Tuomarina toimi Titi Mäkelä ja rata oli mukavan vauhdikas, muttta myös vähän osaamista testaava. Harmittavasti keinua ei ollut radalla, mutta A:lle pääsi testaamaan sivuttaisetäisyyttä ja aivan lopussa olleelle puomille pääsi oikein kunnolla vedättämään.
Ensin kuitenkin Merrin kanssa radalla, jolla on kyllä aika kadehdittavat kontaktit :) Toinen kerta siis Merrin ohjaksissa, mitä sitä nyt turhaan pieniä pätkiä omassa rauhassa harjoittelemaan, kokonaista rataa vaan yleisön eteen :) Täytyy myöntää, että pikkaisen oli perhosia vatsassa. Hannele meni ensimmäisenä medeistä Kiian kanssa ja heidän suoritustaan kuvatessa huomasin kuinka omat kädet vaan tärisivät. Jälkeenpäin tajusin, etten ollut älynnyt edes zoomata koko videota :) Koirakoita oli välissä vain muutama, joten Kiia äkkiä autoon ja Merri tilalle. Äänestä päätellen oli hinkua päästä radalle, lelukaan ei kiinnostanut pätkääkään. Lähdössä oli oma jännityksensä vielä, kun Merrillä oli vain valjaat mukana ja niitä kun siinä turkin seasta availi, niin kävi mielessä, että mihinköhän jätkä sinkoaa kun lukko napsahtaa. Onneksi on kuuliainen koira, vaikka menohaluja olis miten paljon :) Koira lähtöön ja itse kolmen esteen taakse vastaanottamaan. Kyllä se siellä kestää, ei voi katsoa taaksepäin, toivotaan parasta... Ja kun lupa kävi niin sitten mentiin ja kovaa! Alku onnistui kuten pitikin! Kepit ei aina Merrillä onnistu, kun ei ole treenaamaankaan päässyt, joten ajattelin varmistaa ja lähettää koiran kepeille. Olikin sitten vaan liikaa jarrua, ei aloittanut keppejä väärin, kun ei raukka tiennyt että mitä pitäis tehdä seuraavaksi. Yritti käydä numerokyltistäkin asian tarkistamassa ;) Olisi vaan pitänyt viedä enemmän omalla liikkeellä kepeille... Loppu taas meni aivan nappiin. Videolla Merrin rata toisena.
Ehdittiin käydä hyvin koirien kanssa lämmittelylenkillä ennen ratoja, mutta olisi näköjään pitänyt itse spurtata lämpimikseen enemmän. Melkein iski jalat hapoille ja puuskuttamaankin pisti ensimmäinen rykäisy :)
Lilin kanssa päätin keskittyä radalla vain ja ainoastaan kontakteihin, muuten ei saanut radalla lähteä ahnehtimaan. Kyllä nyt tehtiin niin nättiä suoritusta kontakteilla kun vaan voi, puomillekin vedätin ihan kunnolla. A:n jälkeinen hyppy olisi pitänyt ohjata huolellisemmin, eikä vain luottaa Lilin bravuureihin, se voi aina välillä yllättää :)
Edellisena iltana oli ollut Rissasen ryhmätreenit. Ehkä episten kuuliaisuus johtuikin näistä treeneistä, kun joutui possua vähän palauttelee kun varasti lähdöstä (kahdesti!) ja kerran vielä A:ltakin.
Normikisamittaisen okserin ja pituuden Lili hyppää näköjään ihan kevysti ilman vauhtiakin, joten niille voi ihan hyvin kääntää. Arvokisamittaiset on sitten asia erikseen...
Kuuliaisuuden perään on kuuluteltu myös tokotreeneissäkin. Välillä tekee kokeenomaiset treenit aivan nappiin ja välillä taas tekee "possuillen" eli varastaa ennen käskyä tai sitten liikkurin käskystä. Tästä kun sitten huomauttaa, niin sitten mennään jo toiseen ääripäähän. Miksei sama toimi agissakin? Kerran kun huomauttaisit kisatilanteissa kontakteista, niin me muistettaisiinkin, edes jonkin aikaa. Mutta ei sinnepäinkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti