Nomin toinen LUVA!

Uusi taktiikka minimustan kanssa kisoihin valmistaumisessa - kyllästyttäminen. Nomi hengaili hallilla ensin ilmoittautumisessa, sen jälkeen katseli vielä maksit ja medit ennen omaa suoritustaan. Tunti ei vielä täysin riittänyt, mutta kolme tuntia näköjään riitti :D Tosin kerta se oli ensimmäinen kun tuli juostua putken ulkoreunan kautta, mutta jos sillä saa blokattua tuomarin ja ratahenkilöt näköpiiristä, niin sitten juostaan :D

Tuomarina jatkoi eilisen tapaan Marjo Heino. Agilityradan alku oli meille ihanteellinen - yksi hyppy ja heti kontaktille. Rataantutustumisessa minulla oli ihan omat kuviot kun muut käveli keppien ja puomin toista puolta ryhmässä ja minä melkein yksin toisella puolella. Jos olisi voinut luottaa minimustan vireeseen niin olisin tehnyt valssien sijaan persjätöt keppien ja puomin jälkeen, treeneissä nämä toimii ongelmitta. Nomilla hyvä tsemppi kepeillä :) Ilman suurempia ongelmia selvittiin A:lle, jonka jälkeen kolme kieltoa samalta hypyltä ja HYL, kun piti ihmetellä ratahenkilöitä. Siis ei voi olla todellista!!! Hetken ihmettelyn jälkeen jatkettiin menoa, itsellä meni lopussa vielä vähän harmistuksesta plasmat sekaisin ja löytyihän se ratahenkilö vielä loppusuoraltakin. No sehän vasta olisi ottanut pannuun, jos tuonne asti olisi puhtaasti selvitty…

No varuiksi on jo toinenkin minimusta pikaisesti koeajettu, siltä ei intoa puutu!

Vielä oli toinenkin rata vuorossa ja Nomi jatkoi jäähdyttely/lämmittelylenkkien ohessa hengailua hallilla maksien ja medien suoritusten ajan. Alkoi jo osoittamaan kyllästymisen merkkejä :D Palkaksikin oli varattu jotain tosi spesiaalia eli kalkkunaleikettä. Jos ei nyt homma toimisi, niin ei sitten koskaan…

Jos agiradalla oli ihanteellinen alku, niin hypärillä oli sitten päinvastoin - pitkä vienti viistossa kepeille ja kepeiltä jatkettiin taaksepäin hypylle ja sieltä putkeen, jonka vieressä oli niin tuomaria kuin ratahenkilöäkin houkuttimena. Kun Hannele ehdotti putken ulkokautta juoksemista, niin ajattelin ensin että en varmasti, se olisi jo liian noloa. Mutta ei se rataantutustumisessa niin huonoksi vaihtoehdoksi osoittautunutkaan. Loppuratahan oli ihan suoraviivaista menoa, jos ei vaan minimusta haksahda muihin houkutuksiin. Kepeillä meinasi usko loppua kesken, sen verran hitaasti Nomi niitä meni, mutta loppuun asti selvittiin. Kuten itse ratakin nollalla! Jes! Ja näin Nomille toinen LUVA! Palkinnoillekin päästiin, Nomi oli menossa ykköspallille, mutta kolmoseen oli tyytyminen :)

Tulevana sunnuntaina olisi ensimmäinen mahdollisuus luokkanousuun, tosin tarjolla ei ole kuin yksi agilityrata, jolta nolla pitäisi tehdä. Ja oletettavasti mini1-luokka aloittaa, joten vähän lyhyemmällä ajalla pitäisi neiti saada kyllästymään yleisöön. Mutta toisaalta, eipä meillä mikään kiire luokkavaihtoon ole. Hyvä harjoitella vielä näillä juoksuradoilla :)