Silloin ensi yrittämällä 90-luvun alkupuolella ei asiasta turhia stressailtu - tassu osui kontaktille tai sitten ei. Ja kun katsoo meidänkin tuloslappuja siltä ajalta (joo, ne on kaikki vielä tallella :) niin onnistumisprosentti ei ollut kaksinen. Mutta kun 75 cm rimoja tuli pahimmillaan kaikki (?) alas, niin ei siinä yhdet kontaktivirheet missään tuntunut. Jos joku tekniikka silloin oli, niin se oli tyyliä sormella osoittaminen. Itsenäiset kontaktit, mitä ne on :)
Seuraava yritys kontaktienopettamisesta reilu 15 vuotta myöhemmin... Vielä ei ollut meidän harrastus päässyt kunnolla edes käyntiin, kun olin katsomassa kisoja, 2- tai 3-luokan. Muistan ihmetelleeni kontaktivirheiden suurta lukumäärää. Aivan typerää ajattelin, jos sitä nimittäin jaksaa kaiken maailman kuviot opettaa niin kai sitä nyt jaksaa yhdet kontaktitkin. Minun koirat eivät tulisi kontaktivirheitä tekemään, näin tuli päätettyä siinä samassa :) Pian päästiin myös tuumasta toimeen ja menetelmäksi valikoitui 2on2off tai ehkä enemmän jotain sinne päin... Namialustan kanssa aloitettiin, stoppas kyllä hyvin, etupään ainakin. Siivekkeiden avustuksella alkoi myös takapääkin kestää kontaktilla ennen pitkää. Ajan myötä alusta häivytettiin pois ja koira pysähtyi kontatille edelleen, ainakin johonkin kohtaan. Niin ja vielä istuen. Ai mitä, pitäiskö tässä olla joku vapautuskäskykin?
Lilin ensimmäiset epikset on onneksi tallella vain kuvina, ei videona... Mölliradalla oli kontakteista tietysti vain puomi ja A. Ensimmäisenä radalla vuorossa puomi ja juuri ennen alastulokontaktia koira on sinkoamassa ties minne sivusuunnassa, mutta pahaksi onnekseen törmään suoraan ohjaajan jalkaan ja kimpoaa takaisin kontaktille. Ja kehtas antaa tuomari vitosen tuosta :) No, A-este sitten - ei tuu kontaktivirhettä kun hyppää harjan toiselta puolelta suoraan kontaktille ja siitä vauhdilla eteenpäin. Yleisö kohahti ja ohjaaja kiroili mielessään...
Milan taas löysi tiensä ennen aikojaan esteelle, se kuuluisa A:n vetovoima taas puuttui peliin :) Käsiohjaukseen taidettiin luottaa tässäkin kontaktilla.
Lilillä ei ole juurikaan kisoista kontaktivirheitä, niitä voisi olla enemmänkin ottaen huomioon opetuksen ja kriteerien epäloogisuuden. Pitäisi pysähtyä kaksi tassua maassa kaksi kontaktilla ja jatkaa vasta vapautussanalla, mutta käytännössä kisoissa tämä on stop (osui kontaktille) ja saa (samalla loikalla jatketaan matkaa). Saa nähdä missä vaiheessa alkaa kusemaan kintuille :)
Mutta kolmas kerta toden sanoo, eikös? Helpommalla pääsee, kun opettaa kerralla oikein ja pitää kiinni kriteereistä. Nomi oppikin kontaktit nopeasti ja hyvin helpolla, mutta, mutta... Kun on koira, joka ei ole niin ohjaajan perään, tykkää kiipeillä muutenkin ja oppinut että kontakteilta saa hyvin palkkaa, niin yritäpäs saada se tekemään jotain muutakin radalla kuin niitä kontakteja!?! Jos on Milan hieman A-estehakuinen, niin sehän on oikea enkeli kuuliaisuudessaaan "näen vain kontakteja" Nomiin verrattuna.
Toki sopivalla rataprofiililla tätä pystyy hyvin hyödyntämään. Ei tee putki-puomierottelu tiukkaakaan vaikeammastakaan kulmasta, siis jos pitää puomille päätyä :) Lilin kanssa piti tehdä jo vähän enemmän töitä, että sai 15 puomille putken sijaan. Omatoimitreenailua 8.10.
Tämän seuraavan treenin jälkeen (12.10.) tekikin mieli jättää pikkuotus ikuisiksi ajoiksi vaan SSSC:ksi (=supersöpö sohvachampion) ja unohtaa kaikki muu. Aloitus 2 hypyltä, ei voi hypätä, eikä kolmostakaan ja kaikkein vähiten mennä nelosputkeen vaikka ottais aivan suoralla lähestymisellä kahden metrin päästä. Tai jos sai koiran putkeen, niin siellä voi kääntyä ympäri ja tulla taas puomille. Ja mikäs vitoshyppy, kun voi mennä A:llekin... Loppu sentään meni ok, suostui jopa tulemaan 12 hypyn vaikka vähän piti vilkaista sinne A:n suuntaan :)
Mutta ei niin vähästä luovuteta, tehdään nyt toistaiseksi pääasiassa hyppyratoja ja lyhyitä pätkiä, niin pääsee kasvattamaan myös muiden kuin vaan kontaktiesteiden arvoa. Että sitten tällainenkin ongelma voi kontaktien kanssa olla :)
Viikolla treenailtiin Nomin kanssa vain hyppyjä ja putkia, niin ja pujottelua etupalkalla. Nyt malttoi hyvin pujotella koko matkan eikä vaan rynniä ensimmäisen kahden välin jälkeen palkalle. Muistettava treenata tätä säännöllisesti. Kerran tehtiin puomi etupalkalla. Hyvä motivaatio hypyillekin, saatiin tehtyä myös monta onnistunutta toistoa päällejuoksusta, joka on aiemmin ollut vaikea. Muutaman kerran onnistui saksalainenkin :)
Lilille pistettiin haastetta pujotteluun. Ensin niin, että kepit loppuu päin pussin koteloa. Tätähän treenattiin jo viime syksynä ja olihan silloinkin vaikeaa. Nyt viimevuotinen etäisyys sujui hyvin, mutta siinä vaiheessa kun väliä oli joku 30 cm, niin ei enää pystynyt pujottelemaan loppuun asti. Jäi aina vaan seisomaan toiseksi viimeiseen väliin että mitä hemmettiä... Ohjurit vähäksi aikaan apuun ja johan uskonpuute selätettiin. Toisella treenikerralla pistettiin putken suun aivan aloitukseen kiinni ja siitä J:nä kaartumaan keppien myötäisesti. Tämä ei ollut läheskään niin paha, varsinkin jos pääsi viemään aloitukseen niin ei ongelmia. Lähetettynä pyrki hakemaan väärää väliä, putki ei niinkään houkutellut (katotaan sit joskus taas kisoissa...). Ohjurit taas paikoilleen muutamaksi kerraksi, ei niitä päin montaa kertaa viitsi juosta :), ja homma pelitti taas ilman apujakin. Pujottelusta tehtiin myös poispäinkäännöstä putkeen, ajoituksen kanssa piti olla tarkka, ettei tee ylimääräistä käännöstä oikean kautta.
Toki ollaan pyöritelty Lilillä myös erilaisia hyppykuvioita. Jos esteitä on useampi näkökentässä, niin silloin takaakierrot pitäisi ohjata melkein ilman kättä (tai ainakin hyvin pienellä liikkeellä) niin ei pääse sinkoilemaan. Ja suhinoita pitäisi muista käyttää, toimii putkijarrutukset ja kauempaa ohjatut hypyt paremmin niin. Lopuksi erittäin tärkeä oppi - jos meinaa ottaa enemmän kuin kahta estettä, niin agilitykengät on aina muistettava ottaa mukaan. Viimeeksi oli yritys tehdä pätkää maksien MM-finaaliradasta, mutta jäi kyllä persjätöt ja pakkovalssit tekemättä, kun ei hait oikein purreet keinonurmeen...
Ryhmätreenit 19.10. oli ihan vaan Nomia varten suunnitellut eli hyppyrataa. Kun ei jaksa tehdä uutta ratapiirrustusta, niin keinun tilalla oli pussi ja A:n tilalla pituus ja okseri. Nämä on just hyviä Nomille :) Joka kerta löytyi oikeat putken päät ja hieno aloitus keppien lievään avokulmaan. Ja mikä parasta, kesti keppien jälkeen persjätön/japanilaisen, että sai vietyä 6 hypylle. Kiva treeni ja kivempi lopetus Nomin mielestä kun pääsi treenien jälkeen Ruusan kanssa ulos spurttailee. Nyt eivät jaksaneet ihan niin kauaa juosta kuin viimeeksi, jolloin molemmat vain makoilivat viileässä hiekkakasassa kieli pitkänä :)
Joskus pitäisi investoida uusiin ruutumerkkeihin, sellaiset hieman matalammat punaiset. Pinkit ja v.punaiset on niistä paljon siistimmät, mutta ai että kun ne punaiset maastoutuu hyvin nurmikenttään ja niitä on alkanut kokeissa näkymään. Ja koirat ei niitä näe... Yhtenä päivänä päästiin onneksi treenaamaan Satun merkeillä, ensimmäisellä yrityksellä Lili lähti juoksemaan varsin varovaisesti niin että mihinköhän asti hänen muka pitäis nyt juosta. Mutta nyt on hyvin muistanut jäädä seisomaan eikä painu suoraan maahan. Milan taas pongasi ruudun sekä merkinkin hyvin heti vaikka vähän olikin tukka silmillä :) No, ehkä saan sen tulevina viikkoina turjakkeen trimmattuakin... Metallinoutoa Lili teki häiriössä niin, että kapula heitettiin aivan ihmisjoukon keskelle. Ei mitään ongelmia, paitsi ohjaajalla olla tiputtamatta sitä kapulaa...
Ensi viikolla treenailut jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti