Uudelle harrastuskoiralle alkaisi olla kohta tarvetta. Milan on jo eläkkeellä (ei etteikö sillä treeneissä virtaa riittäisi…), Lili kisailee harvakseltaan jos jaksetaan max. pari vuotta ja Nomi on taas Nomi :) Hiljaa hyvää tulee, kun ei ota asiasta mitään stressiä. Mutta vielä ei ole aika uudelle hard-core harrastuskoiralle. Kun tietää mikä työ siinä on saada koira Lilinkin tasolle, niin kyllä tässä on pari vuotta ainakin vedettävä henkeä että siihen urakkaan jaksaa lähteä. Katsotaan milloin kipinä iskee taas :)
The Harrastuskoira tarvitsee tietysti tuekseen kisamaskotin ja siinähän Nomi The Kääpiösnautseri on kerrassaan ansioitunut. Kahdeksan viikkoisesta lähtien Nomi on kulkenut kisoissa mukana, treffannut kisojen ulkopuolella kavereita ja käynyt pokkailemassa palkintoja välillä kisakoirien puolestakin. Missä vaan huomiota ja rapsutuksia siellä Nomi :)
Mistäs sitten löytää jatkossakin yhtä pätevä kisamaskotti kuin Nomi? Mitäs asialle voisi itse tehdä?
Itse en ole koskaan ollut innostunut koirien kasvattamisesta, kun helpommallakin pääsee. Jotenkin vastuu elävistä olennoista on tuntunut liian suurelta - kuinka valita jalostukseen käytettävät koirat, onko koirien taustat tiedossa, onko onni myötä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä kaikista valmistautumisista huolimatta ja löytyykö pennuille hyviä koteja.
Lili on steriloitu jo heti toisien juoksujen jälkeen, Nomia ei ole vielä "ehditty". Milanilta on myös pallit veks. Jonkin aikaa on jo ollut mielessä, että pitäisikö sittenkin teettää Nomilla pennut. Pikkuotus ei ole ehkä kerännyt meriittejä show-areenoilla tai agikisoissakaan, mutta on siinä silti sellaisia ominaisuuksia joiden takia jalostuskäyttöä voisi harkita. Nomi on ollut tähän asti täysin terve ja vaikka luonnetestissä osoittautui yllättävän pehmeäksi niin arjessa on oikein mukava ja reipas kaveri, jonka kanssa voi kulkea ihan missä vaan. Kääpiösnautserikerhon pentuvälityskriteeritkin täyttyy, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään estettä jalostuskäytölle. Mutta sitä varten pitäisi tietysti löytää uroskin ja se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.
Suurimmalla osalla kääpiösnautsereista ei ole minkäänlaisia tuloksia KoiraNetissä - ei terveystuloksia tai koe- tai näyttelytuloksia. Nämä jäävät jo heti pois. Kääpiösnautseri on suosittu rotu ja tasoa ja tyyppiä löytyy laidasta laitaan. Hakusessa olisi liioittelematon aito snautserityyppi oikealla helppohoitoisella turkilla varustettuna. Ei taida olla ihan nykymuodin mukaista. Yllättävän paljon löytyy myös silmäsairauksia, etenkin kaihia ja toki vielä sellaista tyyppiä joka ilmenee vasta myöhemmällä iällä kun koiralla on monia pentueita tehtynä. Kovin kummoista salapoliisityötä ei tarvinnut tehdä kun alkoi löytyä sairauksia epilepsiasta lähtien. Tyyppivikoina virtsakiteitä/kiviä, maksashunttia jne. Eli pitäisi tietää aika hyvin koirat sukutaulussa riskin minimoimiseksi. Niin hyvin en itse kääpiösnautsereita tunne että haluaisin kokeilla onneani alle 2-vuotiaan ulkomaantuonnin kanssa. Ja vielä luonnekin pitäisi olla kohdillaan - ei mitään epävarmaa räksyttäjää tai arkailijakaan näin kärjistetysti.
Jokunen potentiaaliselta vaikuttaneet urosehdokkaat osoittautuivat Nomin lähisukulaisiksi. Tietää mitä hakee ;) Mutta olihan tässä kääpiösnautseriuran aikana jokunen muukin koira jäänyt mieleen. Pari vuotta sitten oli Nomin kanssa peräkkäisissä näyttelyissä siskokset jotka jäivät mieleen. Vuosi sitten kiinnitin huomiota Kääpiösnautseri-lehdessä olleeseen kuvaan poikkeuksellisen upeasta veteraanista. Näille mieleen jääneille koirille löytyi myös yhdistävä tekijä - ensimmäisten isä ja jälkimmäisen poika.
Nettitutkailun jälkeen kaikki vaikutti vielä hyvältä, joten ei muuta kuin yhteydenotto koiran omistajaan/kasvattajaan. Kirjoitin varmaan ensin sähköpostiin romaanin ja puhelimessa puhuttiin sujuvasti tunnin verran. Kasvattaja sattui sopivasti tuntemaan myös Nomin emälinjan koirat 30 vuoden ajalta. Kaiken saamani tiedon jälkeen tuli selväksi että tämä koira pitäisi nähdä livenä. Joten soitto koiran toiselle omistajalle. Ja koira toki asuu toisella puolella Suomea… Sovittiin sitten treffit agikisoihin pääkaupunkiseudulle, johon omistaja oli tulossa kisaamaan toisen koiransa kanssa.
