Jääkauden jäljillä

Vuonna 2005 kun jätkällä oli ikää noin 11 kuukautta....

Matka kävi Olkkolasta kohti Lepänkannonlahtea...

Saksan harmaahirvikoira vielä uinui...

Mutta lokit oli kova sana jo silloin!

Komea nuori poika!

Saako täällä ruokaa vai miksi täällä ollaan?

Yhdeksän vuotta myöhemmin kun kymppivuotissynttärit sen kun vaan lähestyvät...

Milan ja Nomi kävivät äitin kanssa tutustumassa reitin jatkoon (11 km) agin SM-kisojen aikaan, eilen oli sitten Lilinkin vuoro päästä matkaan.

Sen verran lämmin päivä oli ja lounasaikakin oli tuloillaan niin kierrettiin vain n. 7.5 km lenkki Lepänkannosta Rovastinnojalle ja takaisin. Lähdettäessä puolen kahdentoista maissa auton mittari näytti 23.5 astetta ja palatessa varttia vaille kaksi lämpötila oli kivunnut jo 27.5 asteeseen. Ei kyllä tuntunut yhtään kuumalta - reitti kulki hyvin varjossa ja koirille oli pulahduspaikkoja tarjolla läpi matkan.

Reitti oli merkitty vaativaksi - joko meiltä jäi ne vaativimmat pätkät kävelemättä tai sitten minun käsitys vaativasta reitistä on vähän eri... Mutta kiva reitti joka tapauksessa.

Aloitetaan taas mäen kapuamisella ja kotvan aikaan kävelläänkin harjun päällä.

Siellä se Kuolimo lähellä on...

Kaksi kilometria piti odottaa että pääsi ensimmäisen kerran pulikoimaan. Ja sinnehän mentiin vauhdilla!

Matka jatkuikin Kuolimon rannassa, joten virkistäytymispaikkoja oli tarjolla vähän väliä.

Milan on kuulevinaan veneen ääntä...

Mutta missään ei näy... Ihanan raikas tuuli vain!

Idyllista polkua pitkin kohti seuraavaa rantaa...

Nomi näyttää tietä kokeneena reitin kulkijana :)

Kesä on parasta!

Nyt sieltä tulee vene ihan varmasti, tuumii Milan.

Lili myös valmiina "jahtiin" kunhan vaan kohde löytyy.

Mutta sitäpä ei jäätykään odottelemaan, vaan jatkettiin pitkin pitkospuita.

Reitin "kääntöpaikka" eli Rovastinoja ja esihistoriallinen asuinpaikka.

Loppumatka tultiinkin isompia metsäteitä pitkin.

Leppoisaa kävelyä porukalla välillä uiden ja syöden...

Mustikoita! Niitä siis jostain näiltä seuduilta tänäkin vuonna löytyy. Seuraavaksi mustikkaämpäri siis mukaan.

Ja takaisin mistä aloitettiinkin eli Lepänkannossa ja viimeiset pulahtamiset Kuolimoon.

Rannan toisessa päässä on tullut penskana itse uitua hyvin monta kertaa. Vielä ei tullut patikoidessa niin hiki että olisi tullut samalla kertaa pulahdettua :) Mutta hellekelit jos vaan lomalla jatkuvat niin tänne palataan!

Poikkeuksellisesti autolle tultaessa kaikki koirat olivat heti änkeämässä kyytiin. Ja Milankin veteli sikeitä koko kotimatkan. Nomi puolestaan kuorsasi kotona loppupäivän :D Ei siis ehkä kannata vielä suunnitella parin viikon Lapin vaellusreissua ;)?