Snautserista Suomen Agilityvalio!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ja pitkän päivän päätteeksi Joensuussa Lilille kolmas SERT-A ja näin kautta aikojen kolmas FI AVA snautseri on tosiasia! Edelliset on vuodelta 2000, toivottavasti seuraavaa ei tarvitse odottaa yhtä kauan :) Sen voin kyllä jo sanoa, että seuraavan AVA-snautserin tekeminen jää jonkun muun tehtäväksi, tämä yksi riittää minulle :)

Olihan projekti, mutta ei Liliä siltikään päästetä vielä eläkkeelle vaikka niin joskus jo uhkailin :) Mutta nyt mietitään uusia tavoitteita ja ennen kaikkea nautitaan tästä yhteisestä harrastuksesta! Vaikka Lili onkin jo 6.5 vuotias, niin agilityn harrastaminen aloitettiin vasta vuonna 2010 ja ensimmäiset kisat oli vuorossa seuraavana vuonna. Joten vielä ei olla montaa vuotta ehditty kisakenttiä koluta :) Kisakirjastakin on täynnä vasta kaksi sivua - ekaa sivua täyteltiin kaksi ekaa vuotta ja toinen sivu täytettiin tämän vuoden aikana. Takana on ajettuja kilometrejä, vietettyjä tunteja, käytetystä rahasta puhumattakaan... Moni asia on mennyt kohdilleen - kasvattaja-Kirsilta huippu rotunsa edustaja, LAU:n treenipuitteet ja ennen kaikkea kokeneempien agilityharrastajien panostus tällaisten aloittelijoiden kouluttamisessa.

Unelmista totta... 

Itsenäisyyspäivänä herätys klo 4:00 ja matkaan klo 5:00 kohti Pohjois-Karjalaa toivoen, ettei lumimyräkkä häiritse matkantekoa suuremmin. Hannelekin suostui pienen taivuttelun jälkeen lähtemään Merrin kanssa Joensuuhun kisaamaan Vantaan sijaan. Mutta eipä onneksi jäädytty pohjoisessakaan!

Ensimmäiset radat tuomaroi Elina Hannikainen. Merrille ja Lilille molemmille siistit nollat.

Toisella radalla lähinnä kerättiin asennetta viimeiselle radalle ;) Pienen koiran aivoituksia ei aina ymmärrä.

Viimeiselle radalle vaihtui tuomariksi Johanna Nyberg. Tänä vuonna ollaan ehditty käymään neljällä Johannan radalla, joista saldona 3 nollaa ja yksi vitonen (toka vika rima). Hyvältä rata näytti nytkin, jos vaan Lili malttaa tehdä kontaktit kuten kahdella ekalla radalla. Milloinkohan viimeeksi on ollut kisoissa noin kuuliainen kontakteilla :D Ansapaikatkin ehdittiin jo hyvin merkata muiden suorituksia katsellessa, niin muisti itse olla niissä tarkkana.

Lopputuloksena perussiisti rata varmoilla kontakteilla ja siinä vaiheessa tuloslistalla toiseksi. Oltiin Lilin kanssa suoritusvuorossa vähän ennen puoltaväliä ja koirakoita oli lopulta poisjääntien takia vain 21, joten serti ei siirtyisi kakkossijaa pidemmälle. Kärjessä ollut triplanollan tehdyt pyrtsi oli jo valio, joten sertinsyrjässä oltiin kiinni. Olin kyllä aivan varma, että joku menisi vielä ohi.

Yleensä on tullut lähdettyä heti oman suorituksen jälkeen kävelemään ja tulokset on sitten käyty katsomassa vasta tulostaululta. Nyt oli pakko masokistina jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ensin auton luona, kun kuulutukset kuului sinne asti hyvin. Tiukassa oli nollat. Aivan viimeiset koirakot piti mennä seuraamaan hallille. Olihan piinaavaa touhua... Kolmanneksi viimeisen koirakon luulin jo tehneen nollan, mutta vitonen meidän ohi kulkeneessa tuloslapussa komeili. Toiseksi viimeisenä lähdössä treenikaverit Marika & Waara, mutta virhe heillekin. Enää yksi jäljellä jännitettävänä... Bordercollie... Hyppy, putkeen, A:lle, kontakti, hyppy, hyppy ja putkeen. Mutta VÄÄRÄÄN putkeen! Ja sen tuuletuksen kuuli muuten koko halli!!! Toisen epäonni on toisen onni, mutta kuuluu lajin henkeen :) Seuraavan kerran kun satutaan heidän kanssaan samoihin kisoihin, niin annetaan sitten sitä kovemmatkin kannustukset ;) Mutta mikä helpotus, että se viimeisen sertin jahtaaminen oli vihdoin ohi. Olishan sitä ollut aiemminkin tarjolla, mutta aina jotain käynyt. Milloin on ollut parin päivän päässä tai sitten yhden tassun päässä.

Huomenna muuten kuohuviinipullo poksahtaa :) Lilikin pääsee taas vinguttamaan ihkua palloaan, se on parasta palkinto se :) Yritetään ottaa näistä kemuista myös virallinen poseerauskuvakin. Heti kisan jälkeen ei poseerattu palkintojen kanssa, vaikkakin märkä koira kivihiekassa "pyöritettynä" onkin sitä lajin realismia :)

Ovikoriste jouluksi :)