Mini-mustat nätteinä Kouvolassa

Kolme (!) mini-mustaa matkasi aamusta Kouvolaan erinomaisessa herraseurassa. Kai sitä nyt kerran kahdessa vuodessa ehtii vaikka näyttelyssäkin käymään, sen verran aikaa edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt. Viimeeksi oltiin niin laihoja ja pitkärunkoisia, nyt ehkä sillä saralla oli havaittavissa jo parannusta :)

Perillä tavattiin vielä Hanne & Mofikin. Järjestäjät olivat selvästi ajatelleet meitä kun kääpiösnautseri, sheltti ja bc-kehät olivat vierekkäiset kehät ja kaikkien rodut alkoivat heti klo 10. Mikä oli todennäköisyys... Aamulla sai jännittää että kastutaanko näyttelypaikalla, mutta niin ei onneksi käynyt. Mutta ei se sadekuuro näköjään kaukana ollut kun Utissa olisi jo kastuttu. Teltta-alueen nurmikko oli aivan märkää vielä aamusta, joten omat kengät sai märäksi. Aamulla puunattu Nomi sais tiukasti käyskennellä ennen kehää vain hiekka-alueella, nurmikolla prinsessalle oli oma hovikuljetuksensa ettei vaan karvat kastu. Mutta mikäs tuon kokoista koiraa on kannellessa :)

Kääpiösnautserit arvosteli tuomarimuutoksen jälkeen George Schogol Georgiasta. AVO-luokassa oli narttuja peräti 7, joten ei tarvinnut yksin kehässä juoksennella. Nomi oli näyttelypaikalle tultaessa aivan riemuissaan väenpaljoudesta ja kiskoi, kitisi ja käveli välillä kahdella jalalla... Näyttelytreeneissä ehdittiin käydä peräti kahdesti ja siellä Nomi keräsi paljon kehuja konkarimaisesta esiintymisestään. Sitä ei olla ainakaan harjoittelulla pilattu ;) Oman vuoron lähestyessä alkoi mieleen hiipiä epäilyt että se esiintyminen tulisi tänään olemaan ihan jotain muuta kuin kehujen arvoista... Mutta nakeilla näyttää olevan taianomainen vaikutus :D

Nomi 3 v.

Arvostelu kuului näin:

"3 years. Compact bitch of good size and format. Lovely expression. Good eyes and ears. Could have stronger topline. Good tailset and carriage. Should be more parallel in front when up and down, wide stepping. Rolling movement." 

Juoksutti meitä kehässä vielä yhden ylimääräisen kierroksen, mutta eiköhän nuo levottamat etujalat olisi tullut ilmi vähemmälläkin ;) Arvosanaksi Erittäin hyvä.

Nomi viikkoa aiemmin juuri trimmattuna.

Kavereille samat arvosanat, ainoastaan Merrille erinomainen. Mutta eipä kukaan tainnut olla pettynyt suoritukseen? Agilityssä Nomin kintuillakin pääsee ihan vauhdikkaasti eteenpäin niin halutessaan :)

Se kolmas mini-musta olikin vaan turistina eli Muskan tytär Mimmi, joka on ollut täällä päin nyt viikon verran hoidossa. Nomi kävikin jo viikolla pari päivää Mimmiä leikittämässä - jos ei pentuna Mimmi vielä innostanut niin nyt oli näillä kahdella hyvin yhteinen sävel leikeissä.

Äiti ja tytär - Muska ja Mimmi (Muska kuvassa oikealla ;)

Kuvia räpsittiin vielä kotonakin muutama. Pitäisi kyllä ulkoiluttaa tuota kameraa vähän useamminkin ja muuallakin kuin pihamaalla, mutta näihin on nyt tyydyttävä ;)

Söpöstelyä, sen Nomi osaa :)

Mököttävä ilme.

Riittää tää poseeraaminen!

Nomi elementissään keppiä tuhoamassa...

Ja aksahalli kutsuu seuraavaksi, johan sitä on pari tuntia ehditty levätäkin!

Milan täys kymppi!

Lomat loppuu ja juhlat alkaa... Viimeinen mohikaani, kauhukakara, on 10 vuodessa kasvanut, hmm, kurittomaksi ikikakaraksi ;)

Onnea, onnea Milan 10 vee!!!

Mamman hellässä hoivassa heti syntymän jälkeen - Milan ja kolme siskoa. Vaikea arvata kuka noista on Milan ;)

Ensimmäistä kertaa ulkona 3 viikon iässä...

Tämä antoi jo viitteitä tulevasta...?

Topakka 7-viikkoinen :)

Pentuajan kuvat kasvattajan.

Ja näin tänään, aina yhtä komeana :)

Valiokuva

Titteli tuli hommattua jo viime vuoden puolella joulukuussa ja itse kuvassakin käytiin jo huhtikuussa - kiitos LAU:n - ja ehkä tämä kuvakin ilmestyy suurennoksena seinälle ennen pitkää ;)

Diplomikin odottaa vielä kehyksiä ja pitäähän sitä perjantaina käydä messarista ostamassa vielä isoin mahdollinen AVA-ruusukekin tuon pienemmän kaveriksi. Sen verran työtä tuon tittelin eteen on tehty että se saa näkyä kaikessa hyvin isolla ;)

Jääkauden jäljillä

Vuonna 2005 kun jätkällä oli ikää noin 11 kuukautta....

Matka kävi Olkkolasta kohti Lepänkannonlahtea...

Saksan harmaahirvikoira vielä uinui...

Mutta lokit oli kova sana jo silloin!

Komea nuori poika!

Saako täällä ruokaa vai miksi täällä ollaan?

Yhdeksän vuotta myöhemmin kun kymppivuotissynttärit sen kun vaan lähestyvät...

Milan ja Nomi kävivät äitin kanssa tutustumassa reitin jatkoon (11 km) agin SM-kisojen aikaan, eilen oli sitten Lilinkin vuoro päästä matkaan.

Sen verran lämmin päivä oli ja lounasaikakin oli tuloillaan niin kierrettiin vain n. 7.5 km lenkki Lepänkannosta Rovastinnojalle ja takaisin. Lähdettäessä puolen kahdentoista maissa auton mittari näytti 23.5 astetta ja palatessa varttia vaille kaksi lämpötila oli kivunnut jo 27.5 asteeseen. Ei kyllä tuntunut yhtään kuumalta - reitti kulki hyvin varjossa ja koirille oli pulahduspaikkoja tarjolla läpi matkan.

Reitti oli merkitty vaativaksi - joko meiltä jäi ne vaativimmat pätkät kävelemättä tai sitten minun käsitys vaativasta reitistä on vähän eri... Mutta kiva reitti joka tapauksessa.

Aloitetaan taas mäen kapuamisella ja kotvan aikaan kävelläänkin harjun päällä.

Siellä se Kuolimo lähellä on...

Kaksi kilometria piti odottaa että pääsi ensimmäisen kerran pulikoimaan. Ja sinnehän mentiin vauhdilla!

Matka jatkuikin Kuolimon rannassa, joten virkistäytymispaikkoja oli tarjolla vähän väliä.

Milan on kuulevinaan veneen ääntä...

Mutta missään ei näy... Ihanan raikas tuuli vain!

Idyllista polkua pitkin kohti seuraavaa rantaa...

Nomi näyttää tietä kokeneena reitin kulkijana :)

Kesä on parasta!

Nyt sieltä tulee vene ihan varmasti, tuumii Milan.

Lili myös valmiina "jahtiin" kunhan vaan kohde löytyy.

Mutta sitäpä ei jäätykään odottelemaan, vaan jatkettiin pitkin pitkospuita.

Reitin "kääntöpaikka" eli Rovastinoja ja esihistoriallinen asuinpaikka.

Loppumatka tultiinkin isompia metsäteitä pitkin.

Leppoisaa kävelyä porukalla välillä uiden ja syöden...

Mustikoita! Niitä siis jostain näiltä seuduilta tänäkin vuonna löytyy. Seuraavaksi mustikkaämpäri siis mukaan.

Ja takaisin mistä aloitettiinkin eli Lepänkannossa ja viimeiset pulahtamiset Kuolimoon.

Rannan toisessa päässä on tullut penskana itse uitua hyvin monta kertaa. Vielä ei tullut patikoidessa niin hiki että olisi tullut samalla kertaa pulahdettua :) Mutta hellekelit jos vaan lomalla jatkuvat niin tänne palataan!

Poikkeuksellisesti autolle tultaessa kaikki koirat olivat heti änkeämässä kyytiin. Ja Milankin veteli sikeitä koko kotimatkan. Nomi puolestaan kuorsasi kotona loppupäivän :D Ei siis ehkä kannata vielä suunnitella parin viikon Lapin vaellusreissua ;)?

Söpö, söpömpi...

...ja Nomin uudet valjaat :)

Olen jo pidemmän aikaa harkinnut Nomille noita Rukan Mini Comfort valjaita ja tänään ne sitten tuli vihdoin ostettua. Nomi on sen verran pieni tyttö etuoasta varsinkin, että oikean kokoisia valjaita on vaikea löytää. Hurtan Y-valjaat pyörii päällä, vanhat Joket istuu vähän paremmin. Ja valjaathan sitä on flexin kanssa oltava. Mikä siinä onkaan että flexin kanssa voi kulkea reippaasti vaikka edelläkin, mutta hihnassa raahustetaan perässä. Juoksulenkillä ei kyllä flexikään auta, sitä tullaan niin monta metriä perässä kuin flexi antaa myöten eli 5 tai 8 metriä riippuen flexistä. Mutta vapaana voi taas juosta reippaasti :D

Nämä kyllä tuntuvat istuvan hyvin. Nomi oli tosin ensin vähän sitä mieltä että mikä pakkopaita hänelle puettiin ja jämähti niille sijoilleen ;) Alun perin valjaat piti oli tietty väriä pinkki, mutta uutuusväri koralli osoittautui sittenkin vastuttamattoman söpöksi :) Rintahörhelöt ja vatsakarvat noilla valjailla saa varmaan miljoonaan takkuun, mutta siihenkin on ratkaisunsa...