Voih ja oih :) Nomi oli aivan myyty nähtyään sen kuuden (!) kääpiösnautseriuroksen lauman. Oli kovasti lyöttäytymässä joukkoon. Laumassa asustelee myös tämä uroksen isäkin, joten päästiin näkemään kaksi sukupolvea samaan aikaan, kolme muutakin on samalta kasvattajalta. Voisi kuvitella että siellä missä on seitsemään kääpiösnautseria niin siellä olisi myös ääntäkin, mutta ei, niin hiljaista sakkia. Sulhasehdokas oli kyllä ihanan sosiaalinen ja Nomi harvoin enää innostuu kenenkään kanssa leikkimään, mutta nyt ei voinut vastustaa. Siinä vaiheessa kun kamera saatiin esiin niin alkoi jo leikit loppumaan. Ainakin kemiat kohtasi. Isä-pappa oli jo muutaman asteen välinpitämättömämpi tyyppi, arvokas veteraani :)
Katsotaan tuleeko tästä projektista nyt mitään. Tässä kuussa olisi Nomilla tulossa juoksut, joten pian asia tiedetään. Lisätietoa uroksesta ja muista taustoista tulossa myöhemmin. Hätäisimmät voivat kysellä suoraan :)
Eihän Nomiakaan ole keskivertokäppänää paremmin tutkittu?
VastaaPoistaMitä sinun mielestä kääpiösnautsereilta pitäisi ensisijaisesti tutkia?
PoistaPEVISA edellyttää tällä hetkellä vain silmätarkastuslausuntoa, joka sekin kertoo vain sen hetkisen tilanteen. Kääpiösnautsereilla on kuitenkin riski-ikä vasta vanhempana, joten ilman luotettavia geenitestejä silmäsairauksien suhteen auttaa vaan käyttää riittävän vanhoja koiria, jotka on vielä 5-6 vuotiaanakin terveitä.
Tiettyihin kääpiösnautsereilla esiintyviin sairauksiin on olemassa geenitestit, mutta joko niitä ei pidetä luotettavina tai sairauden esiintymisen vähyyden kannalta niitä ei katsota yleisesti tarpeellisena JTO:n mukaan. Riskikoirat asia erikseen, mutta onko testi siltikään riittävän luotettava että tällaista koiraa voisi käyttää jalostukseen vaikka testin mukaan olisikin terve.
Alttiutta epilepsiaan ei voi testata. Sairastuneista koirista on vähän julkisesti tietoa ja jonkin verran huhupuheita, joten siinähän yrität arvioida mitä koiraa pitäisi sukutaulussa välttää. Alttiutta virstakiteiseen/kiviin ei voi myöskään testata?
Maksan toiminnan testaamiseen on testinsä, mutta onko tarvetta testata oireettomia, joiden sukutauluissa ei ole tiedossa riskejä kyseisen sairauden suhteen? Samaa koskee myös kilpparia tai sydänsairauksia vaikka kilparauhastesti on olemassa ja sydämen voi aina ultrata.
Polvet suositellaan tutkittavan jalostuskoirilta, mutta ei tämä vielä kovin yleistä näytä olevan. Jos katson tämän tarpeellisesti niin vielä ehtii Nomin osalta hyvin polvet kopeloida. Lonkat, kyynärät ja selkä on myös helppo kuvata, mutta jos sukutaulussa on vain yhdellä koiralla tulokset niin kuinka luotettava tieto on jalostusta ajatellen? Kiva tietohan se olisi ja tarvittaessa nekin tulokset ehtii vielä hankkimaan. Kääpiösnautsereita kuvataan tällä hetkellä vähän, eikö ongelmaa ole oikeasti olemassa vai eikö sitä vain tiedetä kun koiria ei tutkita? Snautsereillahan selvästi on ongelmaa lonkkien kanssa.
Yleisesti ottaen kääpiösnautsereiden terveystilanteesta on aika vähän tietoa tarjolla. Sitä voi kysyä sukutaulun riskeistä jalostustoimikunnalta tai kokeneemmilta kasvattajilta, mutta jos vastaus on että ei ole tiedossa tai kaikissahan niitä riskejä on, niin ei sen perusteella paljon valintoja tehdä.
Koska kääpiösnautseria ei voi vaan tutkia terveeksi ja saatavilla oleva tieto on vajavaista, niin tämän vuoksi minun valintani mahdolliseen jalostuskäyttöön on koirat jotka ovat mieluummin vanhempia kuin nuoria, koirien taustat tiedetään hyvin ja sukutaulussa esiintyvät koirat on tutkittu esim. silmäsairauksien osalta myös vanhempina eivätkä oireile muutenkaan vanhemmallakaan iällä.