Viime päivityksen jälkeen ollaan kisattu vain kahdesti, Vappuna omissa kisoissa ja viime sunnuntaina Imatralla. Syy vähäiseen kisaamiseen on ollut hyvin yksinkertaiset - huhtikuussa Ilsalla oli juoksut, SM-nollat on ollut aikoja sitten jo kasassa eikä vauhti oikein riitä voittoihin asti sekä helteellä on parempaakin tekemistä kuin olla kisoissa ;)
Vappuna kisattiin omissa kisoissa tarjolla olleet kaksi Pertti Siimeksen tuomaroimaa rataa. Juoksujen jälkeinen kisavire oli taas vähän arvoitus. Onneksi Ilsa ei tässä ole tullut äitiinsä, joka oli aivan perässä vedettävä tuossa kohtaa. Tosin on ne luonteeltaan muutenkin kuin yö ja päivä. Ensimmäinen hyppyrata lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta sen jälkeen reipastui. Radalla oli aika jänniä kohtia nopeammille koirille, mutta Ilsan kanssa ehdittiin hyvin. Tuloksena nolla ja sijoitus toinen.
Ratojen välissä ehdittiin käydä kotonakin (kotikisojen hyviä puolia ;) ja Ilsa oli sitä mieltä että hän menee takaisin nukkumaan. Mutta ei, takaisin sitä oli hallille lähdettävä. Radassa muutama ahtaampi paikka, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Persjättö puomin jälkeen vähän jännitti kun kontaktit ei muutenkaan ole niin varmat. Ilsan ajatukset oli jo lähdössä ihan jossain muualla kuin agilityssä. Päästiin kuitenkin kohtuullisesti takanurkkaan asti ennen kuin otti ihan ihmeellisesti kaksi kieltoa peräkkäisiltä hypyiltä. Jos ei huvita niin ei huvita. Mutta hei, kontakti sentään toimi.
Sunnuntaina Imatralla olisi ollut tarjolla peräti neljä rataa, mutta osallistuttiin vain kahdelle agilityradalle. Tuomarina Hannele Lummerata, jonka radoilla ollaan Lilin kanssa käyty aiemmin useastikin nollia keräilemässä. Kovasti on sittemmin tyyli muuttunut. Estevälit oli ahtaita jo mineillekin, huonoja linjoja, vauhtiin ei päässyt missään kohdin ja ihanneajat vähintäänkin mielenkiintoiset.
Eka agilityrata oli radoista ehkä se sujuvin, tosin aikamoisella killerillä varustettuna nopeammille koirille. Ilsa starttasi toiseksi viimeisenä ja yritin kuunnella edellisten koirakoiden aikoja että tietäisi onko ihanneaikaan pääseminen edes mahdollista. Tiukka se oli, mutta Ilsan normaalisuorituksella ei ongelma.
Ilsa lähtikin radalle ihan hyvällä vauhdilla, killerikohta vähän valahti (11-12), mutta muuten sujuvaa menoa. Puomin kontaktin suhteen luotan siihen että tuomari katsoi oikein että osuiko, itse sitä ei paljon joutanut katsomaan ;) Maalintulon jälkeen ajattelin että voitaisiin olla joko toisia tai kolmansia, sillä mielestäni kääpiöpinserille oli kuulutettu Ilsaa nopeampi aika. Yllätys olikin melkoinen, kun voittajaksi kuulutettiin kääpiöSNAUTSERI, wuhuu! Kiva olla väärässä ;)
Suurin osa Ilsan starteista onkin videoitu, mutta tietenkin tämä jäi sitten teknisten ongelmia takia kuvaamatta. No luotetaan siihen että tämä ei jää ainoaksi sertiksi?
Hyvin sinnepäin tehty ratapiirros, etäisyydet ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta idea käynee selväksi? Muoks! 9-10 välissä olikin vielä yksi suora putki eli hyppy-putki-muuri-putki- hypyn takaakierto.
Tokalle radalle ei ollutkaan enää mitään motivaatiota ja otettiin ihan harjoituksen kannalta. Ensimmäistä kertaa oli radalla sellainen kuvio, jota ei oltu tähän mennessä edes treenattu ja tiedettiin vaikeaksi. Luotin enemmän Ilsan keppiosaamiseen leijeröitynäkin (tämä toiminut hyvin treeneissäkin) kuin putkesta putkeen menoa puomin leijeröinnillä (ei vielä treenattu, pitäisi kyllä...), mutta ahtaalla estevälillä ja laskeneella vireellä ei Ilsan maltti riittänyt ja sujahti putkeen keppien toiseksi viimeisestä välistä. Uusinnalla ei suostunut pujottelemaan olleenkaan. Puomin jälkeinen sivuttaishyppy oli myös aika no-can-do takaakierron ja kahden putken väistämisen jälkeen. Ei mitään mahkua ehtiä ohjaamaan juoksarikoiraa työnnöllä. Takaaleikkaus olisi vaatinut paremman vireen ja itse tuli rynnittyä vähän liikaa päälle. Mutta vaikka tästä radasta oli muuten selvitty niin ihanneaika oli sitä luokkaa että yliajalle olisi menty.
Tätä puomi-putkikuviota ehkä saatetaan joskus treenata ;) Joku hyppy A:lle mentäessä saattaa olla ylimääräinen, mutta sujuvalla kaarteella sinne mentiin.
Mutta se yksi rata onnistui ja riitti!
Eikä se ole näköjään sama mitä paitaa ohjaaja kisoissa pitää ;) Tämä paita on ollut ehkä kaksi kertaa päällä ja kaksi sertiä sillä on jo voitettu :D Edellisen kerran 5 vuotta sitten Lilin kanssa, tosin ilman tuunauksia ;) Lilin voittorata lähes päivälleen 5 vuotta sitten Ruokolahdelta, täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti