Ei niin kovaa pingottu menemään

...etteikö meistä olisi ehditty karsinnoissa kuvia ottaa :) Kiitokset taas Riekin Pirkolle kuvista!

Matkailu avartaa

Puolet lomasta mennyt ja enemmän tai vähemmän reissussa... Home sweet home!

MM-karsinnat 2012, Lieto 21.-22.7.
Perjantaina puolilta päivin Astran nokka kohti Lietoa Turun kupeeseen ja taas hyvin täyteen pakattuna. Pienesti pakkaaminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvuus :) Autossa istumista 4,5 tuntia ja ensimmäiseksi suunnattiin suoraan kisapaikaille ilmoittautumaan jo lauantaille sekä pistämään leiri pystyyn. Olisi sitten lauantaina heti jo paikat valmiina. Hotellilla oltiin myös hyvissä ajoin. Kuumuus ei tainnut häiritä kuin allekirjoittaneen yöunia, Lili ainakin veteli sikeitä sängyssä siihen malliin ettei ihan pienestä häiriöstä heräisi :)

Mitä isommat kisat, sitä vähemmän jännittää :) Oma suoritus ei oikeastaan jännittänyt missään vaiheessa. No, oli tavoitteetkin aika maltilliset eli jos ainakin toisella radalla pitäisi selvitä maaliinkin asti :) Jos maaliin asti selvitään niin silloin ratavirheetön suoritus on mahdollinen, mutta aika tuskin tulisi riittämään. Sunnuntai oli varattu täysin turistina olemiseen :)

Meidän starttinumero oli 280 ja kun kaikilla säkäluokilla oli samat radat niin rata oli hyvin muistissa jo varsin varhaisessa vaiheessa :) Päivän suurin koettelemus taisikin olla odottelut ja hyvin pitkäksi venynyt päivä.

Hyppyradan tuomaroi Pentti Siimes. Ei mitenkään tekemätön rata. Edes vienti vitosputkeen ei tuntunut liian vaikealta :) Hypyt 13-14-15 aiheuttikin sitten jo enemmän etukäteen päänvaivaa. Valssaus oli suosittu ratkaisu, mutta kun tietää meikäläisen valssien nopeuden niin useampi peräjälkeen olisi poissuljettu vaihtoehto. Eniten virheitä tuli kepeille viennissä, joko aloitus väärästä välistä tai sitten koirat sujahti putkeen. Tarkoitus oli mennä itse putken puolella ja leikata sitten kepeille.


Mutta rata loppui ennen kuin pääsi edes kunnolla alkamaankaan... Kakkosesteenä ollut muuri oli "hillittömän" kokoinen ja palikat oli ropisseet aikaisemmilla koirakoilla ihan kiitettävästi, jonka takia ei arvannut kovin ajoissa lähteä niistosta. Oikea putken pääkin löytyi helposti (muistin olla käyttämättä vastakättä :), mutta sitten... Tarkoitus oli saada Lili kääntymään putkesta nopeasti oikeaan suuntaan ajoissa kutsumalla ja tulemaan vauhdilla vedättämällä. Ei parane olla liian hätäinen kun lopputuloksena olikin että Lili kääntyi putkessa ympäri ja tuli samasta päästä ulos kuin oli sisään mennytkin. WTF! Ja hylkyhän siitä tuli kun hyppäsi saman tien pituudenkin. Kannattaa siis tehdä noin alkeellinen virhe tuon tason skaboissa... Ja hylyn jälkeen suorinta tietä pois, joten ensi esiintyminen areenalla jäi varsin lyhyeksi. 





Mutta onneksi päivälle oli varattu vielä myös toinen rata, jonka tuomaroi Kari Jalonen. Ei yhtään selvää ongelmakohtaa, tietysti mietittytti että malttaako Lili odottaa keinun alas asti, hyppääkö pituuden loppuun asti ja ehdinkö suoran putken jälkeiseen takaakiertoon sekä siitä vienti puomille niin että puomi jää omalle oikealle puolelle.


Aamulla herätys klo 5:45, kisapaikalle kasin jälkeen ja toiselle radalla starttaus n. klo 21:45. Itseä pilkitytti katsomossa jo neljän viiden aikoihin, Lilillä tietysti oli mahdollisuus vedellä sikeitä teltassa. Lämmittelylenkeillä Lili oli tunnetun pirteä eli mallia perässä vedettävä lehmä. Eloa pikkukoiraan saa sitten silmän räpäyksessä narupalloa vilauttamalla :) Ennen kuin lähdettiin jonoon seisoskelemaan niin juostiin muutama kerta telttakylää vielä ympäri ja reviteltiin hihnaa. Ei niin kuin tarvinnut nipistellä itseään hereille, sen Lili hoiti huonolla sihdillä eli puri minua pari kertaa käteen ihan kunnolla. Iso auts! Halliin sisälle pääsi kerralla viisi koira odottelemaan vuoroaan, ehti Lili hoitaa hermorapsutukset hyvin kun rapsutteli itseään aina kun siirryttiin loosissa yhtä pykälää eteenpäin. Kun meitä edellinen oli jo radalla niin Lili teki jotain mitä ei ole koskaan tehnyt. Grotskun radalla kiljunta oli kuin sähkönisku Lilille - ei hitsi, tuolla radalla tapahtuu jotain niiiin kivaa että sitä on pakko päästä tekemään just nyt ja heti! Suorastaan kiskoi lähtöön, kun meidän vuoro koitti. Yleensä on juuri sen oloinen, että pitäisköhän sitä vähän herätellä :)


Rata meni oikein mukavasti ja minimitavoite saavutettiin eli päästiin maaliin asti :) Ja vielä ilman ratavirheitä! Harmittavasti voittajakoira meni sitten sen verran kovempaa vauhtia, että meille lopputulokseksi yliaikaa 0,87 s. Oltais mekin parempaan aikaan pystytty, jos ois oikein puristettu, tai edes vaikka olis kunnolla juossut puomin osuuden... Mutta hyvä näinkin. Sijoitus 39. reilun sadan osallistujan joukossa.


 

Seuraavana aamuna otettiin suunnaksi ensin Turku, kun ei allekirjoittanut ole siellä vielä käynyt. Puolessa tunnissa näkee varmaan ne kaikki oleelliset :) Oltiin oikein kunnon turisteja ja räpsittiin pokkarilla kuvia.

Kisapaikalla koirat paineli saman tien tyytyväisinä häkkeihin nukkumaan...

Tässä teltassa majailee snautseri!

Mee vaan seurailee niitä ratoja ja anna mun nukkua, tuumii Lili.

Nukkuminen jatkuu vielä tänä päivänä kotonakin :)

Akkujen latailua, Selkäsaari 13.-19.7.
Tarpeeksi pieni keppi, joka mahtuu kokonaan suuhun, niin ei pääse Nomi sitä rannalla varastaa hekottelee Lili :)

Siellä missä syli, siellä Nomi. Sama se olitko lukemassa kirjaa, soutamassa (nyt menee hankalaksi) tai onko sylissä jo muita, ei haittaa... Yöllä voi leikkiä kettupuuhkaa ja nukkua kaulalla. Niin että hyviä unia vain :)

 Ah, aurinkoa...

 Ja vettä...

Me tykätään! Kunhan kumpaakaan ei ole liikaa...

Milan aina valppaana...

 Jätetiin yritykset ottaa poseerauskuva kolmikosta tähän...

Milan oppinut taitavaksi keikkujaksi, vain kerran molskahti veteen kun piti hypätä kalliolta märälle kivelle...

Mukavuusaste, ööö...? Mutta sylissä, joka pääasia :)

 Oi, tuolla on reikä ja sieltä tulee aaltoja. Huisin jännää...

 No kylläpäs tuulee...

Oiskohan sadetta tulossa?

En mää sateesta tiedä, mutta moottorivene ainakin! Ja sehän ei jää multa huomaamatta! Eikä keneltäkään kuulematta...

 Saatiin sitä sadettakin ja sekös pientä härskitti. Se on käytävä möyrimässä kaikki peitot ja tyynyt läpi.

Sadepäivä ramasee ja Milan pehmoilee. Yöllä pitää tulla sänkyyn viereen nukkumaan ja päivällä myöskin. Ei tulis kuuloonkaan kotona.

Jotta ei olisi mennyt loma ihan löhöilyksi niin pistettiin parrat myös hommiin. Parin vuoden tauon jälkeen esineruutua ja jälkeä ja olihan hyö niin taitavia. Suoritukset päätyi myös videolle. Nomi myös kokeili ensimmäistä kertaa jäljen ajoa, vauhtia oli niin paljon ettei tahtonut enää osua pieni koira koko videokuvaankaan :) Videot tulevat julkaisuun ehkä joskus, kun jaksaa ne editoida :)

Ja kun silmä vältti niin Nomi opetteli myös pahoille tavoille, kuten juomaan siideriä, hmm...

Kenraaliharjoitus, Varkauden kisat 8.7.


Mäkäräiset ehkä juhli tuoreella lihalla, myö ei niinkään tuloksilla... Tuomarina Tuomo Pajari.

Ensimmäiseltä radalta ensin virhe keinulta, kun ei ihan riittänyt Lilillä maltti odottaa maahan asti laskeutumista :) Sen jälkeisellä hypyllä ei ohjaajan käden kestänyt kurissa, että olisi saanut vedettyä kauimmaiseen putken päähän, joten hyl lopputuloksena.



Nyt ei lipsahtanut A:lle kuten Kotkassa keväällä :) Mutta toisaalta ei osunut sille keinullekaan, mihinköhän neiti oli oikein menossa...? Sen jälkeen treenailtiin vielä kontakteja yliajan arvoisesti.



Alussa haastava keppien aloitus ja lopetus, mutta vieläkään ei menty A:lle ennen aikojaan ja rengaskin löytyi :) Mutta sitten putki kutsui vastustamattomasti ja hyl. Jatkettiin loppuun asti, että päästään kivalle loppusuoralle. Virheitä ropisi lisää (niin ne suoran jälkeiset takaakierrot...), mutta eipä ne lopputulosta muuttaneet.



Viimeiset treenit ennen karsintoja; hyvää menoa (mm. hienosti pujotteli loppuun asti vaikka itse jäi hypyn taakse, A:n leijeröinti) ja saatiinhan malttamattomuusvirhe keinullakin esiin, että siitä pääsi nipottomaan.

Toinen pätkä: aloitus onnistui hyvin kolmosen takaa vastaanottamalla ja keppien avokulma + leikkaus sujui aina mainosti. Kepeiltä putken toiseen päähän vaati sitten jo melkein  partakuljetusta...

Viikolla käytiin vielä treenaamassa keinua sekä keppejä. Nyt onnistui sellaiset kohdat mitkä aiemmin olivat tuottaneet vaikeuksia kuten keinun leijeröinti ja siitä puomin alla olevaan putkeen. Viime kesänä kun se keinu vielä vähän pelotti, nyt on ongelmana lähinnä liiallinen vauhti :) Hyvin malttoi tällä kertaa. Nomilla sen sijaan oli enemmän vauhtia kuin laki sallii ja täräyttikin niin tyylipuhtaan lentokeinun kun vaan voi. Mutta ei muuta kuin hepan selkään uudestaan, tuumaa Nomi :) Toisella kerralla vauhti hidastui taas vasta karjaisuun, kolmannella muisti jo vähän hidastaa itsekin :) Leijeröinnit jätettiin vielä toiseen kertaan, mutta kepeille treenattiin putkesta suljettua ja avokulmaa.

Aksalomaa

Hmm, lomaa aksasta vai aksaa loma täynnä...? Olosuhteiden pakosta vähän molempia, vaikka ensimmäinen houkuttaisi enemmän :) Sunnuntaina Varkauteen kisaamaan kolme starttia, jonka jälkeen viisi päivää aikaa treenata ennen viikon puskailua. Ei tullut Lietoon turistimatkaa, mutta katsotaan kuinka turisteilta siellä sitten näytetäänkään... Mutta sinänsä mukavaa paineetonta kisaamista :)

Sunnuntaina käytiin tekemässä radat, jotka Tikkakoskella jäi tekemättä eli medien ja maksien finaaliradat. Lili ei selvästikään ole medi, ei nimittäin sujunut se rata lainkaan vaikka rata näytti ihan kivalta. Maksien radalta sitten toki heti ekalla yrityksellä nolla varsin mukavalla menolla, heh :) 

Kerta rata on vaivalla tehty, niin kakara voi mennä ihan hyvin samaa pätkää. Medien radalla Nomi teki vain keppejä, mutta maksien rata tehtiin kokonaisuudessaan poislukien kepit. Ei hullumpaa lainkaan, huipulta on hyvä aloittaa :) Ensimmäistä kertaa mentiin sitten osana rataa myöskin A ja keinu, hyvin jarrut löytyi oikeassa kohdin. Omalla treenivuorolla perjantaina Nomi teki myöskin Agirodun Open Class radan, kerta se valmiina oli. Miten niin laiska radan rakentaja :) Rengasta piti ensin vähän muistutella kun tultiin putkesta vauhdilla, mutta radan suurin haaste taisi olla kepit ja lähinnä siitä syystä että keinu oli jätetty juuri siihen kohtaan radan reunalle. Ja sehän veti kuin magneetti... Jos olen Lilille toivonut vähän vielä itsenäisempää keinua, niin ei nyt kuitenkaan tarvitse ihan Nomista mallia ottaa :) Kepeissä Nomilla on edelleen yhdet ohjurit alussa ja lopussa, pikkuhiljaa pitää ottaa radalle mukaan ja harjoitella vaikeampia kulmia. Kaikki muut esteet meneekin jo myös radan yhteydessä. Ennen SM-kisoja käytiin tekemässä molempien neitien kanssa viime vuoden minien karsintarata, seuraavaksi onkin varmasti vuorossa tämän vuoden kivalta näyttynyt minien finaalirata!

Tänään vielä katsotaan, onko Nomi taitavampi kuin Lili löytämään putken "väärät" päät...

Viikolla Lili treenaili lisäksi vaikeampia keppien aloituksia sekä okseria. "Varmistelemalla" (kuten SM-kisoissa) sai taas okserin kolahtamaan, vastaanottamalla esteen takaa hyppäsi nätisti. Hyvät aikomukset ei aina toteudu...

Nomin pallolla palkkaus on parantunut entisestä eli nyt kelpaa pallo (ja vallan mainiosti!) vaikka välissä joutuisi palkkaamaan makupaloilla esim. kontakteilla. Melkein jopa myös palauttaa, jos on makkaraa vaihtokaupaksi :) Muuten häviää pallon kanssa kyllä kuin kuuluisa pieru Saharaan...

Tokoiltu ollaan myös, mutta aivan liian vähän. Lili ei ole treenannu tosissaan pariin kuukauteen ja sen huomaa. Oli mm. keksinyt omassa pienessä päässään, että hyppynoudossa ei millään ilveellä hypätä takaisin. Ei hyvällä uskonut, joten joutui ihan ärähtämään, että et muuten varmasti kierrä sitä estettä. Hetken aikaa oli aika reppanana, kunnes välähti. Voi noita älynväläyksiä... Kaken seisomista tekee nätillä tekniikalla (paremmalla kuin Milan ikinä sopivammasta fysiikasta johtuen), mutta onhan niissä vielä tekemistä ja paljon. Jää kyllä tämän vuoden tokon piirinmestikset Lililtä väliin, mutta ensi vuonna sitten jo messissä taas!

Agilityn piirinmestikset on vielä pohdinnassa, kun samalle päivälle sattuisi Kouvolan näyttely, johon voisi Nomin kanssa mennä. Kouvolassa ois norjalaista snakukasvattajatuomaria tarjolla, joten sinänsä kiinnostaisi. Ja kovin moneen ei tuolla turkilla taaskaan päästä, kun aina on näyttelyn kanssa aksakisat päällekkäin. Ehkä sitä yhdet voi jättää väliin, ennen kuin alkaa taas kiintiö tulemaan täyteen. Mutta sitten kun katsoo Nomin vielä levottomia etuliikkeitä, niin alkaa taas Lilin aksakisat vaihtoehtona houkuttelemaan enemmän :)

Mutta se on LOMA nyt! Toivotaan aurinkoisia päiviä ja lämpimiä uimavesiä :)

Loppukevennyksenä snakuja vuodelta 1922 Amsterdamin näyttelyssä, video, snakut kohdassa 7.21. Tuollaisen turkin kun nykyään vielä saisi! Kokokin voisi myös kelvata.

Keskikesää

Vielä kaksi viikkoa rutistusta ja sen jälkeen on LOMA! Halleluja... Lilikin on jo lomatunnelmissa :) Viikkoon ei olla treenattu yhtään mitään sitten ässämmien, ainoastaan Nomi kävi vähän ryhmätokoilemassa.

Aurinkoista keliä, uintia ja rentoa oleskelua sekä kavereita, mitäs sitä muuta tarvitaankaan... Tietty hyvää ruokaa!

Surkea kännykkäräpsy todisteeksi siitä, että joku sentään partakolmikosta uikin. Nomi tosin onnistui myös tippumaan kertaalleen laiturilta Haukkiksessa, mutta sitä räpiköintiä ei uimiseksi lasketa :)



Eilen maanantaina otettiin tämän vuoden ainoa kosketus Agirotuun ja treenattiin Open Class rata:

Alku meni parhaiten ottamalla niistolla kakkosen takaa. Tehtiin myös toinen pätkä tästä muokattuna, jossa päästiin treenailee keppien avokulmaa (hyvä Lili), putkijarrutusta (onnistuu työllä) sekä putki-puomierottelu (ei hätiä mitiä). Halli oli kuin hyvin lämmitetty sauna... Illasta vähän myös keittiötokoilua - Lilille kakeja (jos nyt vihdoin aktivoituis...) ja Nomille noudon alkeita uudella kapulalla sekä maahanmenoa pelkällä käskyllä.

Hyvää kesää kaikille!

Ensikertalaisena isoissa kisoissa

Mutta oliko se sittenkään niin erilaista...?

Normikisoihin lähtö tapahtuu hieman nopeammin. Nyt piti muistaa ottaa mukaan yhtä jos toista ja sitten vielä saada kaikki mahtumaan autoonkin... Astra on tunnetusti tilava auto :) Takapenkki täyteen lastattuna ja pikkukoirat sulassa sovussa takaboksiin - kaksi kisaajaa, yksi varakoira sekä yksi pakollinen turisti. Loput jätettiin kotia vahtimaan :)

Perillä Jyväskylässä oltiin hyvissä ajoin perjantai-iltana. Majoituttiin Kesähotelli Rentukkaan monen muun kisaajan kanssa, joten siinä pääsi jo vähän fiilikseen tulevasta. Edullinen hotelli hyvällä sijainnilla, mutta onhan nuo vanhat opiskelijakämpät varsin karuja... Olisikohan pitänyt sittenkin ottaa kolmen hengen huone, niin olisi ollut koirillakin oma sänky?

Lopulta itse mahtui nukkumaan tuossa kapeassakin sängyssä, kun koirat tulivat jostain syystä siihen lopputulokseen, että Hannelen sängy oli parempi ja änkesivät kaikki sinne :) Molemmat yöt tuli nukuttua huonosti, oli kuuma, ahdisti, koirat marhas (ah, kynsien ropina paljaalla lattialla)... Kisat eivät kuitenkaan jännittäneet :)

Ylös, ulos ja lenkille pirteänä klo 5:30! Itse kisapaikalle Tikkakoskelle selvittiin joskus kahdeksan jälkeen. Ensimmäisenä vuorossa olikin leirin pystytys - kisoja varten hankitun teltan pystytys ja kamat sisään. Muutkin LAUlaiset paikannettiin pian sekä saatiin tarvittavat kisavarusteet. Sitten olikin jo aika lähteä tutustumaan päivän ratoihin. Päivästä oli tulossa lämmin.

