Napakympin metsästyksessä

Mutta kymppiin oli tyytyminen, virhepisteiden lukumäärässä... Eilen osallistuttiin Lilin kanssa epiksiin, yksi startti "1-luokan rata". Tuomarina Sirkku Berg. Vähän huono vienti A:lle, eikä neitikään ihan kartalla ollut, joten siitä kielto. Jälkiviisaana voi todeta, että olisi ollut parempi vaihtaa puolta vasta myöhemmin, juoksemisen yhdistäminen ohjaukseen ei vieläkään oikein onnistu :) Joko valssi A:n jälkeen tai sitten takaaleikkaus renkaan jälkeen, pitääkin testata seuraavalla treenikerralla. Pujotteluvirhe menee kyllä tapaturman piikkin, näyttää että Lilillä vain sekoaa rytmi. Tosi hienosti neiti onkin viime aikoina pujotellut ja toivottavasti vire jatkuu. Lili näyttää mallia kuinka loppusuora tykitetään :)! Minäkin olin tuossa juoksevani, mutta näyttääkö se siltä videolla... Ennakoivampaa ohjausta ja itsenäiset & varmat kontaktit, niin saa ohjaajakin etumatkaa. Milanin vauhti ja Lilin ohjattavuus olisi aika hyvä yhdistelmä näin aloittelijalle. Toisinpäin, Lilin vauhti ja Milanin ohjattavuus ois aika katastrofi ihan kenelle tahansa :) Vielä yhdet epikset helmikuun lopussa ja sitten vaihdetaankin virallisiin!
 


Illalla oli taas Milanin tokoilun vuoro. Meni hyvin ja huonosti (ja hyvin huonosti) riippuen Pässin keskittymisen tasosta. Alkuun vähän kylmiltään paikkamakuuta. Piilona toiminut väliaita antoi mahdollisuuden seurata herran touhuja ja voihan kamala, tätä ei ole kyllä ikuna tapahtunut - ensin sniiffataan naama pitkänä maton sulotuoksut ja sen jälkeen suoritetaan omien vehkeiden pesu. Siinä vaiheessa kävin kyllä laittamassa elukan uudestaan paikkamakuun, joka sitten suoritettiinkin mallikelpoisesti loppuun. Paitsi, että nousi sivulle istumaan aivan vinoon, jonka jälkeen muistuteltiinkin oikeaa suoritustapaa, eikä virhe enää toistunut... Seuraavaksi ohjattuna ruutu. Otettiin ekalla kerralla täysin kokeenomaisesti, meni taas lähelle merkkiä ja pysäytyskäskystä suoraan maahan (jotka ei arvosteluun vaikuta), muuten ei hullumpaa. Kelpaa vaikka ekaan kokeeseenkin :) Vahvistettiin vielä keskelle menoa alustalla/palkalla, jotka vietiin paikalle ilman että Milan sitä näki. Käskytettiin myös alku joka kerta, ettei tule ongelmia varastelun kanssa. Seuraavaksi ohjattuna seuraamista, johon alkuun saatiinkin Pieksämäen toisinto eli ajatukset ruutumerkeissä. Onneksi nyt oltiin harjoituksissa, joten tähän pääsi puuttumaan. Sen jälkeen ajatukset olivatkin siellä missä pitikin ja kontakti ja paikka pysyi hyvin. Jotkut perusasennot eivät täysin suoria, pitäisi jossain vaiheessa ihan oikeasti opettaa sitä takapään käyttöä, josta ongelmat johtuvat. Loppuun vielä liikkeestä istuminen, jonka piti olla niin piece-of-cake, mutta ei. Ei istunut ei sitten kirveelläkään vaan jäi koko ajan seisomaan ja oli aivan pihalla. Ei istunut myöskään pihalla eikä kotiin kävellessä. Illalla sitten kokeiltiin vielä ruokakupin kanssa eli kuppi paikoilleen ja lähdettin ottamaan vauhtia eteisestä. Ruokakuppi on sen verran iso houkutin, että aiheuttaa aina pahimmat asennonvaihtoarvonnat kiljukonsertin säestämänä (ei uskalla enää kakeja näin treenatakaan), mutta kas kummaa nyt ei mitään ongelmaa istumisen kanssa. Ihme otus... Treeneissä omaa vuoroa odotellessa treenattiin niin kakeja kuin liikkeestä istumistakin, mutta mikä lie aivosulku iskenyt kriittisellä hetkellä. Tänä aamuna taas hienoa työskenlyä tunnarilla :)!

Kun Kakara Jäyhän tapasi...

"Let's jorataan"!

"No jo vain, baby!"

"Onks tää nyt sitä valssii...?"

"Kumartaa ainakin pitää!"

"Tiivis katsekontakti myöskin!"

"Samalla voit ihailla minun täydellistä purukalustoa."

"Ihaile sää mun kieltä vaan..."

"Minä suuri ja mahtava, alistan tämän pässin..."

"No hei, älä nyt viel lopeta..."

"HÄIVY!"

"Senkin tylsä, oikea Jäyhä, boooring..."

"Kakara kuvittelee taas, että minä alentuisin sen tasolle, hmph."

Tämän jälkeen Milan painelikin makoilemaan yksinäiseen ylhäisyyteen...

Lili taas pääsi huomion keskipisteeksi - trimmauspöydälle. Pari tuntia aherrusta niin karvojen alta kuoriutui säpsäkkä nuori neiti!

Trimmin päätteeksi  agiliitelyä, jonka jälkeen jaksoi taas hetken painia sekä Milan putsailla Lilin korvat...

Iltatähden loisteessa

Keskiviikkona uhmasimme pakkasta (-17, grrr...) ja vetäistiin pikatokoilut Iltatähden parkkipaikalla. Pääpaino Milanilla ruudussa ja luoksetulon pysäytyksissä, niitä kun ei voi esim. kotona treenata tilanpuutteen takia. Alkulämmittelynä seuraamista sekä liikkeestä istumista. Ruutu ensin kokeenomaisesti ja sitten lähetyksiä lyhyeltä matkalta ja oikean paikan hakemista, loppuun yksi meno suoraan alustalle/palkalle. Hieman hakee vielä turhan reunaan kartioiden luokse (on kuitenkin ruudussa), keskikohdan hakemista vahvistettava koko ajan. Maassa makoilu tuossa pakkasessa ei hirveästi houkutellut, mutta annettakoon se nyt anteeksi :) Sitten luoksetulon pysäytykset - ja sehän pysähtyi, jee :)! Pari kertaa piti huomauttaa pitkäksi tulemisesta ja jonkun kerran ennakoikin, mutta myös varsin hienoja pysäytyksiä saatiin aikaiseksi. Noh, eihän tuota ole harjoiteltukaan vasta kuin puolitoista vuotta ja tuskin vielä ollaan pälkähästä päästy. Sormien säästämiseksi pakkaselta tehtiin tunnaria vasta kotona. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta näyttäisi että Milanilla on tuon suhteen nyt selvästi välähtänyt! Kakeja myöskin kotona useampaa vaihtoa putkeen, välillä menee väärään asentoon, itse täytyy nyt pitää huolta että käsimerkit on todella selvät ja tietty "paine" päällä keskittymisen varmistamiseksi niin ei ala jätkä innotuksissaan arpomaan mitä sattuu kun ei kuuntele/katso mitä pitäisi tehdä. Vielä on töitä tehtävänä, mutta sellainen kutina alkaa olla että jossain vaiheessa tänä vuonna saadaan vielä ihan kivojakin tuloksia aikaiseksi!

Lili treenasi alkulämmittelynä myöskin pieniä pätkiä seuraamista sekä jääviä. Muuten keskityttiin luoksetulon pysäytykseen. Aina sitä on johonkin suuntaan pompattava. Ihan hyviä pysäytyksiä tuli silloin kun teki loppupompun paikallaan ylöspäin eikä eteenpäin. Aika monta toistoa vaadittiin, mutta ennakointia/jumittamista ei ole vähään aikaan esiintynytkään. Itseä aina vaan kauhistuttaa katsoa sitä kaasu pohjassa tulemista, että tuostako tuon nyt sitten pitäisi vielä pysähtyä noin niikuin rungonmitaan sisään. Joo, ei...

Tällä viikolla hiihtokelit jatkuivat. Tai no, tiistaina harrastettiin enemmän tai vähemmän umpihankihiihtoa, mutta eipä se eräiden menohaluja näyttänyt hillitsevän. Eilen sitten nautiskeltiin lähes loistavista olosuhteista (sukset kyllä kaipaa taas voitelua) ja vetäistiin neljä kierrosta. Ensimmäistä kertaa onnistuin vetämään tälle talvelle tuolla ladulla nurinkin (jäällä voi kaatuilla tasaisella suorallakin maisemia katsellessa :). En koskaan ehdi laittamaan lähdössä sauvoja kunnolla kiinni, kun joku repii pelihousujaan siinä edessä kun ei mennä jo, ja huitasenkin sauvojen tarrat kiinni vasta ekan ylämäen jälkeen. Eikös sitä nyt sitten pitänyt tyrkätä sauva suksen eteen ja täydessä vauhdissa turvalleen. Kömmit ylös ja koira nykäisee juuri sopivasti ja taas nurin. Onneksi ei kukaan lähtenyt heti perään, oltaisiin saatu hyvä ketjukolari aikaiseksi :)

Kuvia ensimmäiseltä hiihtotalvelta Kuolimon jään koirahiihtoladulta Savitaipaleella, Milan 1.5 v.

Räyh, räyh, mennään jo!

Vielä jaksaa juosta kuvaajallekin 5 km lenkin jälkeen!

Intoa heti ensimmäisistä kerroista lähtien (nykyään enemmän tai vähemmän kilahtanut), varusteista näkee että ensimmäisten kertojen kokeiluun on kaivettu jotain sinne päin kaapin perukoilta. Aika nopeasti sitten hankittiinkin kunnon varusteet. Sukset on vielä samat. Eilisestä opittiin, ettei ehkä kannata jättää niitä suksia pitkin parkkipaikkaa, voi vaikka joku karauttaa muuten ne autolla yli :) Mutta säikähdyksellä selvittiin, eikä tarvitse lähteä suksikauppaan.

Hammassärkyä ja -kolhuja

Omistajan kohtalona oli sitten kärsiä perjantaista lähtien hammassärystä ja siitä seuranneesta päänsärystä ja huonosta olosta. Ihmeiden aika ei ole ohi ja pääsin maanantaina kaupungin hammaslääkärille tunnin varoitusajalla ja melkein tuohon naapuriin. Täytyy sanoa, että tuossa paikassa hinnat on varsin asiakasystävälliset :) Toisin kuten esim. eläinlääkärillä, mutta onni on kaksi perustervettä koiraa ja koheltamisen suhteenkin on ollut viime aikoina tuuria matkassa, joten niihin palveluihin ei ole pahemmin tarvinnut turvautua...

Lauantaina käytiin treenailee agia ja Milan yritti pistää parhaansa mukaan purukalustoaan uuteen uskoon. Tarkoitus oli tehdä tekniikkatreeniä, pakkovalssia ja jaakotusta, ihan alkeista aloittaen. Pakkovalssia ollaan tehty useamminkin jo radalla, mutta varsinkin Milanin kanssa saa jännittää vähän liikaa, että lukeeko se merkkauksen vaiko käykö hyppäämässä selän takaa. Ensimmäisessä vaiheessa lelu käteen, itse valmiiksi siivekkeen viereen ja siitä palkka suoraan. Käskyistä ja lelun heiluttamisesta huolimatta Milan kävi parikin kertaa hyppäämässä hypyn, vaikka oli laitettu istumaan "kohdistettuna" leluun eikä rimaan. Huoh... Muutama toisto ilman rimaa, niin johan alkoi lelu kelpaamaan. Onnistuttiin lopulta jo rimankin kanssa :) Seuraavassa vaiheessa tarkoitus oli tiputtaa lelu merkkauskohtaan ja lähteä itse peruuttamaan riman suuntaisesti. No mitä tekee Milan - nappaa lelun ilmasta ilman että on kokonaan kiertänyt siivekettä, joten pamauttaa suunsa suoraan esteeseen. Täytyy myöntää, että pari kertaa tuli vedettyä ensin syvään henkeä, ennen kuin uskalsin katsoa verta suustaan lipovan Pässin suuhun. Monta kertaa tuli hampaita paineltua ja todettua, että kaikki oli tallella ja kunnossa (rustoluukin maistui hyvin treenien jälkeen), veri tulikin vain ikenestä. Huh! Lelu on näköjään sen verran kova kiihoke, ettei sitä paljon katsota mitä edessä on, seuraavassa vaiheessa nimittäin hyppäsi sitten suoraan medi-korkeudella olevaa rimaa päin... Ja puuttuuhan Milanilta etuhampaasta pieni palanen, kun juoksi aikoinaan tennarin perässä tiiliseinää päin!?! No, Lililtä on poistettu yksi hammas kokonaan (ja 250 egee, kiitos), kun ei oma pallo kelvannut vaan lähti Milanin pallon perään ja kolauttivat hampaat yhteen. Jostain syystä pallojen käyttö on meillä hieman rajoitettua ja voipi olla että rajoituksia tulee lisää, sen verran hurjalta meno hallilla välillä näytää... Jaakotuksessa ei tullut mitään ongelmia, oletin että Milan oli edes kerran hypännyt takaisinpäin esteen, mutta ei. Lilihän oli näissä hommissa odotetusti oikea pro! Ensi kerralla sitten twistiä, kun en minä ihan heti luota siihen, että keskellä rataa ehdin pakkovalssiin, lähdössä se on hyvä.    

Sunnuntaina huristeltiin taas Lilin kanssa Kouvolaan Rannikon Timon oppiin. Nyt sitten juostiin _tosissaan_, josta on vieläkin jalat ihan törkeän kipeät. Ihan turhaan käytettiin aikaa ja energiaa alun "juoksukisoihin" eli 1-4 ja varsinkin 5-9. Eka pätkä vielä saatiin onnistumaan, hirvitti vain juosta niin kovaa takoperin että sai tulemaan päällejuoksulla 2 hypyn (itse piti olla siinä vaiheessa lähellä 3:sta). Toinen pätkä ei sitten onnistunut millään, jos onnistuin aivan täysiä juostuna ja vitoshypylle koiran vain heittäneenä oikeaan paikkaan 8 hypylle niin en enää siitä pystynyt järkevästi ohjaamaan tai Lili ei reagoinut ohjaukseen ja kokeiltiin useampaa eri tapaa. Totesi Timokin, että on se aika nopea koira... No, ei tuollaisia kohtia ihan heti kisoissa tule vastaan, tai jos sattuu niin huono tuuri niin voi, voi ja seuraavalle radalle. Näiden lukuisten toistojen jälkeen ei Lili enää kunnolla lähtenyt seuraavien esteiden takaakiertoihin ja itsekin aivan poikki, joten eipä sitten tehty estettä 13 pidemmälle. Ei ehkä kaikkein järkevin treeni. Seuraavilla kerroilla meneekin oppia hakemaan Hannele ja Kiia!

Illalla oli vielä Milanin tokon vuoro. Ohjelmassa oli ensin uusi EVL:n "idari", järjestys istu-seiso-maahan. Eipä löytänyt arvon tuomari mitään huomautettavaa (Tommi siis kouluttamassa), jäävät liikkeet Milan kyllä osaa! Harmi, ettei niitä ole ylemmissä luokassa useampaa liikettä... Luoksetulo olikin sitten jotain kamalaa taas kerran (alkoikohan jo vähän väsyä odotteluun?), ensimmäistä kertaa tarjosi maahanmenoa seisomisen sijaan ja tuli niin perkuleen pitkäksi. Meille riitti tunti treeniä, muut jäivät vielä jatkamaan. Kotimatkalla otettiin sitten pyörätiellä pysäytyssulkeisia uudella taktiikalla "prkl, sinähän pysähdyt kun minä niin sanon!". Joo, kyllähän alkoi pysähtymään, mutta liikkuminen olikin sitten varsin tökkivää :) Eilen käytiin lenkillä yhden parkkipaikan kautta, jotta päästiin pysäytyksiä treenaamaan, nyt saatiin pysähtyminen ja liikkuminenkin parempaan tasapainoon. Lili treenasi myöskin mallikelpoisesti. Tun(n)aria tehtiin viikonloppuna vain kerran, meni sen verran hyvin (tasoon nähden) lauantaina, että sitä piti fiilistellä koko viikonloppu :) Eikä ole tarvinnnut viimeisienkään toistojen myötä vaipua epätoivoon :)

Viime viikolla päästiin taas hiihtämään kunnolla ja kyllähän sitä pistettiinkin ladulla menemään. Tiistaina hyvä, että tuli edes hiki, kun koirat veti sen verran tehokkaasti :) Kotiin päin ajellessa autossa on mukavan hiljaista, toisin kuin menomatkalla tai puhumattakaan paikan päällä olosta. Siihen Milanin mökään ei taida tehota edes kuulosuojaimetkaan...

Puree, puree...

...Milan, prkl, noutokapulaa!!! Eipä tätä ongelmaa aiemmin ole ollutkaan. AVO-kokeet tehtiin vielä tutulla pk-kapulalla (650g), mutta sen jälkeen vaihdettiin kapula pienempään ja mieluisampaan, että saataisiin lisää intoa ja vauhtia. Lisäksi ollaan hinkattu luovutusasentoa (viime aikaiset treenit lupauksia antavia). Nyt sitten mälvätään puukapulaa, metalli pyörii ja kalisee suussa ja tunnarikapulasta tehdään hammastikkuja... Jäätyneen parran seasta kun vielä yrittää sitä pientä "tikkua" kaivaa, niin varmasti tippuu. Se on kiva kun ei haasteet lopu :) Puukapuloita löytyy valikoimista kaikkiaan viisi kappaletta (Lilin pentukapulasta 2kg:hen) ja valittu käyttöön nyt se keskikokoinen sekä huomautettu mälväyksestä. Puukapula ja metallin käsittely nyt jo vähän siistimpää, tunnari myös, jos otetaan pelkkää kapulan tuontia, mutta yhdistettynä etsimiseen niin kääk... Tunnaria ollaankin nyt tehty aamuin ja illoin ja kyl tuo ennen pitkää lähtee viel toimimaan. Toivon mukaan viel tän vuoden puolellakin :)

Eilen käytiin tokoilemassa uudessa paikassa eli Iltatähden parkkiksella. Milan teki vähän kaikkea. Ruutu löytyi nyt hyvin, kaukokäskyissä seiso-maahan vaihto aiheuttaa vielä etenemistä (-> lautaharjoittelua!) Luoksetulon pysäytyksissä maahanmeno toimii paremmin kuin seisominen. Lili teki liikkeitä käskytettynä, en tiennyt oisko pitänyt treenien jälkeen itkeä vaiko nauraa... Mm. noudossa ensin varastetaan kapulalle ja sitten toki hypätään ensin täysiä päin ennen sivulle siirtymistä. Luoksetulossa aivot raksuttaa, että ois pitänyt käskyllä pysähtyä, mutta ei vaan pysty. Tai pysähdytään jotenkuten, mutta jatketaan ovin luvin. Kakeissa jumitusta ja voi sitä seisomistakin tarjoilla (ja sitä ei todellakaan ole opetettu) istumisen sijaan. Ja sitten se jatkuva päälle hyppiminen, aargh!!! Toivottavasti ehditään saada Lilin tokoura "päätökseen" (eli TK2) ennen kesäkelejä niin pääsee tekemään selväksi että hypitäänkö tuolla tavalla. Nyt jos kiellät hyppimisestä niin että menee jakeluunkin niin sitten sitä taas luimistellaan jossain... Kotona Lili pääsi käskystäkin hyppimään, kun ei tuota estettä viitsi mukana kuljetella. Nyt osaa jo "odottaa" istu-käskyä, mutta eilen ekaa kertaa kokeili voisiko esteen kiertää kun muka jäi istumaan niin lähelle estettä ettei siitä nyt millään pysty hyppäämään takaisin. Toisen kerran palautteen jälkeen ei enää yrittänyt kolmatta kertaa kiertämistä vaan hyppäsi hyvin takaisin. Joo, kyllä tokoilu on kivaa :)! 

AgiTokotukset

Torstai-ilta menikin varsin tehokkaasti agilityn parissa. Ensin hallille jo viideksi, kun oli meidän ryhmän siivousvuoro. Sen jälkeen kipin kapin hakemaan Lili kotoa, kuudelta alkoi treenit. Teemana niistot, tehtiin ensin yksittäisellä esteellä ja sitten osana rataa. Treeni tehtiin myös toisinpäin (pussi toki käännettynä :). Toivottavasti pöytä ei ihan heti tule radoille tai sitten pitää alkaa sitä ihan oikeasti treenaamaankin :)

 Lilin treenit loppiaisena kun jäänyt kirjaamatta:

Myös Lilin ekat treenit uudessa ryhmässä:

Kun Lili oli saatu treenattua, niin ei muuta kuin kävelet taas kotiin ja hakemaan Milan. Milan treenaili tällaista (pätkä jostain kisaradasta):

Lauantaina käytiin myös hallilla, tarkoitus oli treenailla torstain juttuja, mutta tehtiinkiin valmiina ollutta rataa. Eipä olla välistävetoja pitkään aikaan treenattukaan ja sen kyllä huomasi... Kolmen hypyn sarjassa eka välistäveto onnistui aina, mutta toinen ei sitten oikein millään. Ensi kerralla kokeillaan puolivalssilla. Radalla oli myös kiva kaahaussuora - hyppy-pussi-rengas ja sen jälkeen putki 90 asteen kulmassa oikealle. Hyvin haki molemmat kaikki esteet itsenäisesti, kun minä jäin tuossa juoksukisassa odotetusti toiseksi :) Tehtiin myös pujottelua ja kontakteja etupalkalla, että sai itse liikkua vapaasti. Koirat vähät välitti missä minä menin ja hyvä niin!

Sunnuntaina oli eka kerta Milanilla LPKY:n VOI/EVL-toko"kurssilla", paikkana agilityhalli. Halli oli tupasen täynnä koiria, kun samaan aikaan pyörivät pentu- ja alkeisryhmätkin. No, ainakin häiriötreeniä oli tarjolla, eipä noissa olosuhteissa oikein muuta pysty tekemäänkään. Aloitettiin hyppynoudolla, kaikissa noudoissa tökkii edelleen luovutus, jää helposti liian taakse/vinoon. Tätä hinkattiin väliajoilla (+kaikkea muuta mahdollista) sekä kotona ruokakupin kanssa. Vaikeeta tuntuu olevan edelleenkin... Jos tunnarissa tökkisi vain luovutus niin olisin tyytyväinen. Välillä menee ihan jees, mutta pääasiassa maistellaan enemmän tai vähemmän muitakin kapuloita. Mutta eipä tuon kanssa auta muuta kuin malttaa ja toivoa, että varmuuden myötä maistelut jää pois. Menepäs kieltämään vääristä kapuloista niin voi olla kohta isompikin ongelma... Loppuun vielä porukalla ruutua. Milan pongasi seinustalla olleet agilityesteet eikä suostunut katsomaan eteenpäin ruutuun vaikka yritin päästä kääntää ja hokea "taikasanaa". Satu meni sitten keskelle ruutua palkan kanssa Milania huutelemaan niin johan katse kohdistui sinne minne pitkin. Blaah... Normaalisti kyllä hakee ruudun varsin hyvin, mutta nyt oli ilmeisesti vaan niin paljon häiriötä (ei siis vain ihmisiä ja koiria vaan myös tavaraa). Ja oli aivan pirun kylmä taas, -17, treenien jälkeen piti käydä hakemassa Lili kotoa ja lähdettiin samantien juoksulenkille "lämmittelemään"... Sen jälkeen sulikin ehkä vasta saunassa...  

Puuhastelua

Tämä viikko ollaankin vietetty hyvin ansaittua treenitaukoa. Pitempikin tauko miellyttäisi, mutta sitten joutuisi perumaan kokeita. Voi olla, että kun käy pari kertaa sunnuntaina alkavaa tokokurssia niin tullaan samaan lopputulokseen :)

Viime kesän ja syksyn "ahkeroinnin" tuloksena minäkin olen nyt virallisesti agilityn koulutusohjaaja kun kortti eilen postissa saapui. Aika aikaisessa vaiheessa kurssi tuli käytyä, mutta eipä noita niin usein ole noin sopivasti tarjolla, joten tulipahan käytyä alta pois ja ennen kuin ehtii oppimaan liikaa vääriä tapoja. Helmikuun alussa jatketaankin kouluttautumista jatkokurssin muodossa. Omaa koulutusryhmää voisi harkita ensi syksynä, kunhan saa ensin kartutettua sitä käytännön kokemusta niin omien treenien kuin kisojenkin kautta.

Kelit on taas haitanneet koirien kanssa hiihtämistä. Ollaan sitten käyty juoksemassa (tekee hyvää omistajan omalle "projektille") ja partojen riemuksi myös käytiin lainailemassa äitin potkukelkkaa. Oli muuten ehkä vähän turhan liukas keli valjastaa kaksi vetopetoa yhtäaikaa kelkan eteen. Yleensä tuolla lenkillä ei tule oikein ketään vastaan, mutta nyt toki sai paniikissa jarrutella ja väistellä muita koiran ulkoiluttajia sekä autoja. Muutaman kerran oli aika horror-fiilis... Muuten itse pääsi helpolla, ylämäetkin kulki vauhdilla vain kyydissä seisten :) Yllättäen yhdet oli taas sitä mieltä, että lisää tätä! Sormet ristissä, että huomenna päästäisiin vaikka jäälle hiihtämään, niin ei tarvitsisi pelätä kyydissä...

Kun tokoilu on ollut "kiellettyä", niin ollaan kaivettu kaapin perukoilta aktivointileluja. Näitäkin löytyisi moneen lähtöön, mutta jotenkin ne ei nykyään ole kovinkaan ahkerassa käytössä. Koirista aina yhtä kivoja!

 Joulukuusi on aina ollut minun suuri suosikki, mutta sen verran on pitänyt perinteitä noudattaa, että viimeistään on Nuuttina raaskinut siitä luopua. Ei tuo nyt vieläkään niiiin pahasti karissut, päin vastoin kasvatti jo uutta :) Hyvin palvellut kuusi suoritti viimeisen tehtävänsä lisälämmönlähteenä takassa.

Missä töitä, siellä snautseri. Niiden avusta voi olla montaa mieltä. Jotain oksaa Milan yritti järsiä kun sahasin runkoa.

Mutta yleensä keskitytään tavaroiden varasteluun. Oksasakset tai saha ei niin miellyttänyt, mutta ainahan työmaalta nyt yhdet hanskat löytyy! Jotka toki sitten yhteistuumin käydään pöllimässä :)

Siis todellä yllättävää...

Lumiloikkaa

Tiettyjä etuja noista aikuisista koirista, mutta onhan se pikkuisen noloa selvitä aamulenkille vasta puolen kahdentoista aikoihin kun kymmeneltä herää :) Aurinko paistoi sen pienen hetken, että sain idean ottaa kameran lenkille mukaan, mutta sen jälkeen sitä ei näkynytkään. Mutta räpsittiin kuvia silti...

Milan kenties lentoon lähdössä?

Lili tulee aina vauhdilla luokse...

...kun tietää, että siitä saa herkkuja!

Milan kaislanlehti jahdissa. Saalisloikka....

...ja tappo :)

Lili loikkii muuten vaan.

Lumi on kivaa!

Paitsi että sitten on itsekin ihan luminen...

Milanin tuumaushetki...

Eteenpäin partahulmuten!

Pihalta löytyi vielä tokohyppy...

Kaksin aina mukavampaa :)

Tokotreeniä (ja jäätyneitä sormia...)

Eilen vihdoin ja viimein selvisi ulos (yliopiston parkkipaikalle) tokoilemaan. Sisällä ollaan treenailtu usemman kerran viikossa (ja paniikissa tavattu kalenteria että kuinkas monta armoviikkoa tässä vielä onkaan...), mutta osa liikkeistä vaatii sen verran paljon tilaa, että tässä tönössä tulee jo seinät vastaan :) Pihakin loppuu kesken... Pakkasta oli vain -8, mutta silti oli lopussa sormet aivan jäässä. Tänään sitten tasapainotettiin tilannetta suksien voitelussa kuumalla raudalla...

Alkuun Milan teki pitkää pätkää seuraamista VOI-tyyliin niin että makupaloja oli kupissa auton vierellä ja jossain vaiheessa vapautus kupille. Erityisesti harjoiteltiin juoksua ja hidasta käyntiä, juoksussa kuppia kohti oli pientä edistämistä havaittavissa :) Mutta yleisesti ottaen seuraaminen kaikkine kiemuroineen aika buenoa! Myös istumista tehtiin niin liikkeenomaisesti kuin (yllättäen) seuraamisen yhteydessä. Luoksetulon pysäytyksiä, seisominen voisi olla vielä parempi, mutta maahanmeno suht ok, kun sen pääsee sen verran läheltä käskyttämään. Ruutuun lähettämistä ja erikseen sieltä kutsua seuraamaan. Sitten niitä paljon hinkattuja kakeja ja tunnaria. Kaukokäskyissä alkaa tekniikka olla jo sinnepäin ilman mitään apuja, pääasiassa treenataan vielä lyhyemmältä matkalta kuin kokeen 10 metristä. Hieman vielä arpoo maahan-istu ja maahan-seiso välillä, kun tuo istuminen on AVO:sta vielä niin vahvoilla. Pääasiassa yhtä vaihtoa vielä, mutta jonkin verran myös kahden tai kolmen vaihdon yhdistelmää. Tunnari hajosi täysin siinä vaiheessa kun haisteluun piti yhdistää noutokin. Kun hyväksyntää ei heti kuulunut niin Milan ymmärsi asian niin, että oli ilmaissut väärän kapulan ja alkoi sitten tarjoamaan muita. Tai sitten etsittiin oikeaa maistelun kautta (joka siis heti nollaa liikkeen). Eli back to basics parillakin eri tavalla... Niinhän sitä sanotaan, että tunnaria pitäisi treenata vain vierailla kapuloilla, mutku mutku :) Hyvin mahdollista, että koiralle on helpompaa kun väärissä kapuloissa on selvä erilainen haju kuin että ne olisi ns. hajuttomat. Eilen sitten tehtiin samaa kahden kapulan harjoitusta kuin kotonakin, mutta Hanne hajusti nyt sen väärän. Kaksi toistoa ja hienosti toimi! Vieraat jatkossa varautukoot tunnaritreeneihin :) Kapuloita on myös nyt annettu eri paikkohin hajustumaan.

Lili teki uuden variaation yli-innokkaasta noudosta. Noudon opettaminen on ollut niin pitkä prosessi, että ihan heti en lähde "pikkuvirheitä" korjaamaan. Lili luovuttaa kapulan suoraan sivulle (ei neiti suostunut kiertämään takaa kuten luoksetulossa), mutta sen sijaan että kääntäisi pyllyn sellain nätisti oikeaan paikkaan niin hypätään kunnon loikka ja käännytään ilmassa se 180 astetta. Kukin tavallaan :) Mutta tämän näköjään voi tehdä niinkin, että ehdin hypätään vauhdilla omistajaa päin ja siitä sitten pyörähdetään oikealla paikalle... Mutta on innokas nouto :)! Luoksetulon pysäytyksiä on harjoiteltu maltilla, ettei ala ennakoimaan pysäytyksiä ja vielä pahempaa jumittamaan paikoilleen jo heti parin metrin jälkeen. Lili pysähtyy kuintenkin tähän tarkoitukseen ihan riittävän hyvin. Seuraamisessa ollaan keskitytty käännöksiin, lähinnä omaan toimintaan niissä, että koiralle annetaan mahdollisuus tehdä parhaansa eikä käännytä "karkuun" yllättäen. Kaket toimii pääsääntöisesti hyvin, harvemmin enää ennakoi tai jumittaa.

Treenien jälkeen antaumuksellista Kongien tyhjennystä, pakastettu purkkiruoka onkin tiukka vastus :)

Tänään käytiin jo päivällä jäällä hiihtämässä kunnon lenkki, niin ehkä selvitään illalla agilitytreeneihinkin. Pisti kyllä koirat tiukille, kun pohja oli vähän pehmeä, upotti ja keräsi kunnon paakut tassuihin. 

Tänä viikonloppuna ei varmaankaan vielä jaksa Liliä trimmata, mutta jos vaikka ensi viikolla. Milan pääsi siistimistrimmiin uuden vuoden päivänä. Vanha vuosi ja vanha postilaatikko lähti sitten pamauksella, hmm...