Virkeä eläkeläinen...?

Virkeä... Joo! Rauhoittuuks se vielä joskus :)? Eläkeläinen... Ilmeisestikin...?!? Ei kyllä muuten olemuksesta huomaa mitenkään, koekoomailut onkin sitten asia erikseen. Mutta kun on pienenä aloittanut, niin sitä ehtii vaikka mitä!

Katsaus kuinka vain lenkkikaveriksi aiotusta Milanista tulikin harrastuskaveri. Paljon on nähty ja koettu.

Alunperin ei ollut mitään suunnitelmia alkaa "himoharrastajaksi", mutta kun pienessä riiviössä oli hyvin paljon energiaa ja mielenkiinto kohdistui enemmän vai vähemmän emännän härkkimiseen. Mut hei onhan sen laumaviettiä kehuttukin :)

Kun on vain yksi koira niin sitähän ehtii vaikka mitä :) Yleensä treenailtiin jotain pientä ulkonta tullessa. Ja näitä ulkoilukertoja tulee monta kun kerrostalossa asuu :) Milan oppi kaiken salamannopeasti ja jo muutamassa viikossa osasi istumiset, maahanmenot jne. Niin mukava kuin Milanille oli kaikkea mahdollista opettaa (pitkälti pakon sanelemana), niin muuten se osas olla aika k-a-m-a-l-a pentu. Söpö ehkä nukkuessaan ja juuri heränneenä. Muuten kyllä varsinainen pain in the ass, kirjaimellisesti. Mikäs sen mukavampaa kuin ohimennen ihan vahingossa napata emäntää persuksista ja juosta lällätellen karkuun, että jess nyt se suuttuu, matsia kiitos! Jne. jne.

Heti kun rokotukset oli kunnossa (ja joulutauko lusittu) niin päästiinkin osallistumaan LPKY:n koulutuksiin. Ja koluttiin varmaan kaikki mahdolliset niin pk, toko ja näyttelykoulutuksetkin :) Eikä todellakaan tehty mitään pentujuttua vaan jo edistyneempien kanssa.

Ensiesiintymiset suoritettiin kuitenkin kakaralle sopivasti mätsäreissä. Ensimmäisestä taisi saatesanat olla: "Seisoo ja liikkuu hienosti, mutta tuo käytös..." "Kotiin treenaamaan." Siitä soveliaasta käytöksestä keskusteltiin eräänkin kerran myöhemminkin... Namilla seisotettaessa ei ole ehkä kovin soveliasta hyökkäillä pureskelemaan emäntää käsivarresta (iso AUTS!) ja liikkeessä täyskäännöksen kohdalla hypätä metri ilmaan ja aloittaa raivokas hihnan repiminen. Käyttäydy tuomarin kanssa hillitysti, oli jotenkin aivan mahdotonta ymmärtää. Ehkä tuomarit jo sääli omistajaa, kun ei jatkossa kovin usein palkinnoitta jääty...

Sitten päästiinkin jo asiaan. Osallistuttiin LPKY:n maastopäiville ajatuksena, että jotain jälkeä ois kiva kokeilla. Ei jäänyt ihan kokeilun asteelle :) Peltojäljeltä siirryttiin nopsasti metsään ihan käytännön sanelemista syistä. Mutta hyvin sujui homma sielläkin. Jäljellä pyrittiin käymään noin kerran viikossa aluksi pitkälti  ihan vaan mielenvirkistykseksi.

Ensimmäiset viralliset näyttelytkin päästiin käymään. Ja käytös oli aika paljon miellyttävämpää jo :) Menestystä ei herunut vyötärölle kerääntyneen liikakilon takia. Omistajalla oli siihen aikaan ihan päinvastainen ongelma :) Pikkuherran "palvelija" kun hyvä että ehti edes syömään... 

Snauterikerhon leirilläkin piipahdettiin pohjanmaalla asti. Kaikkea mahdollista tehtiin - uutena hakuiltiin sekä mentiin jotain ihme esteitä...