Maksien joukkuerata oli Seppo Savikon käsialaa. Periaatteessa ei mitään ihmeellistä ja sopivan tasoinen, mutta silti olisin mieluummin tehnyt vaikka kyseisen tuomarin medien finaaliradan. Lilin kanssa oltiin vuorossa toisen kierroksen koirakoissa, joten rata oli jo hyvin muistissa ennen omaa rataantutustumista.

Kuten arvokisoissa aina, niin hypyt oli tapissaan. Normihypyt ei huoleta, mutta täysikokoinen okseri on pikkusnautserille aika julman kokoinen. Ja nyt okseri oli heti toisena esteenä. En arvannut ottaa vastaan muurin takanta, vaan yritin varmistella okseria lähtemällä matkaan aiemmin. Mutta niin vaan rima tuli alas :( Siinä sitten meni omat kuviot sen verran sekaisin, että valssi 3-4 väliin epäonnistui ja onnistuin tyrkkäämään Lilin neloshypylle takaakiertona. Joten hylky heti alkuun... Mutta mentiin toki loppuun asti. Kontaktit oli hyvät (kun ei mitään paineita :), keinukin tultiin sopivalla vauhdilla. Mietin pitkään, että kummalta puolelta keinua menisin. Päädyin sitten siihen vaihtoehtoon, että saan keinulta sen verran etumatkaa, että ehdin hyvin kääntämään 12 hypylle. Toinen puoli ja takaaleikkaus olisi ehkä sittenkin ollut parempi vaihtoehto... Etukäteen ajateltuna radan haastavin kohta eli keppien aloitus. Kulma ei mikään ihmeellinen, mutta osaako hakea läjästä esteitä ja yleisö aivan takana. Kun ei ollut tarvetta varmistella, niin lähetin Lilin kepeille. Tokaan väliin! Uusiksi ja taas tokaan väliin... Voi ketut. Seuraava hyppykin meni väärältä puolelta, hieman haasteellisempaa kun lopettaa kepit väärältä puolelta, mutta en minä sitä edes yrittänyt ohjatakaan :) Puomille taas hyvä kontakti. Virheitä tuli radalta, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa. Ei tutissu koiran eikä ohjaajan puntit ylimääräistä isojen kisojen ekassa startissa :)



Lilin joukkueradalla kuvasi Vaasan urheilukuvaus, lisää muiden kuvia löytyy täältä.


Tehokasta kääntämistä taas :)

Hiipivä pantteri...? Kyllä se ihan vauhdilla tulee :)

Tästä kuvasta taidetaan teettää jotain vähän isompaa muistoksi. Huippuotos! Varsinkin kun ohjaajaa ei enää näy :)

Loppupäivä menikin rattoisasti muiden suorituksia seuratessa kauniista säästä samalla nauttien. Vahingosta viisastuneena pidin nyt vähän peittävämpää paitaa päällä niin ei päässyt kärähtämään :) Koiratkin otti rennosti häkeissään. Vaikka teltta olikin auringossa (varjopaikat varattu jo perjantaina päivällä) niin hyvin piti enimmän kuumuuden loitolla. Vaikka mitään ei varsinaisesti tarvitsisikaan niin aina sitä pitää jotain shoppailla. Lilille olin luvannut uuden Gappayn narupallon, entinen alkaa olla sen verran hyvin mussutettu. Nomille tarttui matkaan Hurtan Outletista sadetakkia, fleecehaalaria sekä sellainen cooling coat. Minimusta, vaikka vielä aluspaitasillaan, kärsii selvästi, jos on yhtään kuumempaa keliä. Kisa-alueella pääsi mukavasti lenkkeilemään varjossa sekä pulahtamaan virtaavaan pikkujokeen. Lili innoissaan juoksi vedessä kepit hakemassa, jotka Nomi sitten pölli heti rannassa... Reilu pieni-otus :) Kameraa olisi tietysti voinut ulkoiluttaa vähän enemmän, mutta ei kaikkea aina muista.

Sunnuntaina taas hyvissä ajoin paikanpäälle. Nyt piti jo vähän jännittää, että selvitäänkö päivästä kuivin nahoin... Hyppiksellä oltiin taas toisessa rataantutustumiserässä ja oma vuoro oli siinä heti alkupäässä. Ehti siis hyvin tekemään kaikki valmistelut, mutta ei puuduksiin asti tarvinnut odottaa omaa vuoroaan. Tuomarina etukäteen "pelätty" Jari Tienhaara. Jo medien joukkurata ihmetytti "helppoudellaan" ja eikä tätä karsintarataakaan voinut kovin vaikeana pitää. Ehkä jotain on myös opittu sitten viime syksyn Mikkelin kisojen, mutta silti. Vauhtia radalla sai ainakin pitää ja sehän meille sopii!

Alku oli mahdollista tehdä ainakin kolmella eri tavalla. Rataantutustumisen jälkeen päädyin kierrättämään putken väärän pään kautta. Ajattelin, että se on helpompi blokata kuin lähtöhyppy, jos Lili sattuu olemaan kovinkin irtoavalla päällä. Vähän oli alku hidas, en arvannut muurille oikein kääntää ja sen jälkeen oli vähän epäselvää että mihinkäs putken päähän sitä ollaankaan menossa. Juuri ennen omaa vuoroa katsoin, että pitäisköhän sittenkin vaihtaa puolta vasta suoralle putkelle takaaleikkauksella, mutta en sitten arvannut muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Ei siinä takaakierto-valsissa mitään vikaa suunnitelmana ollut, mutta kun pitäis lähteä ajoissa alta pois ja oikeaan suuntaan eikä peruutella edessä niin että koira törmää ohjaajaan. Suurin osa yleisöstä ei tätä huomannut, mutta tuomari valitettavasti oli tarkkana :) Mutta vitosesta viis ja antaa palaa vaan. Loppu sujuikin oikein mukavasti, 13A:lle vedin mukana liian pitkään, joten aikaa paloi siinä. Mutta seuraavat välistävedot sujuikin oikein mallikkaasti! Meidän perinteisesti kompastuskivet :)



Nollalla olisi päästy varmasti finaaliin, nyt tuolla vitosella jäätiin sijalle 60/195. Mutta ei voi sanoa, että olisin pettynyt. Kyllä se finaaliratakin olisi ollut tehtävävissä, kepeille vienti ehkä vähän haasteellinen, mutta jos ensi vuodeksi ehtidään treenaamaan tuollaisetkin kuntoon?

Lili vauhdissa karsintahyppiksellä Pirkko Riekin kuvaamana...

Lisää muiden kuvia hyppyradalta täällä. Eikä ollut Lili ainoa karsinnan snautseri, mutta harmittavasti ei ehditty heidän suoritustaan nähdä tai muutenkaan vaihtaa kuulumisia.

Meidän osalta viikonlopun kisasuoritukset olikin sitten tässä. Hyvillä mielin vatsa täyteen ruokaa (ja jäätelöä :) ja finaaleja seuraamaan. Koska edessä oli vielä pitkä ajomatka kotiin, niin ei ehditty katsoa kuin medien ja maksien finaalit. Paljon hienoja suorituksia ja toisaalta niitä pienestä kiinni epäonnistumisia. Ja sitten alkoikin sataa ja reilusti. Minien finaalit katsottiin seuraavana päivänä netistä :) Dramaa ja jännitystä sielläkin!

Jos mielii ensi vuonna Kirkkonummella kisata niin SM-nollia pääsis jo nyt keräämään. Mutta ehkä me hetki ainakin lomaillaan. Niin ja käydään Liedossa MM-karsinnoissa... Ehkä jotkut kisat pitäis tähän väliin katsoa kuitenkin :)