Kolmen radan SM-kisat

Kolme rataa on normi kyläkisoissa, mutta SM-kisoissa voikin olla tyytyminen vain yhteen starttiin. Mutta viikonloppuna otettiin Lilin kanssa ilo irti kisoista ja startattiin koko radan edestä kaikilla kolmella radalla!

Kolme rataa ja kolme mahdollisuutta... Kuvassa Lilin ilmeestä näkee, että Lili kyllä tietää mitä radalla tehdään, eri asia on sitten miten paljon kartturi radalla säätää. Ensimmäisellä aika paljonkin, toisella vähän vähemmän ja kolmannella taas ihan riittävästi.

Kuva Jukka Pätynen | Koirakuvat.kuvat.fi. Kopioitu luvalla.

Viime vuoden tapaan lauantaina käristeltiin auringonpaisteessa nahkaa ja kisattiin joukkumestaruuksista. Maksien rata oli Anne Saviojan käsialaa. Lilin kanssa oltiin kolmantena vuorossa LAU:n joukkueessa. Nolla olisi pitänyt pystyä tekemään ja olisi ollut täysin tehtävissä, jos ohjaaja olisi hoitanut hommansa. Ensin piti mennä sössimään ihan helpot kepit ja vielä kaiken kruunajaiseksi törkkäsi koiran väärälle puolelle hyppyä slalomissa. Ei tosin Lilikään ihan nuhteitta selviä, otti nimittäin puomin alastulolta niin selkeän kontaktivirheen kuin vaan voi. Kyläkisoissa rata olisi loppunut siihen paikkaan... Kyllähän harmitti taas koko suoritus.

Hennalle kiitokset videoinnista!

Seuraavana aamuna uutta yritystä kehiin! Starttivuorossa makseissa heti neljäntenä :) Ei pahemmin ehtinyt jännittämään, hyvä että sai itsensä hereillekin. Allan Mattssonin rata oli oikein mukava, ainoa ikävämpi kohta oli pituus ja sen jälkeiset kaksi hyppyä ja toki okserilta kepeille. Lili taas näytti kuinka pikkukoira hyppii tapissaan olevia hyppyjä ja okseristakin mentiin yli tyylikkäästi. Ohjaaja taas yritti sabotoida suorituksen loppumetreillä viemällä koiraa pituudelta ensin väärälle esteelle... Viimeinen hyppykään ei oikein tahtonut löytyä ilman paria pyörähdystä, mutta niin vaan nollalla maaliin ja paikka finaaliin varmistettu! Onneksi rata tallentui edes suurimmaksi osaksi videolle, kun hovikuvaaja oli samaan aikaan rataantutustimessa ja tuli vähän kiire etsiä joku kuvaamaan. Joten Jerkolle kiitokset videoinnista!

Sitten olikin vuorossa pitkä, pitkä päivä odotusta vesisateessa. Siinä vaiheessa alkoi jo mietittyttää koko homman järkevyys. Väsymys oli päällimmäinen tunne finaaliin lähdettäessä, pieni jännitys olisi ollut ehkä vaan hyväksi niin olisi ollut meno vähän skarpimpaa. Tuomo Pajarin agiradan alkua mietin pitkää, että kummalta puolelta vien, mutta ratkaisu osoittautui oikeaksi. Ja taas perinteinen - kun "vaikeasta" kohdasta selvitään niin  sitten pitää hutiloida ja ottaa aivan typerä virhe pituudelta. Vaatii suorastaan taitoa saada Lili hyppäämään pituus tuolla tavalla, joten ei mistään pienestä typeryydestä ollut enää kyse. Voihan pahus... Rataantutustumisessa en edes jaksanut enää pohtia vaihtoehtoja, että kummalta puolen vien takaosan hypyt vaan päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon eli välistävetoon. Joka ei sitten ollut hyvä ratkaisu ja lähellä oli hylky radalta. Loppurata tuli virheittä eli lopputuloksena pituudelta kielto 5 vp ja pikkasen yliaikaa säätämisestä.



Lopputuloksissa sija 30./221, kahdella nollalla olisi ollut mahdollisuus ihan kivaan tulokseen. Mutta mitä sitä jossittelemaan, tulokset pitää tehdä silloin kun siihen annetaan tilaisuus. Ensi vuoden kisoissa sitten revanssin paikka!

Lauantaina ehdittiin myös treffata Nomin Jilly-siskoa. Milloinkohan Nomi on skaboissa mukana muutenkin kuin vaan turistina :)?

Lili käy tarkistamassa siskolikan

Kiia kiinnostaa myöskin uusi tuttavuus

Sisarukset Nomi & Jilly