Oi niitä aikoja... Milan oli 12 kk, kun osallistuttiin belgien järjestämään epäviralliseen BH-kokeeseen. Paikkamakuu varmistettiin vielä liinalla, mutta oishan tuo muuten mennyt kevyesti läpi. Saatiin joku kannustuspalkintokin :)

Treenaaminen on helppoa kun koiralla on mm. saalisviettiä. Harmi vaan, ettei se kohdistu vain palloon. Perhosetkin on siitä saaneet osansa. Jes, sie tulit kotiin, laske mut nyt äkkiä ulos!

 

Ja edelleen osallistuttiin kaiken maailman tapahtumiin, kuten tässä KaaSun syyspäiville. Mm. tokoiltiin ja taidettiin myös aksaillakin lisää! Tai ainakin jossain muussa tapahtumassa näitä aikoja...

Talvi ja uudet harrastukset... Suosikki nro 1 - vetäminen! Ihan minkä vaan, myös silloin kun ei pitäisi. Talvella toki hiihtäen.

Keväällä jatkettin mitäs muuta kuin jälkeä...

Maastopäivillä käytiin tutustumassa myös hakuun, joten kesä meni remonttia tehdessä, jäljestäessä sekä hakuillessa :) Eniten taidettiin tehdä sitä ensimmäistä...

Kesän lopussa palattiin myös misseilemään. Ei ollut enää ylimääräisiä kiloja :) Kolme näyttelyä kuukauden sisään, 3xSERT ja herra FIN MVA 2 v. ja 1kk iässä!

Syksyllä jätettiin hakuilu ohjelmasta ja päätettiin keskittyä vain jälkeen, niin ehkä voisi saada niitä tuloksiakin joskus... Näin jälkikäteen voisi sanoa, että koiran ominaisuudet huomioiden se haku olisi ehkä sittenkin ollut parempi valinta. Mutta taisi vielä jäljet olla sen verran lyhyitä ja lähellä teitä, ettei riistahirmu päässyt vielä esiin...

Seuraavana vuonna tulikin kevät aikaisin ja lenkillä suunnattiin usein johonkin kentälle treenaamaan. Osallistuttiin myös BH-kurssille ja siitähän olikin hyvä jatkaa sitten itse kokeeseenkin :) Koepäiväksi lupailtiin meille juuri sopivaa keliä eli hellettä! Pysyypähän pässi paremmin aisoissa :) Myöhemmin helteestä oltiin jotain toista mieltä, mutta nuorena jaksaa!

Tässä kohtaa tottisosuus onnellisesti ohi, eikä kaupunkiosuudellakaan ongelmia tullut, vaikkakin innostui repimään hihnaansa häiriökoiran ohituksessa kun olin kehdannut jättää herran yksin kaupan eteen... Tuomarikin taisi kehua tempperamenttia :)

Muille BH-koe on ehkä läpihuutojuttu, mutta olihan itsellä voittajafiilis! Vaikka läpimeno olikin odotettu, mutta silti... Ensimmäinen on aina ensimmäinen.

Vähän tämän jälkeen Milanin elämä melkin mullistui - meille tuli Lili!!!

Ei muuta kuin penska mukaan treeneihin :) Jälkeä, esineruutua ja tottista...

Neuvoja käytiin myös hakemassa viisaammilta. Ennen julkaisematon videonpätkä Milanista tottisseminaarissa :) Vaikka Milan iso poika onkin olevinaan niin onhan se näköjään pk-koiraksi liian pieni. Yritäpäs kehua kesken seuraamisen koiraa taputtamalla... Niin ja se 1 m hyppy, 80 cm ois ollut oikein passeli. Milan sai paljon kehuja ja treeni-into kasvoi näin uusiin sfääreihin!


Kesäkuussa olikin totuuden paikka, ensimmäinen jälkikoe, iiiks! Jännitti niin kamalasti, että loppumatka Kouvolaan piti ajaa vakionopeudensäätimellä, kun jalka tärisi kaasupolkimella sen verran pahasti :)

Jos BH-koe oli iso juttu, niin JK1 heti ekasta kokeesta oli jotain aivan käsittämöntä! Maastotuomari muisti kommentoida jotain "perinteisestä pk-rodusta", mutta hah, ne näytettiin niille!

Uutta matoa koukkuun pari viikon päästä ja LPKY:n joukkueessa kaupunkiotteluun Haukkulaaksoon. Milanin riistainto oli tosiaan tehdä tepposet, mutta periksi ei annettu. Toinen koe ja JK2!!!

Vuoden päätteeksi Milan palkittiin LPKY:n vuoden pk-tulokkaana sekä Snautserikerhon vuoden pk-koira II.

Ensimmäisten kokeiden jälkeen päästiin treenaamaan jälkeä säännöllisesti huippuopissa ja upeasti Milan sitä jälkeä ajoikin, paitsi... Ne samperin metsänelukat. Periksi ei hevillä annettu ja töitä tehtiin paljon, mutta ei koulutus purrut lainkaan siihen riistaintoon jäljellä. Ja 3-luokan jäljet tuppaa olemaan sen verran pitkiä, että todennäköisesti niihin jälkiin jossain vaiheessa törmättäisiin. Kokeet päättyivätkin kerta toisensa jälkeen pettymyksiin, kun oltiin milloin minkäkin hirven tai kauriin perässä. Aina ei meinattu päästä edes janalta liikkeelle kun jätkä otti jo nenä pystyssä ilmavainua elukoista. Piirinmestaruuskisoissa Anjalankoskella Milan huvitti yleisöä tottiksessa mm. käymässä "vaihvihkaa" A-esteen takana puskassa kusella kapula suussa tokin! Ohjaaja vain ihmetteli että kylläpäs nyt kestää... Muuten tottistelu oli kivaa, ihana liike lopussa - eteenmeno!

Kun ei huvittanut viettää tuntikaupalla metsässä aikaa itikoiden ja hirvikärpästen syömänä turhan takia niin viimeiseksi pk-kokeeksi jäi kaupunkiottelu Ruokolahdella. Huipputyöskentelyä maastossa (elukat ymmärsi pysyä poissa meidän jäljeltä :) ja maastopisteet upeat 194 p. Tottis ei sitten kelvannutkaan (paitsi eteenmeno kuten aina :), mikä ero parin viikon takaiseen, eikä moisesta ollut aikaisemmin viitteitäkään... Tottispisteet alle 70 pisteen (no aika selvästi) ja JK3 jäi näin saamatta...

Karmeaa tottistelua...

Hui kun oli liukasta...

Maansa myyneet...

Mutta onhan noita muitakin lajeja! Tokoilu aloitettiinkin ihan uudella innolla. Sen verran uutta oli kuitenkin, että treenattiin alkuun vain alo/avo-liikkeitä.

Tutustuttiin myös pitkän tauon jälkeen taas agilityn ihmeelliseen maailmaan. Vahvasti estehakuinen ja nopeasti oppiva koira olikin alkuun oikein ihanteellinen lajiin. Myöhemmin ei ehkä niinkään... Video ihan ensimmäisistä möllikisoista vähäisen treenin jälkeen. Saiskohan ohjaajan poistettua tuosta kuvasta :)



 Helmikuussa paukkupakkasten aikaan osallistuttiin myös Imatralla virallisiin valjakkohiihtokisoihin ensimmäisenä snautserina. Ja toistaiseksi vielä ainoana :) Tätä lajia ollaan kyllä enemmän treenattu kuin kisattu, ei riitä ohjaajan kunto kisaamaan ja pieni koira antaa turhan paljon tasoitusta.

Ensimmäinen tokon alokoe olikin helatorstaina 2010 hyvin lämmitetyssä kasvihuoneessa. Tarviitseeko mainita että jännittikö? Väljien pk-kenttien jälkeen pieni tokokehä kaikkine ihmisineen ja koirineen aiheutti melkein ahdistuskohtauksen :) Milankin taisi olla vähän ihmeissään, mutta siitä huolimatta (tai ehkä siitä johtuen) tokoili oikein mukavasti ja ekasta kokeesta 1-tulos, KP ja luokkavoitto!

Matka jatkoi avoimeen reilun viikon päästä, tuloskunto säily, vire ei enää niinkään... Alunperin oli tarkoitus, että vain yksi AVO1 riittää ja sen jälkeen suoraan voittajaan, mutta ei tuo toko sitten ihan niin helpolta vaikuttanutkaan, joten TK2 vaikutti hyvältä välietapilta. Ja sehän saatiin suoraan kolmessa kokeessa lyhyen ajan sisään, parhaimmillaan kaksi iltakoetta peräjälkeen... Jokohan huonon vireen siemenet oli kylvetty...?

Agilityssä vauhti ja vaaralliset tilanteet lisääntyi, mutta vielä pysyttiin epävirallisissa karkeloissa...

Niin ja monitoimikoira toki käy kokeilemassa myös paimennusta. No saalisviettiä siltä kyllä löytyy, ei ehkä niinkään paimennusviettiä :) Kaikesta huolimatta Milania kiinnosti eniten armoton ympäri juokseminen, joten lampaillakaan ei hätä päivää...

Vuoden vaihtuessa pokkailtiin taas palkintoja LPKY:ltä ja Snautserikerholta...

TK2:sen jälkeen olikin aika tosissaan paneutua voittajan liikkeiden opiskeluun. Ja siitähän tuli sitten pitkä prosessi. Ensimmäiset kokeet seuraavana keväänä käytiin ilman että tunnarista oli mitään hajuakaan. Kaketkin jumitti kokeessa kiitettävästi. Ja ainahan niitä vahinkoja sattui eli nollia tuli ns. varmoistakin liikkeistä. Tuloksilla ei siis päästy juhlimaan...

Paitsi agilityssä - eka startti kotikisoissa maaliskuussa ja heti LUVA! Sangen lupaava alku siis... Mutta siihen se sitten jäikin :)

Ettei elämä olisi liian helppoa, niin lauman akkavalta kasvoi entisestään Nomin myötä. Harmiton pikkuotus, kunnes sillä alkoi NE! Nuori hurmaava tyttö, vähemmästäkin sitä menee pää sekaisin.

Kesä ja syksy jatkettiin niin tokoilua kuin aksailuakin. Koska aika tahtoi olla kortilla niin päätettiin panostaa Milanin kanssa tokoiluun ja jättää liitely ketterien ja ehkä vähän ohjattavampien neitien huoleksi. Talvi treenattiin ahkerasti mukavissa halliolosuhteissa ja vihdoin ja viimein saatiin ongelmaliikkeetkin toimimaan kiitos Riikan koulutuksen! Odotukset oli korkealla tulevien kokeiden suhteen.

Vuoden ensimmäinen koe vappuna meni vielä vähän Nomin juoksuhöyryissä, mutta innosta ei ollut puutetta, keskittymiskyvyssä ehkä vähän :) Ei tullut mitään huipputulosta (no todellakaan), mutta sen verran lupauksia herättävä, että varasinkin innoissani pari koepaikkaa lisää. Big, big mistake... Kehänauhojen sisäpuolella ei sitten kiinnostanut tekeminen enää yhtään. Oli karata kehästä useamman kuin kerran (kerran siinä onnistuikin), isolla vaivalla treenatusta tunnarista otti vain nollia kun varmasti oman löydettyään jäi vaan järsimään sitä ja ehkä kaiken huipennuksena, kuten tuomari asian ilmaisi "suoritti alapesun" kesken paikkamakuun. Jonka jälkeen nousi istumaan ja hipsi kehästä pois... Joo, eiköhän tämä ollut tässä :) Asia ymmärretty!

Enempäänkin olisi ollut mahdollisuukia, jos olisi vain osannut, ehtinyt jaksanut, mutta tähän nyt sitten jäätiin:

FIN MVA BH JK2 TK2

Maxi1 1xLUVA

Mutta silti enemmän kuin alkuun osasi odottaa ja on siinä nuoremmilla vähäksi aikaa tekemistä jos samaan meinaa yltää :)