Vanhuus ei tule yksinään (ällökuvavaroitus)

Vuorossa joka aamuinen hampaidenharjaus ja parrankampaus, Lili tapansa mukaan valmiina siistittäväksi kuin pieni partiolainen toisin kuin ne kaksi muuta…

Jaahas, veristä rähmää silmästä. Mikäs juttu tämä nyt on? Otsatukan seasta löytyi sitten paise, joka oli puhjennut ja työnsi veristä mätää ulos haisten aika voimakkaalle. Ajoitus osui kyllä nappiin taas, eipä tarvitse eläinlääkärille soitella Loppiaisena. 

Aamulenkin jälkeen putsailtiin silmäkulmaa ensin v-a-r-o-v-a-s-t-i suihkuttelemalla ihan vaan vedellä suihkussa. Silmä huuhdottiin keittosuolaliuoksella (ampulleja on joskus tullut hankittua yksi laatikollinen) ja sitten vuotokohtaa varovasti Betadinella. Mitään muuta siihen ei uskaltanut laittaa ettei ole silmässä. Puhallettava kauluri varmuuden vuoksi Lilille kaulaan ettei yritä raapia tai käy tyypilliseen tapaan hinkkaamassa sitä johonkin mattoon, sohvankulmaan tai sängynpäätyyn. Kuten kaikki kunnon snautserit aina partansa putsaa ruokailun jälkeen.

Patti ei onneksi näyttänyt Liliä vaivaavan eikä se enää päivän aikana vuotanut ja värikin muuttui punaisesta vaaleammaksi.

Vuotta aiemmin Milanilta oli leikattu samasta silmästä kolme (!) hyvälaatuista luomikasvainta. Ei kuulemma mitenkään tavattomia vanhenevilla koirilla. Silmäluomikirurgian tuloksista voi lukea enemmän täältä. Mutta Milanilla patit ei edes ulospäin näkyneet ja ainoa oire oli silmän rähmiminen. Joten ei Lilillä voinut sama vaiva olla, mikä lie patti hankalassa kohdin vain. 

Keskiviikkona heti aamusta soitto eläinlääkärille. Tietenkin kaikki ilta-ajat olivat jo menneet, mutta saatiin sitten puolille päivin aika. Mitäpä sitä nyt loman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä tekisi kuin käyttäisi koiraa eläinlääkärissä ;) Onneksi on joustavat työajat ja ymmärtäväinen työnantaja!

Lili ei ole onneksi juurikaan eläinlääkäreissä vieraillut, kun on ymmärtänyt pysyä tähän mennessä sen verran terveenä ja ihan hyvä niin kun tuntuu klinikat toista ahdistavan. Joten tällä kertaa varattiinkin aika vähän pienempään paikkaan, jossa ei olisi paikalla kuin eläinlääkäri eikä ketään muuta. Milan oli jo testannut paikan hyväksi joulukuussa rokotuksilla käydessään. Selvästi Lili tykkäsi myöskin! Ei ahdistanut yhtään, häntä heilui ja hyppäsi onnessaan tutkimuspöydälle - ei kerran vaan vielä toisenkin kerran :) Nomille taas kelpaa paikka kun paikka.

Diagnoosi tuli alta aika yksikön - tulehtunut luomikasvain. Siis aivan sama kuin Milanilla, paitsi että Lilillä se oli vaan tulehtunut. Ihan samalta se olisi näyttänyt jos olisi vaan kääntänyt luomea. Ei vaan tullut pieneen mieleenkään että voisi olla samasta vaivasta kyse kun ulospäin näytti aivan toistensa vastakohdilta.

10 päivän antibioottikuuri ja silmätipat ja leikkaus sitten 20.1. Samalla poistetaan Lililtä hännän luota selästä rasvapatti ennen kuin se kasvaa isommaksi. Ajattelin kyllä vähän toisenlaista sisältöä kisataukoon kuin tämä… Mutta toivottavasti leikkaus ja toipuminen sujuu Lilillä yhtä hyvin kuin Milanilla. Ja yritetään säästää niitä karvojakin vähän enemmän ;) Kuvassa panda-Milan leikkauksen jälkeen.

Niin ja yrittää muistaa katsoa mistä pullosta niitä tippoja kenellekin laittaa. Milan sai rokotuksen yhteydessä suosituksen käyttää silmään kosteuttavaa voidetta, kun sen verran vähän tuottaa nykyään kyynelnestettä kosteutukseen. Onko tämä sitten sitä vanhuuden vaivaa vai mitä? Muuten alan epäilemään jo jotain dementiaa, sen verran kakara se on edelleenkin. Ja jos mahdollista niin vielä enemmän kuin ennen? Neidit tykkäisi jo vähän rauhallisemmasta olosta, mutta jätkä sen kuin pursuaa virtaa ja energiaa. Mutta onni on hyväkuntoinen veteraani :) 

Nomia ei vaivaa silmät eikä mikään muu kuin lähes totaalinen ruokahaluttomuus. Ainahan se on juoksujen jälkeen nirsoillut, mutta nyt ei kyllä uppoa yhtään mikään. Eilenkin jätti aamuruuan väliin, joten olisi voinut kuvitella että illalla jo maistuisi vähän paremmin. Muut olivat jo syöneet kun neiti suvaitsi huutelujen jälkeen saapua keittiöön. Katsoi kuppia, käänsi päänsä pois ja nosti vielä toisen etutassunsa ilmaan että mielipide pöperöstä tuli varmasti selväksi :D Upposi sekin ruoka sitten lopulta, joten tänä aamuna ei tarvinnut sitten taaskaan syödä… Katsotaan milloin helpottaa. 

Loman jälkeen Milan ja Lili on taas tapansa mukaan sopeutuneet parhaiten arkirytmiin. Ihan sama milloin kello soi niin valmiina ollaan. Itseä väsyttää ihan törkeästi, mutta ylöshän sitä on selvittävä klo 6. Nomin mielestä hän voi hyvin jatkaa vielä unia ja kaivautuu vaan mukavampaan asentoon peittojen ja tyynyjen väliin :D