He ovat täällä - Nomin prinssit ja prinsessat! Ja molempia vielä kaksin kappalein :) Pitkä on ollut projekti tähän mennessä, mutkia mahtunut matkaan ja välillä laitettu hanskatkin tiskiin. Mutta ehkä tämä on ollut sen arvoista? Nomi hoitaa lapsia superisti ja pupsit syö ja makoilee tyytyväisinä emon hoivissa.
Kuinka viimeinen viikko sujuikaan? Lämpöjen mittailu aloitettiin lauantaina eli 57 päivää ensimmäisestä astutuksesta. Lämmöt vaihteli 37 asteen yläpäästä alapäähän. Maanantai-aamuna lämmöt putosi ensimmäisen kerran alle 37 asteen. Johan alkoi jännittämään. Nomi pääsikin seuraavana yönä tutustumaan pentulaatikkoon ja itse nukuin vieressä. Mutta taisi olla väärä hälytys, mitään ei tapahtunut ei maanantaina, tiistaina tai keskiviikkonakaan. Syöminen ei enää maistunut ja maha oli vähän sekaisin, mutta muuten oli hyvin rauhallista. Käytiin vielä vähän lenkilläkin ja nautittiin pihalla kauniista kesäsäästä. Keskiviikkoiltana katseltiin Nomin kanssa yhdessä telkkaria sohvalla ja tunnusteltiin pentujen liikkeitä. Niillä taisi olla jo kova kiire maailmaan!
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Nomi petailikin ahkeraan pesäänsä ja aamulla ilme olikin jo totisempi. Lämmöt oli 36.3. Nomi kävi vain pikaisesti pihalla tarpeilla, mutta muuten kyhjötti pesässään läähätellen ja muiden tekemiset eivät kiinnostaneet yhtään. Ehdittiin kuitenkin käydä muiden kanssa kunnon lenkillä ja yksi mattokin pesemässä. Iltapäivällä alkoi olla jo selvästi levottomampi olo ja kaverit passitettiinkin äidin luokse hoitoon.
Istuin koko iltapäivän Nomin vieressä kirjoitellen yhtä työraporttia. Vähän ennen seitsemää päätin pitää pienen evästauon ja siinä omenaa syödessäni ja Nomia rapsutellessa huomasin, että hitsi, sehän alkaa jo työntämään! Tulihan kiire syödä omena loppuun ja kerätä kaikki tarvittavat varusteet pentulaatikon viereen. Nomi ponnistaa ja ponnistaa, mutta mitään ei näy. Käytiin välillä pihalla kävelemässä ja saatiin jo ulompi sikiökalvopussi näkymään osittain. Tämän jälkeen Nomilla tuntui loppuneen enin yritys. Odoteltiin hetki ja käytiin taas kävelemässä, mutta ei homma edistynyt. Soitettiin tässä välissä kasvattajallekin ja pentu olisi mahdollista "kaivaa" ulos. Mutta kun pentua ei näkynyt yhtään eikä ihan heti tuntunutkaan niin ajalteltiin minimoida riski ja soittaa päivystävälle. Päivystävä eläinlääkäri oli kotonaan Luumäellä ja häneltä kestäisi 45 min saapua Lappeenrantaan klinikalle. Klinikan pihassa ehdin kävelyttämään Nomia vartin verran ja tuntui että pentua saatiin tulemaan eteenpäin.
Ensimmäinen pentu saatiin ulos eläinlääkärin avustamana, mutta kalvojen kanssa syntynyt uros oli jo täysin eloton eikä sitä enää saatu virkoamaan. Ihan riittävän pitkään kuitenkin yritettiin, mutta peli oli menetetty. Surullisesti alkoi tämäkin ja sen jälkeen onkin jossiteltu, että olisiko pitänyt soittaa jo aiemmin eläinlääkärille tai yrittää saada se itse ulos. Kaikkinensa aikaa ehti kulua kuitenkin kolme tuntia. Uros syntyi pää edellä ja oli samaa kokoa kolmen muun kanssa, joten asento tai koko ei ongelmia aiheuttanut. Tai sitten sen kohtaloksi koitui olla vaan ensimmäinen. Nomin enkelipoika haudataan huomenna Muskan enkelitytön viereen.
Kun "tukos" oli saatu edestä pois, niin seuraava tulikin melkein heti perään ilman kalvoja - "mustanaamainen" uros, joka olikin pirteä kuin peipponen :) Jess! Välissä kävelytin Nomia klinikan pihassa ja tietenkin seuraava pentu syntyi sitten pihalla. Juuri ehdin koppia ottamaan ;) Jälkeiset toki jäi vielä sisään, mutta eläinlääkäri sai avustettua ne ulos ja näin saatiin Nomi ja pentu takaisin sisälle erikseen kannettuina. Narttupentu selvillä värimerkeillä, ihanaa.
Tämän jälkeen Nomilla oli jo vähän puhti pois ja saikin lihakseen kalkkipistoksen. Pennut kitisi laatikossa ja yrittivät imeä kaikkea mahdollisesta eteen sattuvaa. Ei hyvä ja lisälämmöstä huolimatta olivat aika kylmän oloisia vaikka niitä välillä kuivattiin lisää ja annettiin Nomille nuoltavaksi. Leviteltiin sitten Nomille pyyhe lattialle ja mammakoira siihen kyljelleen ja pennut tisseille. Maitoa tulikin heti ja pennut imivät sitä ahnaasti. Nomi köllötteli välillä selällään autuaasti ja pennut siinä mahan päällä :) Seuraava pentu syntyi vielä näin, toinen narttu, mustanaamainen.
Vielä yksi pentu oli tulossa ja se olisi tullut varmaan ihan hyvin kotonakin kuten ensimmäistä lukuun ottamatta muutkin, mutta koska yksi pentu oli jo menetetty ja pitkä päivä takana niin jäätiin sekin synnyttämään klinikalle. Kävelyttäminen ei enää voimistanut supistuksia toivotulla tavalla, joten Nomi sai pienen pistoksen oksitosiinia. Sen ja pentujen imetyksen avustamana saatiin viimeinenkin syntymään eli uros selvillä värimerkeillä. Aivan mahtavaa.
Kiitos kuuluu päivystävälle eläinlääkärille, joka kärsivällisesti hoiti kaikki pennut maailmaan eikä lähettänyt loppuja kotiin synnyttämään. Oli ainakin itsellä turvallisempi olo näin ja nyt saatiin kuitenkin neljä reipasta pentua ja emo kotiin nukkumaan.
Kello oli varmaan puoli yksi yöllä kun tultiin kotiin. Nomi ja pupsit laatikkoon ja Nomi alkoikin heti hoitamaan lapsiaan. Yhdet jälkeiset olivat jääneet vielä sisään ja niiden synnyttäminen juoksutti Nomia muutamankin kerran pihalla vielä ennen kuin tuore perhe sai käydä yhdessä nukkumaan. Itse valvoin vielä parisen tuntia vahtiessa että kaikki sujuu ja siivotessa sotkuja.
Neljän aikaan uskaltauduin itsekin nukkumaan vaikka sitä pitikin herätä heti jos pentu vähänkin inahti. Mutta tällä hetkellä pentulaatikossa kaikki hyvin - pennut on tyytyväisen oloisia, painot nousee ja Nomi on ehdolla Vuoden Äiti -palkinnolle :) On se ihmeellisestä seurata miten vaistot koirilla tällaisissa asioissa vaan toimii. Ja Nomi on ollut koko ajan niin rauhallinen, ei ole säikkynyt mitään ja hoitanut pentuja aivan ensi hetkestä lähtien. Ei voisi enempää Nomilta toivoa :)
 |
| Kotona onnellisesti |
 |
| Harvinainen kuva pelkistä pennuista |
