Ekat kisat oli kotikisat maaliskuun puolivälissä, lauantaina Lilin kanssa kolme rataa ja sama setti sitten sunnuntaina Nomin kanssa. Molempina päivinä tuomarina uusi tuttavuus Reetta Pirttikoski, joka olikin tehnyt oikein kivat radat. Harmittavasti tämä ei tuloksissa näkynyt ;)
Ensimmäinen rata Lilin kanssa oli hyppyrata, jonka nähtyäni nimesin sen hyllyradaksi. Ihan liikaa väärien esteiden houkutuksia... Lukemattomat on ne hylsyt, joita Lili on ottanut putken vääristä päistä tai pongaillut muuten vaan vinohyppyjä. Ehkä tauosta johtuen Lili oli aika kuuliaisella päällä ja meni minne pitikin. Vauhtikaan ei ollut enää entistä luokkaa, mutta ihan hyvää menoa kuitenkin. Ekalta radalta nolla siis tulokseksi!
Toka rata mentiin myös kuuliaisesti vaikka ohjaaja kovasti yritti säheltää putken jälkeisen hypyn (numero 5) kanssa. Harmittavasti A:n jälkeisen hypyn rima (8) tippui takaakierrossa ja tulokseksi vitonen. Lähellä oli tuplanolla ja varsinkaan kun rimojen tiputtelu ei kuulu Lilin tapoihin...
Kolmannen radan alussa riittikin sitten enemmän haastetta. Tästä selvittiin kuitenkin kunnialla, mutta keppien jälkeen olin vähän myöhässä ja 9-hypylle suunniteltu saksalainen vaihtui sitten leikkaukseksi A:lle. Järkevämpää olisi ollut vaihtaa puolta vasta seuraavan putken jälkeen, nimittäin Lili ei hahmottanut koko estettä ollenkaan ja oli mennä siitä ohi. Tiukalla käskytyksellä sain viime hetkellä Lilin nousemaan A:lle mutta sitten loppui joko vauhti tai usko oikeasta esteestä ja kääntyi esteeltä alas. No oliko typerä virhe! Putkella 19 Lili sitten paineli minun selän takaa putken väärään päähän hylsyn arvoisesti... Radalla väärä pää oli kuvaa enemmän houkutuksena.
Sunnuntaina oli sitten Nomin vuoro 2-luokassa. Hieman epäröin ilmoittaa Nomia kisoihin kun juoksut olivat loppuneet vasta paria viikkoa aikaisemmin ja juoksujen jälkeen ei oikein potkua löydy. Ajattelin että kokeillaan josko edes yhdellä radalla saisi sen verran tsempattua, mutta ei. Oli kyllä niin perästä vedettävää mallia koko otus vaikka teknisesti suoritti ihan ok.
Eka radalla radalla oli lievästi sanottuna haasteellinen kepeille vienti ja kepithän ne on Nomille tuottanut vaikeuksia muutenkin. Nyt sitten ne onnistui hyvin, mutta puomin jälkeisellä hypyllä koira vaan seisoskelee ja kattelee tuomaria et mitäs sää täällä teet?!? Radalta siis vitonen ja yliaikaa...
Tokalla radalla oli taas odotettavissa kepeillä haasteita, jos nyt edes sinne asti päästäisiin. Vauhti oli edelleen mallia lehmä ja keinulta putkeen (16) lähetettäessä Nomi juoksi putkesta ohi oikealle puomin alle. Mikäs juttu tämä nyt oli? Kepeille mentäessä pussi olisi houkuttanut enemmän, jonka jälkeen keppien aloitus ei tietenkään onnistunut. Toisella yrityksellä päästiin loppuun asti. Ratavirheitä 10 ja reippaasti yliaikaa. Edelleenkään yliaika ei johtunut että ihanneaika olisi ollut jotenkin tiukka.
Kolmas rata oli lyhyt ja helppo, mutta ei auta jos koira jää seisoskelemaan hypyn 3 taakse tuomaria tuijotellen ja kulkee yhtä vauhdikkaasti kuin täi tervassa... Loppusuoralla sai sentään jo vähän vauhtia päälle. Vitonen + yliaikaa.
Seuraavan kerran kisattiin pitkänperjantain illassa Imatran Aviasport areenalla. Olihan hienot puitteet vaikka näyttelyiden takia sai kolmoset aika myöhään illasta radalla juoksennella. Kisojen välissä lomailtiin eikä treenattu kertaakaan. Tuomari oli tuttuakin tutumpi Hannele Lummeranta. Hänen radoillaan ollaan kisattu niin ykkösissä, kakkosissa ja kolmosissakin ja aina tuplanollan arvoisesti. Ja niin lähes nytkin. Aiemmissakin kisoissa tulokset on ollut vähissä ja ihanneajat tiukat, joten sen suhteen ei yllätyksiä tullut.
Ekalle radalle lähdettäessä ei ollut mitään tietoa ihanneajasta tai minien ja medien tuloksista. Rataprofiili oli varsin sujuva, mutta esteet aika sumpussa pienellä kentällä, joten vauhtiin ei oikein päästy missään vaiheessa. Tällä radalla olisi vedätys ollut tarpeen. Lili kulki kivasti ja ilman suurempia virheitä; puomilla piti hieman odotella kontaktia kun rata jatkui taaksepäin. Ilo nollasta vaihtui pian harmitukseen, yliaikaa 1.5 s!?! Eikä muuten oltu ainoita joille ajat tuotti vaikeuksia. Vaikka Lilin vauhti ei olekaan enää parasta mahdollista ja snautserin vauhti muutenkaan sitä mitä pitäisi niin kyllä sitä silti odottaisi reippaasti sujuvalla radalla pääsevän alle ihanneajan. Vaikeaa oli muillakin, joten tällä suorituksella irtosi kakkossija porukassa. Voitto hienosti Ritvalle & Pimulle sert-a:n kera!
Tokalla radalla tiedettiin, että nyt on mentävä ja paremmin Lili kulkikin. Eikä virheitäkään radalle mahtunut, mutta silti 0.5 s yliaikaa. Ja tällä siis voitettiin rata?!?
Ei oikein tiennyt pitäisikö kisojen jälkeen vituttaa, harmittaa vai naurattaa. Tai ihan sama. Tuplanolla voitolla olisi ollut kyllä aika mageeta (sekin on joskus aiemmin onnistunut ja vielä kolmosissa), nyt ei hirveästi iloa irronnut. Eipä tartte seuraaviin omiin kisoihin ilmoitella kun kokemuksesta tiedetään ihanneajan taso kyseisellä tuomarilla. Vaikkakin tilillä onkin neljästä startista kolme nollaa tämän tuomarin radoilta vuosilta 2013 ja 2014.
Lili kera palkintojensa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti