Sunnuntaina aamusta ensin Nomin kanssa Sami Topran radoille ja kuinkas ollakaan Nomi starttasi numerolla yksi :) Sai siis edellisen viikonlopun taktiikan unohtaa tai ainakin piti se saada toimimaan nopeammalla aikataululla. Kuulemma olisi voinut kuvata videolle kisaajien reaktiot radan nähtyään - ei hitsi mikä putkihässäkkä lopussa! Eipä olla aikaisemmin tuollaista tehtykään, edes treeneissä.
Tässä kohtaa luotiin paineita ohjaajalle että mihis päähän sitä oltiin milloinkin menossa. Kepit arvelutti tietysti että kuinkakohan minimustan keskittyminen kestää kun tullaan kepeillä kohti yleisöä. Otti radalla häiriötä jo lemppariesteillä eli kontakteilla eikä millään meinannut saada tulemaan vauhdilla loppuun asti, kepeillä ekaan väliin oikein ja siihen loppui ajatus. Joten taas vitonen kepeiltä + yliaikaa korjauksesta ja hitaista kontakteista :( Kukaan 1-luokassa missään säkäluokassa ei tehnyt nollaa radalta, joten Nominkin tulos riitti kakkosijaan. Yksi lelu lisää taas lelulaatikkoon!
Hypärillä kepit olivat juuri oikeassa paikassa eli hallin takareunassa eikä yhtään ratahenkilöä välittömässä läheisyydessä :)
Vitoshypylle meinasi käydä vahinko, mutta oikein ajoitettu karjaisu sai Nomin keskittymään taas hommiin. Slalom mentiin hyvin laajoilla kaarroksilla varman päälle ja kepitkin hitaasti mutta varmasti. Muut pätkät pistettiin töppöstä eteen ihan mukavalla vauhdilla (paljon olisi vielä kiristämisen varaa) näillä tuloksin:
Nomille nollavoitto ja lisää leluja! Toista LUVAa ei tietysti hyppäriltä voi saada, mutta ei haittaa. Luokkanousun metsästys agiradoilta jatkuu ehkä toukokuun loppupuolella, jos minimusta ei ehdi juoksujaan aloittaa.
Kakkosten aikana ehdittiin käydä kotona palautumassa ennen Lilin illan starttien vuoroa. Kyllähän väsytti lähteä takaisin hallille. Tuomariksi oli vaihtunut Elina Hannikainen ja agilityrata näytti tältä:
Kutoshyppy oli vähän huonossa kulmassa ja siihenhän se kosahti kun ei kääntynytkään niin hyvin vitoselta ja korjaussuunnitelmaa ei ollut valmiina. Liikaa vetoa ja liian vähän työntöä niin ohi mentiin kiellon arvoisesti. Ois pitänyt tehdä joku pakkovalssi tyyppinen juttu. Sellast sattuu, treenattiin sitten A:n kontakteja loppurata, keinulla olisi pitänyt vaatia parempi pysäytys.
Kiitos Marjolle kuvaamisesta!
Hyppyrata oli meille aika sopiva juoksurata:
Hannelle kiitokset kuvaamisesta!
Nyt jääkin agility vähäksi aikaa tauolle. Tokon EVL debyytti lähestyy uhkaavasti (vappuna, apua) ja eikä todellakaan olla vielä valmiita… Luvassa kahden viikon tehotreeniä, riittää mihin riittää :)
Mukava blogi sulla, vasta äskettäin törmäsin tähän, kun googlailin snautsereita. Haaveissa toinen koira ja kääpiösnautseri/snautseri kiinnostaa kovasti. Jos saa udella, niin miten päädyit snautseriin ja lopulta ottamaan vielä käppänänkin? :) Onko näissä kahdessa koossa suuria luonne-eroja tms.?
VastaaPoistaTervetuloa blogiin :)
VastaaPoistaRotuvalinta on perittyä, kun jo lapsuudenkodissa meillä oli snautseri sekä kaksi suursnautseria ja eikä sitä sitten muuta rotua osannut ajatellakaan itselle :)
Vaikka snautseritkin on otettu ensijaisesti vain seurakoiriksi, mutta koska niiden ominaisuuksien takia on päädytty myös harrastamaan, niin kääpiösnautseri tuli sitten toimittamaan sitä seurakoiran virkaa. Vaikka siinäkään ei olla ihan täysin onnistuttu :)
Näistä omista koirista kääpiösnautseri on kaikkein helpoin - rauhallinen, sosiaalinen, mutta myös hyvin itsenäinen ja vähiten miellyttämisenhaluinen. Seurakoirana mitä mainioin, harrastuskoirana haastavampi. Snautserit on taas selvästi enemmän yhden ihmisen koiria. Mutta yksilöitä löytyy molemmista roduista laidasta laitaan.
Mutta molemmat on ehdottomasti tutustumisen arvoisia rotuja!
No niin, nyt oman blogin kautta.. Kiitos vastauksestasi! Kääpiösnautseri voisi kokonsa puolesta olla oiva kaveri omalle metsästysrotalleni. Sekin otettiin seurakoiraksi, mutta omaksi iloksemme ollaan päädytty myös harrastelemaan. Mitään maajoukkuetason harrastuskoiraa en etsikään, vaan mukavaa kaveria monennäköiseen menoon ja puuhaan :)
VastaaPoista