Jo osallistuminen SM-kisoihin on saavutus ja tokon osalta osallistumiskriteerejä kiristettiin vielä entisestään tälle vuodelle, joten jo mukaan pääseminen pikkusnautserin kanssa tuntui hienolta. Ja olihan tämä Lilille jo neljäs peräkkäinen arvokisavuosi - 2012, 2013 ja 2014 agilityn SM-kisoissa ja 2015 tokossa. Aika huippua! Tavoitteena kisoissa ei ollut muuta kuin päästä tekemään oman tasoinen ja iloinen suoritus, menestyspaineet olisi aivan joillain muilla. Mutta niin jäätiin tuloksesta ja varsinkin siitä kivasta fiiliksestä kauas…
EVL:ssä oli 95 koirakkoa ja kun lähtöjärjestys oli yhtä kuin aakkosjärjestys ohjaajan sukunimen mukaan, niin Lili starttasi luokassaan viimeisenä. Pitkä päivä siis tiedossa, kun kaikkien koirakoiden piti saapua heti aamusta juoksutarkastukseen… Neljän jälkeen lähdettiin neitien kanssa ajelemaan kohti Ylöjärveä, perillä oltiin hyvissä ajoin joskus puolen kahdeksan jälkeen. Ei muuta kuin leiri pystyyn ja aamulenkille ;) Teivon raviradalla oli hyvin tilaa niin teltoille kuin itse kehillekin, itse odotin pahempaakin ryysistä. Iltapäivään asti jaksoi vielä aurinkokin paistaa.
Omaa suoritusvuoroa odotellessa ehti hyvin seurata muiden koirakoiden suorituksia (muut LPKY:läiset EVL:ssä erityisesti!), käydä ostamassa uusia tokotarvikkeita muille ja itselle, syödä, lenkkeillä (hyvät lenkkimaastot alueella) ja toki viritellä koiraa jo hieman suoritusta varten. Lili oli vähän turhankin rennon oloinen. Agilityssä tykkää mitä isommat kisat sitä parempi, mutta tokon SM-kisat ei sytyttäneet neitiä sitten yhtään.
EVL:n liikkeet oli jaettu viiteen kehään, jokaisessa kaksi liikettä. Ainoastaan kahden ekan kehän välissä oli pidempi tauko, muuten pääsi aika sujuvasti jatkamaan seuraamaan. Välissä ehti kuitenkin hyvin palkkaamaan koiraa ja muutenkin virittelemään, jonka olisi luullut Lilille sopivan. Näköjään teki ne olosuhteet muillekin tepposia, mutta ei ollut Lilikään ihan vireessä. Koska oltiin viimeisenä suoritusvuorossa, niin ei voi sanoa että häiriötä olisi pahemmin ollut. Alusta taisi tehdä enemmän tepposia. Hieman kulahtanut nurmikko ja epätasainen pohja hävitti hyvin esim. kapuloita.
Pongaa kuvasta ruutu :D
Ekassa kehässä ruutu ja luoksetulo. Lili lähti hyvin merkille ja aivan oikein ruutua kohti, mutta todella hitaasti ja epävarman oloisesti. Meni kuitenkin keskelle, mutta siinä vaiheessa kun käskin "seis" niin kaarratti sivusta ulos ja suoraan maahan. No eipä ole tuota sitten koskaan tehnytkään. Tuskin olisi saanut korjattua ruutuun muutenkaan, mutta kun meni samantien maahan niin ei sitä tarvinnut edes yrittääkään. Joten nolla heti ekasta liikkeestä. Luoksetulo ei alkanut yhtään sen paremmin, tuli nimittäin lähes hiipimällä ekan välin?!? Siitä eteenpäin normaali suoritus. Pisteistä irtosi jotain kutosen verran.
Jos alkoi huonosti, niin ei meno ainakaan seuraavissa kehissä yhtään parantunut. Seuraavassa kehässä ohjattu ja kaukot. Arvonnassa vasen. Lili taas katseli tapansa mukaan kapuloiden viennin ajan ihan muualle. Merkille hyvin ja käskystä/käsimerkistä "vasen" lähti tulee eteen oikealle. Lilillä oli ihan omat ajatuksensa liikkeestä ja ohjaaja saa huitoa ihan omiaan. Ei lähtenyt missään vaiheessa edes kapuloille päinkään joten nollaa taas tarjolla. Ohoh! Seuraavana kaukot ja oman jännityksensä toi asennon vaihtojen näyttötaulu, josta ei päivänvalossa tahtonut saada mitään selvää vaikka keli oli muuttunut pilviseksi. Molempiin seisomiseen kaksi käskyä, muuten teki ihan kivasti. Taisi saada pisteitä jotain 6.5.
Seuraavassa kehässä oli luvassa vain "helppoja" liikkeitä tai niinhän sitä luuli. Ensiksi tunnari. Kapulat upposi nurmikkoon ja zetan merkit oli aivan vieressä, mutta näitähän on treenattu. Näytin vielä selvästi Lilille oman kapulan hajustamisen, mutta joku muu liike oli taas Lilillä mielessä. Paineli suoraan zetan yhdelle merkille eikä siitä suostunut luopumaan millään käskyllä. Kiva, kiva. Helppoa arvosteltavaa tuomarille kuin sai näyttää heti suoriltaan nollaa. Zetassa ei huomauttamista, tuomarille kelpasi 8 arvoisesti (kyläkisoissa olisi saanut ainakin ysin ;).
Neljännessä kehässä etukäteen eniten ahdistava liike eli seuraaminen. Tosin tässä vaiheessa ei paljoa enää kiinnostanut… Seuraamiskaavio ei ollut mitenkään pitkä ja Lili tuli ihan kohtuullisesti mukana. Jossain kohdin oli jätättää, mutta ei sen enempää laamaillut. Etukäteen ajattelin että jos vitonen saadaan niin siihen oltaisiin ehdottomasti tyytyväisiä. Saatiin peräti 5.5 :D Toisena liikkeenä kehässä hyppynouto ja joka toinen liike nollille tahti jatkui. Heitto lipsahti hieman vinoon, mutta on niitä pahempiakin nähty. Ei ollut Lilillä ajatustakaan että olisi korjannut hypylle vaan toi suoraan ohi sivusta. Ihan kuin ei olisi juuri viimeisessä treeneissä harjoiteltu oikeasti vinoja heittoja…
Ryhmäliikkeet oli viimeisenä suoritusvuorossa ja tässä vaiheessa tuli vettä jo aivan reippaasti. Lili oli sitä mieltä, että hän ei mene enää yhteenkään kehään ja luimisteli pahemmin kuin koskaan kehään mentäessä. Paikkamakuulla aloitettiin ja vähän ennen kuin liike alkoi sain vielä käskytettyä Lilin kontaktiin. Toista kertaa ei enää onnistunut ja pikkusnautseri vajosi aivan mystiseen kuplaan johon ei paha ulkomaailma yllä. Nollattiin siis tämä liike ennen kuin ehdittiin aloittaakaan, kun meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Ei voinut olla enää yhtään surkeammat fiilikset piilossa. Jos itki taivaskin, niin teki ohjaajakin. Mitä järkeä on harrastaa lajia, jolla saa näin pahan olon koiralle ja itselle :( Ja näiden piti olla kivat kisat ilman menestymispaineita. Vielä istuminen piti jaksaa. Piilosta pois tullessa Lili tärisi istuessaan, en tiedä mitä muuta oli tehnyt kun sai vain 8 ja kaikista kokeista on saanut aiemmin 10. Enpä paljon jäänyt asiaa tuomarilta kyselemään. Lilikin paineli vauhdilla takaisin häkkiin, että nyt riitti todellakin. Kotona oltiin puolen yhdentoista aikoihin märkinä ja todella väsyneenä. Pariin otteeseen piti matkalla pysähtyä, että kesti enää ajaessa hereillä. Sekä mussuttaa karkkia.
Ei mennyt ensi esiintyminen tokon SM-kisoissa ihan kuin olisi toivonut. Lili on yleensä ollut varsin varma suorittaja - kaikista luokista koularit ja EVL:stä sen yhden punaisen kortin lisäksi vain ainoastaan ykkös- tai kakkostuloksia. Jo viime vuonna oli muutama fiilikseltään vähän nihkempi koe, mutta näköjään kun siihen vielä yhdistetään hieman haastavammat olosuhteet niin tämä oli sitten lopputulos eli pisteitä vain vähän päälle 100… Tosin oli ne olosuhteet kuitenkin helpommat mitä odotin ja eikä mitään sellaista mitä ei olisi treenattu. Paikkamakuun korvien lukitus ehkä kertoo kaiken.
Mutta sen pituinen tarina se! Ei se surkea tulos paremmaksi muutu vaikka asiaa miten vatvoisi. Parin viikon päästä onkin jo uusi koe ja vielä piirinmestikset. Harmittavasti ne on omalla agilityhallilla, joka ei Lilin mielestä sovi yhtään tokoon. Mutta onneksi ollaan jo siinä tilanteessa, että jos ei kisaaminen ole enää hauskaa niin sitä ei tarvitse tehdä! Pidetään kivaa treeneissä ja eilen tehtiinkin taas kisanomainen treeni kaikki liikkeet putkeen ja Lili oli oikein hyvä ja taitava ;) Ja innokas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti