Ollaan myö edelleen jotain treenattukin :) Viime viikon keskiviikkona ottivat snautserit ja sheltit suunnakseen agilityhallin omatoimitreenejä varten. Ja mitäköhän myö taas pääasiassa treenattiin - keppejä ja kontakteja!!! Alkaa tulla jo korvista ulos, mutta valitettavasti agilityyn kuuluu aika oleellisena esteosaaminen ja _itsenäisen_ pujottelun opettaminen eri kulmista ja puolilta on aikaa vievää. Käsiohjaus on edelleen "kiellettyjen" listalla myös aloituksien suhteen, mieluummin käytän verkkoja. Tehtiin perus hyppy - pujottelu - putki pyöritystä, pääsi hyvin treenaamaan eri kulmat ja puolet vauhdissa. Loppuun otettiin vielä ilman verkkoja, että onko jotain jäänyt päähänkin ja hyvin toimi! Milanin pakkomielteinen himo keinulle jatkuu, A-esteen kontaktipysäytystä pitää miettiä uusiksi, näyttää fyysisesti aika rasittavalta. Torstain ryhmätreenit jätettiin väliin, tarkoitus oli ehtiä viikonloppuna enemmänkin treenailemaan itsekseen juuri meille tärkeitä asioita.
Viikonlopun karvaoperaation takia ehdittiin lähinnä tokoilla. Lauantaiaamuna selvittiin aina kentälle asti, joka olikin saanut lumipeitteen. Oli varsin mielenkiintoiset treenit... Milanilla oli ensin täysin ruutu kateissa, sitten kun se löytyi niin sitkeästi haki vain tolppia vaikka alusta oli koko ajan ruudussa. Sai suunnilleen ratakiskosta vääntää, että meni keskelle alustalle. Voihan kärsimys... Muuten ei ihmeempiä ongelmia. No Lili sitten... Ruututreenit pitää miettiä uusiksi, jos aikoo niitä edes huvikseen tehdä, siihen malliin alkoi nostaa jo verenpainetta. Kosketusalusta joko tapetaan ja ennakoidaan pallon heittoa tai sitten tuodaan se minulle... Noutaminen on ilmeisen kivaa?!? Ruuan käyttäminen voisi toimia rauhoittamaan hommaa. Liikkeen aloittava perusasento oli taas kiven alla ja sitä sitten hinkattiin niin keppiä ja porkkanaa hyväksi käyttäen. Treeniä on jatkettu myös kotona. Loppuun kolme toistoa kakeja ruokakupilla. Kaksi ensimmäistä toistoa ok, mutta sitten kolmas, jolla olisi saanut syödä kupin tyhjäksi, niin koiralla lyö aivan tyhjää. Katseli sen näköisenä, että joo, tämä on paikkamakuutreeni ja tästähän ei nousta vaikka tuo yksi yrittäisi miten häiriköidä. Itsehilintäharjoitusta (ohjaajalle) parhaimmillaan... Kotiin ajaessa alkoi houkuttaa koko treenauksen lopettaminen. Pihalla otettiin vielä tunnaria Milanille, kun ei ollut kapuloita kentällä mukana. Kolme kapulaa yhteensä, kaikki osittain piilotettuna. Milan löysi ensin väärät, haisteli läpi, mutta kelpuutti vasta oikean! Itse seisoin varmaan metrin päässä, mutta herra oli sitä mieltä, että tuomisen saa unohtaa ja otti ritolat aivan toiseen suuntaan kapulan kanssa. Ei auttanut muuta kuin ottaa uusiksi ja tulihan se kapula sieltä jotenkuten pitkällisen taistelun jälkeen, huoh. No, mut sentään etsiminen onnistui...
Sunnuntaina ryhmätokotreenit. Lili aloitti luoksepäästävyydellä ja lyhyellä paikkamakuulla. Harjoiteltiin myös perusasennossa pysymistä sen jälkeenkin kuin hihna irrotetaan. Katsotaan niin kokeessa pomppii taas kuin aropiru kun hihnanlukko napsahtaa. Pitääkin selvittää, että saako hihnan irrottaa jo ennen lupaa, niin ei olisi tuota ongelmaa. Tai siis olisi enemmän aikaa saada elukka takaisin perusasentoon :) Harjoiteltiin myös kaikkia jääviä liikkeitä, istuminen vielä vähän avustettuna, maahanmeno ja seisominen avo-tyyliin. Loppuun vielä omatoimisesti luoksetulon perusasentoa, noutoa ja hyppy ennen koiran vaihtoa. Tällä kertaa löytyi ruutukin ongelmitta. Hyppynoudon kanssa olisi itse pitänyt olla vähemmän laiska ja laskea korkeus, nyt Milan kolautti kerran ilkeästi kinttunsa ja veti siitä herneet nenään. Sitä saa mitä tilaa... Korjauksena otettiin noutoa yksikseen sekä hyppynoutoa pallon kanssa. Luoksetulon pysäytykset alkaa tuskastuttaa, kun yhtään on pidempi matka niin pitkäksi menee edelleen. Sitkeästi vaan, ehkä alkaa toimimaan sen miljoonannen toiston jälkeen... Tokon jälkeen pistäytyminen hallille ja pikatreenit - pujottelua ja kontaktia :) Lili onnistui tekemään melkein lentokeinut, mutta onneksi ei tämä jäänyt mieliin kummittelemaan.
Kotona ollaan hinkattu noudon luovutuksia, Milan jää vieläkin liian taakse, mutta nyt sentään lähtee jo kiertämään eikä yritä tuoda eteen. Uusissa kakeissa pitää yrittää siirtyä takapalkan käyttöön (käytetty jo maahan-seiso kanssa), laskee vähän intoa ja säästyy omat sormetkin :)
Aamulla käväistiin agilityhallilla. Uutena Milanilla oli pienet tokotreenit alkuun oikean vireen aikaansaamiseksi, uusi mattopohja kun imee kaikki ihanat hajut itseensä ja niitä pitäisi ensin nuuskuttaa. Kentän toisella puoliskolla aidan vieressä rähjänneet perrourokset eivät sitten häirinneet keskittymistä eli varsin vaihtelevaa tuo häiriöherkkyys. A-esteen kontaktia kokeiltiin niin että lätkä on kauempana, näytti pysäytys paljon paremmalta.
Hellekesä aiheutti itse kullekin kunnon repsahduksen. Koirien kunnon kohotus alkaa olla nyt hyvällä mallilla kun ollaan käyty vähintään pari kertaa viikossa skootterilla kaahailemassa. Voi sitä vauhdin hurmaa! Ei uskoisi minkä vauhdin kaksi snautseria saa aikaiseksi ja vielä jaksavat pitää sitä yllä, tai jos piiputtaa niin sopivasti menevä juna kirittää hyvin :) Toiset tykkää vapaana metsässä ja pellolla kirmailusta, mutta nää syttyy (sellain lievästi sanottuna) vaan jos saa jotain vetää. Oliskohan tämä jotain "metsästetään yhdessä" juttua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti