Vielä yhdet...

Elokuun viimeinen viikonloppu ja hellettä... Ei ehkä paras mahdollinen keli tokokoetta ajatellen. Haukkiksessa tuomarina Markku Mäntynen.

Milan oli ensimmäisenä vuorossa ja parempi kun olisi jättänyt kotiin. Tai edes autoon kisapaikalla. Viime aikoina ollut tavallista juntimpi ja siihen kun yhdistetään Milanin ylikaiken inhoama helle niin ei todellakaan hyvä heilu.

• Paikalla makaaminen: 8. Meni vasta toisella maahan. Tuomari ei muusta maininnut, eikä vinkumista ainakaan piilolle asti kuulunut.
• Seuraaminen taluttimetta: 6,5. Laahusti puolivaloilla mukana. Pahin moka kun yhdessä oikealle käännöksessä jäi sitten väärälle puolelle raahustamaan täyskäännökseen asti... Tuomari kysyi että miksi sinä seuraat koiraa? No, ei tuo koira minuakaan seuraa...
• Istuminen seuraamisen yhteydessä: 5. On se vaikeeta. Istui vasta toisella hyvin painokkaalla käskyllä. Prkl...
• Luoksetulo: 0. Meni vasta kolmannella käskyllä maahan (?!?). Seuraavakin oli ihan uutta, mutta sopinee kuvaan. Lähti hitaasti liikkeelle ja pysähtyi omia aikojaan reilusti ennen merkkiä. Uusi käsky liikkeelle, tuli paremmalla vauhdilla, mutta pysähdys pitkäksi. Maahanmeno myös pitkäksi, reagoi hyvin käskyyn, mutta teki maahanmenoa ikuisuuden.
• Ruutu: 0. Ei edes lempiliike onnistunut. Ei pysähtynyt käskystä, vaan meni ruudusta yli. Mitä lie haahuili. Käskin pois.
• Hyppynouto: 9. Hyppääminen on kivaa ja tällä kertaa kelpasi puinen kapulakin. Luovutus tosin jäi taas taakse, jota tuomarikin naureskeli.
• Metallinouto: 0. Yök en tuo kuin vasta monennenko käskyn jälkeen.
• Tunnistusnouto: 0. Löysi hyvin oman, otti suuhun ja sylkäsi pois. Painui pusikkon ties mitä mielessä. Käskin pois. Paluumatkalla oli pakko ottaa joku palikka mukaan mikä nyt ensimmäisenä eteen sattui.
• Kauko-ohjaus: 0. Maahan ehkä kolmannella käskyllä. Ei noussut kahdella ekalla käskyllä istumaan ja enempää ei edes yritetty.
• Kokonaisvaikutus: 6. Ei sentään karannut ja kykeni kävelemäänkin eikä vaan jäänyt johonkin makaamaan...

Yht. 97/320 p. Yllättäen ei tulosta. Aivan umpisurkeaa ja kyllähän harmitti. Jos koiralla olisi oikeasti halua tehdä niin ei siihen helle noin vaikuttaisi. Taitaa olla eläkkeen paikka, hoitakoot nuoremmat kisailut jatkossa, Milan on tainnut omat tuloksensa jo tehdä. Ja onhan niitä hienosti useasta lajista! Yhteen tokokokeeseen on vielä ilmoitettu, mutta katsotaan mitä sen kanssa tehdään.

Lilin kanssa oli sitten maineen palautuksen paikka. Lili on onneksi selvästi lämmönkestävämpi ja se huomattiin nytkin.

• Paikkamakuu: 10. Tästä Lilille 10+. Rivissä neljä koiraa yhteensä. Toiselta puolelta nousi yksi heti istumaan (tämä tuskin haittasi), mutta sitten toiselta puolelta pojat päättivät vähän katsella että kuka on kuka. Onneksi lähtivät liikkumaan Lilistä poispäin. Tuomari kommentoi jotain kenttään häviävästä koirasta... Harmaa kivituhka ja harmaa pieni koira pääkin maata vasten, maastoutuu hyvin :)
• Seuraaminen: 7. Ihan asiallisesti menossa mukana, mutta olihan vähän turhan paljon väljyyttä joka suuntaan.
• Maahanmeno: 10. Tätä ei voisi kyllä nopeammaksi saada :)
• Luoksetulo: 9,5. Jessus kirstus! En ehkä noin paljoa olisi itse antanut, reagoi hyvin käskyyn, mutta se pitkä loikka taasen... Mutta tuomari päättäkööt :)
• Seisominen: 10. Seuraaminen ei mitenkään hyvää, stoppia en nähnyt, mutta yleensä ei ihan terävä. Mutta tuomari päättää edelleen :)
• Noutaminen: 9. Pelkäsin että jäi heitto vajaaksi, kun lipesi sormista, mutta ei tuomari valittanut. Hyvä nouto ja malttoi odottaakin, luovutusasennossa oli aika paljon toivomisen varaan :) Sellaiset käännöstä 90 astetta ja hieman peruutusta...
• Kauko-ohjaus: 7.5. Ei oikein tahdo toimia jos yhtäänkään häiriötä. Onneksi nyt vain puolijumi eli molemmat istumiset tuplakäskyillä, liikahti myös hieman toisessa istumisessa.
• Estehyppy: 10. Täysin ansaitusti.
• Kokonaisvaikutus: 8. Ei mitään kommentteja.

Yht. 181/200 p. AVO1-tulos KP:n kera ja luokkavoitto! Loistavaa Lili! TK2 katkolla tulevana lauantaina. Kakeille vielä enemmän häiriötreeniä. Pikkuvirheitä vielä kärsii tehdä, mutta ei yhtään nollaa.
----------
Penskoille riittää vielä tällainen touhuilu:



Tiistaina pääsi Nomikin tokoilemaan - luoksepäästävyyttä, istumista, paikallaan pysymistä, luoksetuloa ja perusasentoa. Keskiviikkona käytiin liitelemässä ja Nomilla oli nyt jopa kolmen esteen suora - hyppy - suoraputki - hyppy. Vielä ehti itse juoksemaan nopeammin :) Vanhemmat treenaili perjättöjä, aika paljon hakusessa myös ohjaajalla. Nomin urakka ei loppunut tähän vaan suunnattiin vielä SPL Saimaan mätsäriin Kesämäkeen. Suurimmat ongelmat taisi olla makkaroiden loppuminen kesken ja omistajalle vieras hihnapantaviritelmä. Pentuja oli nelisenkymmentä ja Nomi sai punaisen nauhan. Punaisissa pennuissa toisella karsintakierroksella ulos, kun ei enää jaksanut ihan tsempata. Pitkä päivä ja makkarat pentele loppu. Ei kuivat lohipalat tai vinkulelu kelvannu. Hihnaongelma on nyt ratkaistu, Mustista ja Mirristä löytyi sopivasti etsinnässä ollut Rescon näyttelyhihna ja vielä sopivasti puoleen hintaan...

Perjantaina oli Nomin viimeisten kulmahampainen irrotusoperaatio. Alakulmurit lähti ajoissa uusien tieltä, mutta yläkulmurit oli tiukasti paikoillaan vaikka uudet alkoivat olla lähellä puolea väliä. Eli joko ne lähtee irti kotikonstein viikonlopun aikana tai sitten seuraavalla viikolla eläinlääkärillä. Perjantaina käytiin tekemässä viimeistelytreenit Haukkisessa ja Nomin kanssa revittiin lelua hampaat mielessä. Ja toinen irti! Kotona vielä pakastimesta suoraan rustoluu nenän eteen, joka sitten viimeisteli homman. Ei tarvinnut enää seuraavana aamuna lähteä "treenailemaan" :) Nyt on kaikki hampaat vaihtuneet, nyt vissiin aletaan odottelemaan juoksuja. Oi kun kivaa... Korvatkaan tuskin kestää koko aikaa aivan oikeassa asennossa, jota ovat tehneet tähän asti. Karvakorvan korvakarvatkin sai vihdoin ja viimein nyt kokonaan nypittyä. Ilmeisesti alkaa olla jo sen verran siedättynyt, että karvojen nyhtäminen suonipuristimilla on muuttunut apua, tuo tappaa ihan varmasti fiiliksestä kiduttaa vähän, mut kyl mää kestän kun tarpeeksi usein lahjot nameilla...

Viikolla toki myös agiliideltiin. Lilin ratapiirros odottaa vielä lehdestä skannausta, mutta tehtiin samalla pohjalla kaksi eri treeniä. Jälkimmäisen tyyppisiä pitää alkaa enemmän treenailemaan, vähän turhan helposti lipsahtaa viereiselle esteelle. Tarkaan myös mietittävä meille sopivin ohjausvaihtoehto, joka ei ole välttämättä se mikä kaverilla toimii...

Milanilla oli hyppyrataa. Alussa oli ideana, että itse voisi juosta vaan esteiden keskellä eli takaaleikkausta vuoron perään. Voi kuvitella kuinka hyvin toimii Milanilla kun katsoo minkä suoran linjan esteet 2-3-7 muodostaa. Ei auttanut vaikka miten yritettiin tehdä takaaleikkauksilla, lopulta kouluttajakin joutui myöntämään ettei se tällä toimi. Taktiikka edestäohjaamiseksi eli vastaanottamaan 2-3 väliin ja valssit kolmosen ja vitosen jälkeen. Estehakuisuus on ihan kiva juttu ja vauhtiakin jätkässä vielä kohtuullisesti löytyy, mutta ohjattavuutta kaivattaisiin vielä vähän hitusen :)

Koiramainen viikko

Jaahas, tällä viikolla olisi taas tokokoetta luvassa ja vielä molemmilla koirilla. Ei siis voisi vähempää huvittaa... No, jos sitä jaksaisi muutaman kokeen taas puristaa ja sittenhän voikin taas lomailla pitkälle kevääseen :) Laiska ja mukavuudenhaluinen...

Tiistaina aloitettiin tokoilulla. Milanille ja Lilille omatoimitokoilua. Mainitsemisen arvoista pelottavan asialliset luoksetulon pysäytykset. Toimii siis sentään treeneissä, edes joskus :) Nomilla pentukurssin eka kerta. Normimeininkiä. Kouluttajan lelusta oli sitä mieltä, että voinhan minä tuota saalistaa, mutta suuhun en ota. Hyi, yök, jonkun toisen kuolat. Miten niin tuttua hienohelmameininkiä...

Keskiviikkona hallille. Vedätystä ja sivuttaisetäisyyttä kepeille ja kontakteille. Taidettiin sitten luopua ainakin Lilin kanssa keinun alastulon 2on2off-kontaktista. Ei ole enää kolmosissa varaa tuota tasoitusta antaa, kun ei Lili muutenkaan mene keinua aina ihan parhainta vauhtia (välillä loistavasti). Nomikin teki intopinkeänä pentuaksailua hypyllä ja putkella.

Torstaina ryhmätreenit. Lilin treenien teema muuttui haltuunotosta sylkkäriksi/ties miksi takaahuitomiseksi kun alkup. ratasuunnitelma ei mahtunutkaan kentälle eikä ohjaaja ehtinyt mihinkään. Milloinkohan tuo alku tulee vastaan kisoissa? Treeneihin sattunut nyt jo usemman kerran ja aina toimii tosi hyvin. Etumatka tosin menetään viimeistään jo seuraavalla esteellä, joten nytkään ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sylkkärillä takaakiertoon ja sitten toisella kepeillä avokulmaan. Vähäks Lili oli taas hyvä! Ei mitään toivoakaan ehtiä viemään puomille, joten taas piti huitoa sieltä takavinkkelistä. Ja meneehän Lili, kun ei itse luovuta ja käskyttää loppuun asti. Tiukka jarrutus pöydällä, mitä turhaan sitä etukäteen vauhtia himmailemaan :)

Milanilla persjättöä, maalisuoraa ja kettumaista alkua. No, maalisuora toimi aina odotetun hienosti :) Menee takuuvarmasti eteenpäin yhtään vilkuilematta taakse jäänyttää ohjaajaa. Milan ei aina pikkuasioiden häiritä eteenpäinmenoa, kuten vaikkapa ohjaajan erilaisten ohjausyritysten saada sitä kääntymään... Ehkä voisi huolestua, että jos kouluttaja kysyy että milloin ollaan viimeeksi treenattu ja vastaus oli että eilen... Vissiin treenataan vääriä asioita, vahingossa tai tarkoituksella :) Eikä saa Liliin verrata, se on poikkeus! Alku toimi lopulta parhaiten niistolla ja siitä sitten peruutus lähellä väärää putken päätä ja vasta siinä kääntö. Muuten kiersi aina selän takaa. Vekkaus ennen kakkosta liian vaarallinen törmäysvaaraan takia. Haltuunotto kakkosen jälkeen, in your dreams... Persjätöillä teki myös ihan järkyttävät kaarrokset, mutta ehtiihän tuon kanssa valssaamaankin. Kymppiputki löytyi aina hienosti! Nomi kävi vielä lopuksi juoksentelemassa mutkaputkea ja leikkimässä, kun oli ensin käynyt hetken seurailemassa muiden treenejä sekä härskiintymässä perro-Akin kanssa :)

Perjantaina keli oli pitkästä aikaa sopiva skootterikaahailulle. Edelleenkään en ymmärrä mikä siinä suoran hiekkatien täysiä juoksemisessa skootteria vetäen on niin tajunnanräjäyttävän ylivertaista kaikkeen muuhun toimintaan nähden. Ei kestä koirilla hermot eikä omistajallakaan aina, eri syistä tosin. Koirat pysyy kunnossa, omistaja ei. Metsälenkeillä toimii minun ja Milanin yhteistyö neitien juoksuttamisessa. Milan menee edellä ja minä perässä ja neidit sitten juoksee minun ja Milanin väliä. Minun mielenkiinto johtunee makupaloista :) Juoksulenkit taitaa odottaa sitä, että pääsee kaikki kolme mukaan. Siis joskus ensi keväänä...? Kunnon romahtamista odottaen... Jos Nomin saa kulkemaan radalla samaa vauhtia kuin lenkeilläkin niin voi olla että pääsee edelleenkiin soveltamaan näitä takaaohjaustaitoja...

Lauantaina pääosassa koirat päivät jatkui. Nomin kanssa suuntana oli Kouvolan näyttely Hannelen ja Merrin matkassa. Milan ja Lili pääsi aamulenkillä juoksemaan äitin kanssa ja perillä odotti tällainen:

Ilmeisesti noillakin alkaa olla pentukiintiö siihen malliin täynnä sekä aamuinen ajankohta niin eivät jaksaneet edes intoilla uudesta tulokkaasta. Sohvalla porukalla makoilu oli paljon houkuttelevampaa!

Nomi palloili käppänä- ja shelttikehien väliä, jotka toki olivat raviradan suoran toisissa päissä... Vitsi, niin monia ihania koiria ja ihmisiä, joihin olisi pitänyt päästä tutustumaan. Ihan liian moni meni vaan ohi, muutama sentään pelasti pikkupennun päivän. Jos makupaloja oli tarjolla niin sitten pystyi tekemään tyylipuhtaita ohitusharjoituksia. Asiat tärkeysjärjestykseen... Nomin lopputrimmi on vielä suunitelmien tasolla, vähänkö oli eroa näihin viimeisen päälle puunattuihin. Näytti kuulemma karvoineen söpöltä :) Kohteliaita ihmisiä... Karvat ehditään aina laittaa ojennukseen, asenne oli nyt tärkein!

Takaisin tullessa Nomi oli ihan yllättäen kasvanut "isoksi". Ja kiva kun pääsee kerrankin juoksemaan jahdattavana! Hei, pois sieltä tuolin alta, en mää sinne mahu.

Sunnuntaina vielä agitreeniä, kontakti-putkierottelua. Nomille mutkaputki ja hyppy suoraan tai sitten putkelta takaakiertoon. Sunnuntai oli tehokas päivä Nomin hampaiden vaihtumisten kanssa. Toinenkin alakulmuri lähti jo aiemmin ja sunnuntaina tosiaan ensin aamusapuskan jälkeen kaksi, ennen lenkille lähtöä yksi ja sitten vielä hallilla yksi. Ja nämä hampaat sai nyt talteenkin. Milanilta on tulitikkuaskillinen maitohampaita tallessa (ihana kokoelma :), kun jätkä sylki vaan hampaat lattialle. Ahneet neidit on vedellyt nekin kitaansa :)

Seuraa...

Ei tartte etäpäivänä yksin töitä tehdä... Nomi makoilee jaloissa, on nyt jo sen verran iso tyttö ettei oikein syliin mahdu. Tai sitten ainakin oma työteho heikkenee kun yrittää näpytellä konetta yhdellä kädellä :)

Tarvittaessa nukkumapaikaksi kelpaa myös läppärilaukku. Ensin siinä koisi Nomi ja eikös Lilin pitänyt siihen myöskin ängetä... Jotenkin tuo ei näytä mitenkään mukavalta :)

Milan harrasti seuran pitämistä vain pentuna, mutta eiköhän nuo kaksi jo riitä samaan työhuoneeseen.

Nomilta irtosi tänään toinen alakulmuri! Lähtihän ajoissa, uusi hyvä että edes näkyy. Nyt vaan toinen irti (lisää revittelyleikkejä tiedossa) ja sitten katsotaan että uudet kulmurit tulee oikein mieluummin ilman "hammasjumppaa". Voin vaan kuvitella miten Nomi siitä riemastuisi...

Rantautunut Puulajärven vesiolio

Hmm... Mikäs ihme tuo on?

Partasorsa kera Hengenpelastajan?

Eli siis Lili ja Merri peräkanaa :)

Nyt ollaan kuitenkin takaisin kuivalla maalla ja eikä koirilla kauaa mennyt viikon reissusta toipumiseen. Joten ei muuta kuin treenaamaan...

Tiistaina ryhmätokot ja nyt Nomikin pääsi muiden pentujen ryhmään. Ohjelmassa oli peruspentujuttuja eli istumista ja kontaktia, kontaktia ja kontaktia... Omatoimisesti vielä leikittiin. Aika hieno pikkulikka! Seuraavana vuoroon Lili, joka taisi olla vielä vähän lomatunnelmissa. Ensin luoksepäästävyys, istui paikoillaan tyypillisesti kuin tatti. Paikkamakuu, nousi samantien ylös _haistelemaan_. PRKL! Sai pientä palautetta asiasta... Vaihtelevasti jääviä, liikkeet toimi hyvin (jopa istuminen pitkästä aikaa), mitä nyt piti kerran livahtaa perusasennosta haistelemaan... Kylväkööt penturyhmä vaikka miten kentän täyteen nameja, niin sitä tehdään hommia, saakeli. Loppuun hieno avo-hyppy. Vuoroa odotellessa kakeja reippaassa häiriössä. Milanin kanssa vielä vähän kaikkea ja hyvin oli jätkä menossa mukana. Luoksetulon pysäytykseen (seisominen) ollaan nyt vaihdettu käskysana ja näyttäisi pysäyttävän paremmin. Ainahan sitä toivoa saa :)

Lili kävi keskiviikkoa hierottavana ja Milan torstaina, joten viikon aksailut jouduttiin jättämään väliin. Koska varsinkin Nomilla tuntui olevan virtaa, niin tehtiin sitten pihatokoilua/aksailua. Toimii muuten Milaninkin tunnari, tosin ei sillä makkaramäärällä voi erehtyä :) Jos vaikka ensi kesänä olisi koekunnossakin. Nomi taas näytti esimerkkiä näistä vaikeasti motivoitavista partasuista. Milan ja Lili odottavat vuoroaan keittiön ikkunan luona, joka onkin aina täynnä kuolajälkiä (yöks!). No, Nomi käy välillä ikkunassa ja yrittää suorastaan kaivautua siitä läpi, mutta sitten häviää aina johonkin. Vähän aikaa löi itsellä tyhjää kun huomasin, että keittiön lattialla on kukan lehtiä, että mites ne tuohon ovat päätyneet... Nomi siis juoksee keittiöstä olohuoneeseen, hyppää sohvalle, kiipeää käsinojalle ja kiskoo palmuvehkasta lehtiä. Ja kuljettaa ne sitten yksitellen keittiöön. Puuhaa sekin... Ja siinä vaiheessa kun Nomi tajuaa, että nyt on treeniä tarjolla niin sitä ei saa sisälle kuin kantamalla, ei auta vaikka ahnepossulle tarjoaisi makkaraa nenän eteen. Treenaus on asiaa!

Lauantaina Lili pääsi tekemään tosi kivaa treeniä:

Kolmoselle kokeiltiin sekä pakkovalssia että pimeään putken suuhun lähettämistä. Pakkovalssi edellytti sitten putkijarrutusta ja vastaanotto toimi paremmin ennen neloshyppyä. Seiskalle kokeiltiin sylivekkiä, kuten olin katsonut videolta että toimii tosi hienosti tuollaisessa kohdassa maxien tuplamaailmanmestarilla. Miksei siis meilläkin :) Ja tulihan hieno käännös indeed! Ysille ja kympille molemmille persjättöä. Oli jo tiedossa, että meidän pitää treenata persjätön "ennakkomerkkiä" että Lili tietää kääntyä tiukasti uudella puolelle (nyt vähän valuu kun käännös tulee "yllättäen"). Pakkovalssi taas neljälletoista ja vinkki että koira tietää kääntyä putkesta oikeaan suuntaan, jos ohjaaja ehtii mennä sen kaksi metriä siltä puolelta. Näköjään :) Tuollaisessa kohdassa pitää muistaa nykäistä koira sinne putkeen eikä vaan lähettää sinne päin. 18 jälkeen välistävetoa ja jaakotus 19. Sylivekkiä 21, tyrkkäys 22 ja twistiä 23. Ja sitten juostaan... Muurilla ei voinut paljon jäädä odottamaan, että ehti tekemään putkelle pakkovalssia ja sekin sitten ennakoiden, että ehti taas kääntämään 28:lle. Miksiköhän miulla on vielä tänäänkin jalat kipeänä? 30-31, en arvannut kokeilla survoa välistä vaikka sekin näytti muilla toimivan vaan pyöräytin 31 vasemman siivekkeen kautta. Oikeanlaisella oman liikkeen rytmittämisellä toimi tosi hienosti (eikä koira löytynyt putkesta :). Tällaista lisää!

Sitten kipin kapin viettämään Milanin synttäreitä. Milan on haka lahjapakettien avaamisessa:

 Pure siitä pallosta äläkä narusta...

Uuden pallon kanssa suorastaan tärähtäneen kivaa!!!

Nomi puolestaan täyttää tällä viikolla 5 kk ja on melkein ihan oikean kääpiösnautserin kokoinen - 5.6 kg ja noin reilu 31 cm. Jos tuo vielä sentin tai kaksi venyisi. Etuhampaat kaikki vaihtuneet, nyt on poskihampaiden vaihto-operaatio käynnistynyt. Pieniä merkkejä orastavasta murkkuiästä... En lähde lenkille. En tuu lenkiltä takaisin autoon. En tuu auton häkistä pois. En tuu sisälle. Onneksi on kevyt kantaa :D

Vuoden vanhempi ja...

...viisaampi. Eikös sen näin pitäisi mennä. No, tässä tapauksessa allekirjoitan vain sen vanhemman :) Kuulemma viisivuotiaina snautseriuroksetkin toimivat kuin ajatus. Vielä ei ole sellaista näkynyt :)

The Pässi, Kauhukakara, mutta ah niin rakas Milan täyttää tänään 7-vee!!! Onnea, onnea!!! Vielä ei ole vauhti alkanut hidastumaan eikä hirveästi edes koira harmaantumaankaan :)

Varsinaiset juhlat vietämme vasta viikonloppuna. Tänään Milan pääsee Einin hellään hoivaan, joten ei siis illalla agilitytreenejä synttärisankarille. Mutta keksitään jotain korvaavaa kivaa!

Loman loppurutistus

Tuntuu ihan syksyltä... Lomat lusittu ja kelitkin meni. Mutta ehkä kesää on sittenkin vielä jäljellä, onhan vasta elokuun toinen viikko.

Citymopet raahattiin viikoksi luontoon ja tämä viikko niiltä taitaakin mennä siitä kokemuksesta toipumiseen :) Paitsi Nomilla, joka on edelleen samanlainen aamun ja illan virkku.

Koirat sai kyytiä niin moottoriveneellä (Nomi), soutuveneellä kuin kumiveneelläkin. Milanin suurinta huvia oli ohi ajavien moottoriveneiden jahtaaminen. Pelkkä äänenkin kuuluminen järvenselän toiselta puolelta sai kierrokset tappiin. Jostain kummasta syystä Milan ei päässyt itse moottoriveneen kyytiin :) Milan piti huolta, että kukaan ei lähde soutuveneelläkään rannasta ilman häntä - aina ensimmäisenä kyydissä.

Laidoilla keikkuminen on kivaa! Noilla uimataidoilla kannattaa tasapainon pelata... Tai sitten treenata veneessä tokon paikkaistumista miljoonalla lisäkäskyllä.

Lili muista poiketen ottaa rennosti paikassa kuin paikassa, vaikka sitten kumiveneessä :)

Mitä siitä tulee kun citymopet joutuu liian pitkäksi aikaan metsään? Parin päivän riekkumisen jälkeen tassut auki ja sietokyky pureviin murkkuihin ylitetty. Tästä syystä hienohelmat pääsivät kauppareissuilla Mikkeliin käpyttelemään Urpolanlammen (kuinka osuva nimi...) pururadalle, kestää tassut ja on mielenkiintoisia hajuja :) Tehtiin myös pikavisiitti Savonlinnaan ja käytiin ihmettelemässä Olavin linnaa matkan päästä. Kolmikon kanssa tuskin oltaisiin sisälle päästy :) Saaren vastarannalla oli tarjolla lehmiä, vitsi nehän vasta ihqui olis ollutkin. Ainakin niin kauan kuin aita oli välissä :)

"Vanhukset" palaamassa veneellä aamulenkiltä lehmiä ihmettelemästä. Nomi oli miun seurana saaressa vetämässä päivän ekoja päikkäreitä ja se on vielä tarpeeksi metsäläinen kulkemaan saaressakin ettei tarvitse kuljetella muualle tarpeiden tekoon :)



Kun on viisi koiraa matkassa, niin siitä porukasta ehkä löytyy muutama uimataitoinen ja -intoinenkin. Uimisen hoiti pääasiassa Lili ja Merri Milanin ja Kiian "säestäessä" menoa. Lili pääsi uimaan veneen perässäkin. Tarkoitus oli juoksuttaa koiria saaren ympäri soutuveneellä, mutta eikös Lilistä uiskentelevat sorsat olleet paljon mielenkiintoisempia. Saatiin neiti kuitenkin blokattua veneellä karkureissulta ennen kuin alkoi olla keskellä ulappaa. Kerta ei suostunut rantaakaan palaamaan niin siinähän uivat pitkän pätkän veneen perässä Merrin kanssa. Lili pitää huolta kunnosta lomallakin! Muuten uiminen oli pääasiassa vesilelun hakemista. Frisbeen vielä saattoi Merrin kanssa jakaa, mutta kapula piti omia itselleen. Vedessä se oli vähän haasteellisempaa :)

"Sulassa sovussa":

Kiva kun kävit sen hakemassa, tuumii Milan.

Tämän jälkeen sitä ei sitten tarvinnut enää käyttääkään...

Mutta onneksi tähän oli varauduttu useammalla lelulla niin ei leikit loppuneet!

Milan tyytyi vain kahlailemaan "lastenaltaassa":

Nomikin pysytteli pääasiassa kuivalla maalla:

Lili sai viikon aikana helppohoitoisen ja nopeasti kuivuvan kesäturkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Äiti veresti Lilin kanssa snautserin nyppimistaitojaan, edellisestä kerrasta ei olekaan kuin "tovi" :) Minulle jäi vain ne kivat kohdat eli päälaki, eturinta ja häntä + konetukset kotona. Nomikin pääsi enimmästä pentukarvasta ja sitähän muuten riitti. Törkeästi hyödynnettiin Nomin hyviä unilahjoja päiväsaikaan :) Voisiko olla erilaisempi kokemus kuin Milanin eka trimmi...

Lili tietää, että kastumisen jälkeen turkki on kuivattava huolellisesti. Kaverit avustaa...



Loppusilaus sitten saunassa. Lauteilla viihtyivät kaikki, myös Nomi ensikertalaisena. Nomi oppi viikon aikana hyppimään kaikille sängyille, sohville, lauteille ja keinuun. Uutta oppia oli myös hyvä soveltaa heti kotiin päästyä. Kevyesti näköjään menee tuplasti yli oma säkäkorkeus, ehkä sitä voisi vähemmänkin hyppiä tässä iässä... Nomia ei voi sanoa perskärpäseksi, touhuili ihan omiaan pitkin saarta ja tuonkokoinen koirahan pääsee vaikka mihin... Paras paikka taisi olla mökin alla, sieltähän saattoi löytyä vaikka mitä aarteita. No eikös omatoimisuus ja aktiivisuus ole positiivisia ominaisuuksia :) Ja liikkuu sujuvasti alustalla kuin alustalla.

Säät oli koko viikon varsin sopivat. Yhtenä yönä satoi, päivisin pääasiassa aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja vasta vikat päivät perjantaina ja lauantai pilvisempää. Nahkakin pääsi kertaalleen kärähtämään... Aikaisin kun herää niin ehtii näkemään aamu-usvankin:

Aivan aamusta aurinko paistoi saaren toiselle puolelle, joten sinne kalliolle viettämään aikaa. Ja lukemaan Harry Potteria :) Vika osa kun on tullut luettua ilmestymisen jälkeen vain enkuksi. Kevyttä kesälukemista :)

Johan illalla nukutti (paitsi Nomia)! Luulisi olevan jotenkin epämukavaa...

Ei haitannut seurakaan enää. Olisi tuonne vielä Merrikin mahtunut, mutta eipä kelvannut tulla :)

Tämän viikon sai koirat nukkua poikkeuksellisesti myös yönkin sängyssä. Milan nukkui pääasiassa lattialla (aitastakin löytyi pöytä jonka alle mahtui), mutta välillä piti ängetä kainaloon. Poikkeuksellinen läheisyyden kaivuu... Lili piti hajurakoa sen verran, ettei sitä edes huomannut sängyssä. Nomi taas tykkäsi olla lähellä, välillä vähän turhankin kuten naamalla... Onhan sillä tehokas herätystaktiikkakin. Tullaan naaman päälle, partakarvat nenään ja vielä kieli lipomaan sieraimeen - herää ennen kuin happi loppuu :)

Uusi hieno poseerauskuva jäi vaan haaveeksi. Pitäisi saadaan onnistumaan yhtäaikaa, että on kamera mukana, sopiva valaistus, parta kammattu ja edes jokseenkin puhdas (varsinkaan Nomin kohdalla tämä ei toteutunut kovinkaan usein) ja sitten vielä pysymään pentu jotenkin paikallaan. Joo ei...

Milan odottamassa venettä ja kotiinlähtöä. Mutta kyllä me tullaan tänne taas ensi vuonna uudestaan!