Ensikertalaisena isoissa kisoissa

Mutta oliko se sittenkään niin erilaista...?

Normikisoihin lähtö tapahtuu hieman nopeammin. Nyt piti muistaa ottaa mukaan yhtä jos toista ja sitten vielä saada kaikki mahtumaan autoonkin... Astra on tunnetusti tilava auto :) Takapenkki täyteen lastattuna ja pikkukoirat sulassa sovussa takaboksiin - kaksi kisaajaa, yksi varakoira sekä yksi pakollinen turisti. Loput jätettiin kotia vahtimaan :)

Perillä Jyväskylässä oltiin hyvissä ajoin perjantai-iltana. Majoituttiin Kesähotelli Rentukkaan monen muun kisaajan kanssa, joten siinä pääsi jo vähän fiilikseen tulevasta. Edullinen hotelli hyvällä sijainnilla, mutta onhan nuo vanhat opiskelijakämpät varsin karuja... Olisikohan pitänyt sittenkin ottaa kolmen hengen huone, niin olisi ollut koirillakin oma sänky?

Lopulta itse mahtui nukkumaan tuossa kapeassakin sängyssä, kun koirat tulivat jostain syystä siihen lopputulokseen, että Hannelen sängy oli parempi ja änkesivät kaikki sinne :) Molemmat yöt tuli nukuttua huonosti, oli kuuma, ahdisti, koirat marhas (ah, kynsien ropina paljaalla lattialla)... Kisat eivät kuitenkaan jännittäneet :)

Ylös, ulos ja lenkille pirteänä klo 5:30! Itse kisapaikalle Tikkakoskelle selvittiin joskus kahdeksan jälkeen. Ensimmäisenä vuorossa olikin leirin pystytys - kisoja varten hankitun teltan pystytys ja kamat sisään. Muutkin LAUlaiset paikannettiin pian sekä saatiin tarvittavat kisavarusteet. Sitten olikin jo aika lähteä tutustumaan päivän ratoihin. Päivästä oli tulossa lämmin.

Maksien joukkuerata oli Seppo Savikon käsialaa. Periaatteessa ei mitään ihmeellistä ja sopivan tasoinen, mutta silti olisin mieluummin tehnyt vaikka kyseisen tuomarin medien finaaliradan. Lilin kanssa oltiin vuorossa toisen kierroksen koirakoissa, joten rata oli jo hyvin muistissa ennen omaa rataantutustumista.

Kuten arvokisoissa aina, niin hypyt oli tapissaan. Normihypyt ei huoleta, mutta täysikokoinen okseri on pikkusnautserille aika julman kokoinen. Ja nyt okseri oli heti toisena esteenä. En arvannut ottaa vastaan muurin takanta, vaan yritin varmistella okseria lähtemällä matkaan aiemmin. Mutta niin vaan rima tuli alas :( Siinä sitten meni omat kuviot sen verran sekaisin, että valssi 3-4 väliin epäonnistui ja onnistuin tyrkkäämään Lilin neloshypylle takaakiertona. Joten hylky heti alkuun... Mutta mentiin toki loppuun asti. Kontaktit oli hyvät (kun ei mitään paineita :), keinukin tultiin sopivalla vauhdilla. Mietin pitkään, että kummalta puolelta keinua menisin. Päädyin sitten siihen vaihtoehtoon, että saan keinulta sen verran etumatkaa, että ehdin hyvin kääntämään 12 hypylle. Toinen puoli ja takaaleikkaus olisi ehkä sittenkin ollut parempi vaihtoehto... Etukäteen ajateltuna radan haastavin kohta eli keppien aloitus. Kulma ei mikään ihmeellinen, mutta osaako hakea läjästä esteitä ja yleisö aivan takana. Kun ei ollut tarvetta varmistella, niin lähetin Lilin kepeille. Tokaan väliin! Uusiksi ja taas tokaan väliin... Voi ketut. Seuraava hyppykin meni väärältä puolelta, hieman haasteellisempaa kun lopettaa kepit väärältä puolelta, mutta en minä sitä edes yrittänyt ohjatakaan :) Puomille taas hyvä kontakti. Virheitä tuli radalta, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa. Ei tutissu koiran eikä ohjaajan puntit ylimääräistä isojen kisojen ekassa startissa :)



Lilin joukkueradalla kuvasi Vaasan urheilukuvaus, lisää muiden kuvia löytyy täältä.


Tehokasta kääntämistä taas :)

Hiipivä pantteri...? Kyllä se ihan vauhdilla tulee :)

Tästä kuvasta taidetaan teettää jotain vähän isompaa muistoksi. Huippuotos! Varsinkin kun ohjaajaa ei enää näy :)

Loppupäivä menikin rattoisasti muiden suorituksia seuratessa kauniista säästä samalla nauttien. Vahingosta viisastuneena pidin nyt vähän peittävämpää paitaa päällä niin ei päässyt kärähtämään :) Koiratkin otti rennosti häkeissään. Vaikka teltta olikin auringossa (varjopaikat varattu jo perjantaina päivällä) niin hyvin piti enimmän kuumuuden loitolla. Vaikka mitään ei varsinaisesti tarvitsisikaan niin aina sitä pitää jotain shoppailla. Lilille olin luvannut uuden Gappayn narupallon, entinen alkaa olla sen verran hyvin mussutettu. Nomille tarttui matkaan Hurtan Outletista sadetakkia, fleecehaalaria sekä sellainen cooling coat. Minimusta, vaikka vielä aluspaitasillaan, kärsii selvästi, jos on yhtään kuumempaa keliä. Kisa-alueella pääsi mukavasti lenkkeilemään varjossa sekä pulahtamaan virtaavaan pikkujokeen. Lili innoissaan juoksi vedessä kepit hakemassa, jotka Nomi sitten pölli heti rannassa... Reilu pieni-otus :) Kameraa olisi tietysti voinut ulkoiluttaa vähän enemmän, mutta ei kaikkea aina muista.

Sunnuntaina taas hyvissä ajoin paikanpäälle. Nyt piti jo vähän jännittää, että selvitäänkö päivästä kuivin nahoin... Hyppiksellä oltiin taas toisessa rataantutustumiserässä ja oma vuoro oli siinä heti alkupäässä. Ehti siis hyvin tekemään kaikki valmistelut, mutta ei puuduksiin asti tarvinnut odottaa omaa vuoroaan. Tuomarina etukäteen "pelätty" Jari Tienhaara. Jo medien joukkurata ihmetytti "helppoudellaan" ja eikä tätä karsintarataakaan voinut kovin vaikeana pitää. Ehkä jotain on myös opittu sitten viime syksyn Mikkelin kisojen, mutta silti. Vauhtia radalla sai ainakin pitää ja sehän meille sopii!

Alku oli mahdollista tehdä ainakin kolmella eri tavalla. Rataantutustumisen jälkeen päädyin kierrättämään putken väärän pään kautta. Ajattelin, että se on helpompi blokata kuin lähtöhyppy, jos Lili sattuu olemaan kovinkin irtoavalla päällä. Vähän oli alku hidas, en arvannut muurille oikein kääntää ja sen jälkeen oli vähän epäselvää että mihinkäs putken päähän sitä ollaankaan menossa. Juuri ennen omaa vuoroa katsoin, että pitäisköhän sittenkin vaihtaa puolta vasta suoralle putkelle takaaleikkauksella, mutta en sitten arvannut muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Ei siinä takaakierto-valsissa mitään vikaa suunnitelmana ollut, mutta kun pitäis lähteä ajoissa alta pois ja oikeaan suuntaan eikä peruutella edessä niin että koira törmää ohjaajaan. Suurin osa yleisöstä ei tätä huomannut, mutta tuomari valitettavasti oli tarkkana :) Mutta vitosesta viis ja antaa palaa vaan. Loppu sujuikin oikein mukavasti, 13A:lle vedin mukana liian pitkään, joten aikaa paloi siinä. Mutta seuraavat välistävedot sujuikin oikein mallikkaasti! Meidän perinteisesti kompastuskivet :)



Nollalla olisi päästy varmasti finaaliin, nyt tuolla vitosella jäätiin sijalle 60/195. Mutta ei voi sanoa, että olisin pettynyt. Kyllä se finaaliratakin olisi ollut tehtävävissä, kepeille vienti ehkä vähän haasteellinen, mutta jos ensi vuodeksi ehtidään treenaamaan tuollaisetkin kuntoon?

Lili vauhdissa karsintahyppiksellä Pirkko Riekin kuvaamana...

Lisää muiden kuvia hyppyradalta täällä. Eikä ollut Lili ainoa karsinnan snautseri, mutta harmittavasti ei ehditty heidän suoritustaan nähdä tai muutenkaan vaihtaa kuulumisia.

Meidän osalta viikonlopun kisasuoritukset olikin sitten tässä. Hyvillä mielin vatsa täyteen ruokaa (ja jäätelöä :) ja finaaleja seuraamaan. Koska edessä oli vielä pitkä ajomatka kotiin, niin ei ehditty katsoa kuin medien ja maksien finaalit. Paljon hienoja suorituksia ja toisaalta niitä pienestä kiinni epäonnistumisia. Ja sitten alkoikin sataa ja reilusti. Minien finaalit katsottiin seuraavana päivänä netistä :) Dramaa ja jännitystä sielläkin!

Jos mielii ensi vuonna Kirkkonummella kisata niin SM-nollia pääsis jo nyt keräämään. Mutta ehkä me hetki ainakin lomaillaan. Niin ja käydään Liedossa MM-karsinnoissa... Ehkä jotkut kisat pitäis tähän väliin katsoa kuitenkin :)