes vienti vitosputkeen ei tuntunut liian vaikealta :) Hypyt 13-14-15 aiheuttikin sitten jo enemmän etukäteen päänvaivaa. Valssaus oli suosittu ratkaisu, mutta kun tietää meikäläisen valssien nopeuden niin useampi peräjälkeen olisi poissuljettu vaihtoehto. Eniten virheitä tuli kepeille viennissä, joko aloitus väärästä välistä tai sitten koirat sujahti putkeen. Tarkoitus oli mennä itse putken puolella ja leikata sitten kepeille.


Mutta rata loppui ennen kuin pääsi edes kunnolla alkamaankaan... Kakkosesteenä ollut muuri oli "hillittömän" kokoinen ja palikat oli ropisseet aikaisemmilla koirakoilla ihan kiitettävästi, jonka takia ei arvannut kovin ajoissa lähteä niistosta. Oikea putken pääkin löytyi helposti (muistin olla käyttämättä vastakättä :), mutta sitten... Tarkoitus oli saada Lili kääntymään putkesta nopeasti oikeaan suuntaan ajoissa kutsumalla ja tulemaan vauhdilla vedättämällä. Ei parane olla liian hätäinen kun lopputuloksena olikin että Lili kääntyi putkessa ympäri ja tuli samasta päästä ulos kuin oli sisään mennytkin. WTF! Ja hylkyhän siitä tuli kun hyppäsi saman tien pituudenkin. Kannattaa siis tehdä noin alkeellinen virhe tuon tason skaboissa... Ja hylyn jälkeen suorinta tietä pois, joten ensi esiintyminen areenalla jäi varsin lyhyeksi. 





Mutta onneksi päivälle oli varattu vielä myös toinen rata, jonka tuomaroi Kari Jalonen. Ei yhtään selvää ongelmakohtaa, tietysti mietittytti että malttaako Lili odottaa keinun alas asti, hyppääkö pituuden loppuun asti ja ehdinkö suoran putken jälkeiseen takaakiertoon sekä siitä vienti puomille niin että puomi jää omalle oikealle puolelle.


Aamulla herätys klo 5:45, kisapaikalle kasin jälkeen ja toiselle radalla starttaus n. klo 21:45. Itseä pilkitytti katsomossa jo neljän viiden aikoihin, Lilillä tietysti oli mahdollisuus vedellä sikeitä teltassa. Lämmittelylenkeillä Lili oli tunnetun pirteä eli mallia perässä vedettävä lehmä. Eloa pikkukoiraan saa sitten silmän räpäyksessä narupalloa vilauttamalla :) Ennen kuin lähdettiin jonoon seisoskelemaan niin juostiin muutama kerta telttakylää vielä ympäri ja reviteltiin hihnaa. Ei niin kuin tarvinnut nipistellä itseään hereille, sen Lili hoiti huonolla sihdillä eli puri minua pari kertaa käteen ihan kunnolla. Iso auts! Halliin sisälle pääsi kerralla viisi koira odottelemaan vuoroaan, ehti Lili hoitaa hermorapsutukset hyvin kun rapsutteli itseään aina kun siirryttiin loosissa yhtä pykälää eteenpäin. Kun meitä edellinen oli jo radalla niin Lili teki jotain mitä ei ole koskaan tehnyt. Grotskun radalla kiljunta oli kuin sähkönisku Lilille - ei hitsi, tuolla radalla tapahtuu jotain niiiin kivaa että sitä on pakko päästä tekemään just nyt ja heti! Suorastaan kiskoi lähtöön, kun meidän vuoro koitti. Yleensä on juuri sen oloinen, että pitäisköhän sitä vähän herätellä :)


Rata meni oikein mukavasti ja minimitavoite saavutettiin eli päästiin maaliin asti :) Ja vielä ilman ratavirheitä! Harmittavasti voittajakoira meni sitten sen verran kovempaa vauhtia, että meille lopputulokseksi yliaikaa 0,87 s. Oltais mekin parempaan aikaan pystytty, jos ois oikein puristettu, tai edes vaikka olis kunnolla juossut puomin osuuden... Mutta hyvä näinkin. Sijoitus 39. reilun sadan osallistujan joukossa.


 

Seuraavana aamuna otettiin suunnaksi ensin Turku, kun ei allekirjoittanut ole siellä vielä käynyt. Puolessa tunnissa näkee varmaan ne kaikki oleelliset :) Oltiin oikein kunnon turisteja ja räpsittiin pokkarilla kuvia.

Kisapaikalla koirat paineli saman tien tyytyväisinä häkkeihin nukkumaan...

Tässä teltassa majailee snautseri!

Mee vaan seurailee niitä ratoja ja anna mun nukkua, tuumii Lili.

Nukkuminen jatkuu vielä tänä päivänä kotonakin :)

Akkujen latailua, Selkäsaari 13.-19.7.
Tarpeeksi pieni keppi, joka mahtuu kokonaan suuhun, niin ei pääse Nomi sitä rannalla varastaa hekottelee Lili :)

Siellä missä syli, siellä Nomi. Sama se olitko lukemassa kirjaa, soutamassa (nyt menee hankalaksi) tai onko sylissä jo muita, ei haittaa... Yöllä voi leikkiä kettupuuhkaa ja nukkua kaulalla. Niin että hyviä unia vain :)

 Ah, aurinkoa...

 Ja vettä...

Me tykätään! Kunhan kumpaakaan ei ole liikaa...

Milan aina valppaana...

 Jätetiin yritykset ottaa poseerauskuva kolmikosta tähän...

Milan oppinut taitavaksi keikkujaksi, vain kerran molskahti veteen kun piti hypätä kalliolta märälle kivelle...

Mukavuusaste, ööö...? Mutta sylissä, joka pääasia :)

 Oi, tuolla on reikä ja sieltä tulee aaltoja. Huisin jännää...

 No kylläpäs tuulee...

Oiskohan sadetta tulossa?

En mää sateesta tiedä, mutta moottorivene ainakin! Ja sehän ei jää multa huomaamatta! Eikä keneltäkään kuulematta...

 Saatiin sitä sadettakin ja sekös pientä härskitti. Se on käytävä möyrimässä kaikki peitot ja tyynyt läpi.

Sadepäivä ramasee ja Milan pehmoilee. Yöllä pitää tulla sänkyyn viereen nukkumaan ja päivällä myöskin. Ei tulis kuuloonkaan kotona.

Jotta ei olisi mennyt loma ihan löhöilyksi niin pistettiin parrat myös hommiin. Parin vuoden tauon jälkeen esineruutua ja jälkeä ja olihan hyö niin taitavia. Suoritukset päätyi myös videolle. Nomi myös kokeili ensimmäistä kertaa jäljen ajoa, vauhtia oli niin paljon ettei tahtonut enää osua pieni koira koko videokuvaankaan :) Videot tulevat julkaisuun ehkä joskus, kun jaksaa ne editoida :)

Ja kun silmä vältti niin Nomi opetteli myös pahoille tavoille, kuten juomaan siideriä, hmm...

Kenraaliharjoitus, Varkauden kisat 8.7.


Mäkäräiset ehkä juhli tuoreella lihalla, myö ei niinkään tuloksilla... Tuomarina Tuomo Pajari.

Ensimmäiseltä radalta ensin virhe keinulta, kun ei ihan riittänyt Lilillä maltti odottaa maahan asti laskeutumista :) Sen jälkeisellä hypyllä ei ohjaajan käden kestänyt kurissa, että olisi saanut vedettyä kauimmaiseen putken päähän, joten hyl lopputuloksena.



Nyt ei lipsahtanut A:lle kuten Kotkassa keväällä :) Mutta toisaalta ei osunut sille keinullekaan, mihinköhän neiti oli oikein menossa...? Sen jälkeen treenailtiin vielä kontakteja yliajan arvoisesti.



Alussa haastava keppien aloitus ja lopetus, mutta vieläkään ei menty A:lle ennen aikojaan ja rengaskin löytyi :) Mutta sitten putki kutsui vastustamattomasti ja hyl. Jatkettiin loppuun asti, että päästään kivalle loppusuoralle. Virheitä ropisi lisää (niin ne suoran jälkeiset takaakierrot...), mutta eipä ne lopputulosta muuttaneet.



Viimeiset treenit ennen karsintoja; hyvää menoa (mm. hienosti pujotteli loppuun asti vaikka itse jäi hypyn taakse, A:n leijeröinti) ja saatiinhan malttamattomuusvirhe keinullakin esiin, että siitä pääsi nipottomaan.

Toinen pätkä: aloitus onnistui hyvin kolmosen takaa vastaanottamalla ja keppien avokulma + leikkaus sujui aina mainosti. Kepeiltä putken toiseen päähän vaati sitten jo melkein  partakuljetusta...

Viikolla käytiin vielä treenaamassa keinua sekä keppejä. Nyt onnistui sellaiset kohdat mitkä aiemmin olivat tuottaneet vaikeuksia kuten keinun leijeröinti ja siitä puomin alla olevaan putkeen. Viime kesänä kun se keinu vielä vähän pelotti, nyt on ongelmana lähinnä liiallinen vauhti :) Hyvin malttoi tällä kertaa. Nomilla sen sijaan oli enemmän vauhtia kuin laki sallii ja täräyttikin niin tyylipuhtaan lentokeinun kun vaan voi. Mutta ei muuta kuin hepan selkään uudestaan, tuumaa Nomi :) Toisella kerralla vauhti hidastui taas vasta karjaisuun, kolmannella muisti jo vähän hidastaa itsekin :) Leijeröinnit jätettiin vielä toiseen kertaan, mutta kepeille treenattiin putkesta suljettua ja avokulmaa.