Viime kesän ja syksyn "ahkeroinnin" tuloksena minäkin olen nyt virallisesti agilityn koulutusohjaaja kun kortti eilen postissa saapui. Aika aikaisessa vaiheessa kurssi tuli käytyä, mutta eipä noita niin usein ole noin sopivasti tarjolla, joten tulipahan käytyä alta pois ja ennen kuin ehtii oppimaan liikaa vääriä tapoja. Helmikuun alussa jatketaankin kouluttautumista jatkokurssin muodossa. Omaa koulutusryhmää voisi harkita ensi syksynä, kunhan saa ensin kartutettua sitä käytännön kokemusta niin omien treenien kuin kisojenkin kautta.
Kelit on taas haitanneet koirien kanssa hiihtämistä. Ollaan sitten käyty juoksemassa (tekee hyvää omistajan omalle "projektille") ja partojen riemuksi myös käytiin lainailemassa äitin potkukelkkaa. Oli muuten ehkä vähän turhan liukas keli valjastaa kaksi vetopetoa yhtäaikaa kelkan eteen. Yleensä tuolla lenkillä ei tule oikein ketään vastaan, mutta nyt toki sai paniikissa jarrutella ja väistellä muita koiran ulkoiluttajia sekä autoja. Muutaman kerran oli aika horror-fiilis... Muuten itse pääsi helpolla, ylämäetkin kulki vauhdilla vain kyydissä seisten :) Yllättäen yhdet oli taas sitä mieltä, että lisää tätä! Sormet ristissä, että huomenna päästäisiin vaikka jäälle hiihtämään, niin ei tarvitsisi pelätä kyydissä...
Kun tokoilu on ollut "kiellettyä", niin ollaan kaivettu kaapin perukoilta aktivointileluja. Näitäkin löytyisi moneen lähtöön, mutta jotenkin ne ei nykyään ole kovinkaan ahkerassa käytössä. Koirista aina yhtä kivoja!
Missä töitä, siellä snautseri. Niiden avusta voi olla montaa mieltä. Jotain oksaa Milan yritti järsiä kun sahasin runkoa.
Mutta yleensä keskitytään tavaroiden varasteluun. Oksasakset tai saha ei niin miellyttänyt, mutta ainahan työmaalta nyt yhdet hanskat löytyy! Jotka toki sitten yhteistuumin käydään pöllimässä :)
Siis todellä yllättävää...
Hei, se potkukelkka on miun :) Ihan omilla rahoilla ostettu vuosi sitten :)
VastaaPoista