Loman loppurutistus

Tuntuu ihan syksyltä... Lomat lusittu ja kelitkin meni. Mutta ehkä kesää on sittenkin vielä jäljellä, onhan vasta elokuun toinen viikko.

Citymopet raahattiin viikoksi luontoon ja tämä viikko niiltä taitaakin mennä siitä kokemuksesta toipumiseen :) Paitsi Nomilla, joka on edelleen samanlainen aamun ja illan virkku.

Koirat sai kyytiä niin moottoriveneellä (Nomi), soutuveneellä kuin kumiveneelläkin. Milanin suurinta huvia oli ohi ajavien moottoriveneiden jahtaaminen. Pelkkä äänenkin kuuluminen järvenselän toiselta puolelta sai kierrokset tappiin. Jostain kummasta syystä Milan ei päässyt itse moottoriveneen kyytiin :) Milan piti huolta, että kukaan ei lähde soutuveneelläkään rannasta ilman häntä - aina ensimmäisenä kyydissä.

Laidoilla keikkuminen on kivaa! Noilla uimataidoilla kannattaa tasapainon pelata... Tai sitten treenata veneessä tokon paikkaistumista miljoonalla lisäkäskyllä.

Lili muista poiketen ottaa rennosti paikassa kuin paikassa, vaikka sitten kumiveneessä :)

Mitä siitä tulee kun citymopet joutuu liian pitkäksi aikaan metsään? Parin päivän riekkumisen jälkeen tassut auki ja sietokyky pureviin murkkuihin ylitetty. Tästä syystä hienohelmat pääsivät kauppareissuilla Mikkeliin käpyttelemään Urpolanlammen (kuinka osuva nimi...) pururadalle, kestää tassut ja on mielenkiintoisia hajuja :) Tehtiin myös pikavisiitti Savonlinnaan ja käytiin ihmettelemässä Olavin linnaa matkan päästä. Kolmikon kanssa tuskin oltaisiin sisälle päästy :) Saaren vastarannalla oli tarjolla lehmiä, vitsi nehän vasta ihqui olis ollutkin. Ainakin niin kauan kuin aita oli välissä :)

"Vanhukset" palaamassa veneellä aamulenkiltä lehmiä ihmettelemästä. Nomi oli miun seurana saaressa vetämässä päivän ekoja päikkäreitä ja se on vielä tarpeeksi metsäläinen kulkemaan saaressakin ettei tarvitse kuljetella muualle tarpeiden tekoon :)



Kun on viisi koiraa matkassa, niin siitä porukasta ehkä löytyy muutama uimataitoinen ja -intoinenkin. Uimisen hoiti pääasiassa Lili ja Merri Milanin ja Kiian "säestäessä" menoa. Lili pääsi uimaan veneen perässäkin. Tarkoitus oli juoksuttaa koiria saaren ympäri soutuveneellä, mutta eikös Lilistä uiskentelevat sorsat olleet paljon mielenkiintoisempia. Saatiin neiti kuitenkin blokattua veneellä karkureissulta ennen kuin alkoi olla keskellä ulappaa. Kerta ei suostunut rantaakaan palaamaan niin siinähän uivat pitkän pätkän veneen perässä Merrin kanssa. Lili pitää huolta kunnosta lomallakin! Muuten uiminen oli pääasiassa vesilelun hakemista. Frisbeen vielä saattoi Merrin kanssa jakaa, mutta kapula piti omia itselleen. Vedessä se oli vähän haasteellisempaa :)

"Sulassa sovussa":

Kiva kun kävit sen hakemassa, tuumii Milan.

Tämän jälkeen sitä ei sitten tarvinnut enää käyttääkään...

Mutta onneksi tähän oli varauduttu useammalla lelulla niin ei leikit loppuneet!

Milan tyytyi vain kahlailemaan "lastenaltaassa":

Nomikin pysytteli pääasiassa kuivalla maalla:

Lili sai viikon aikana helppohoitoisen ja nopeasti kuivuvan kesäturkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Äiti veresti Lilin kanssa snautserin nyppimistaitojaan, edellisestä kerrasta ei olekaan kuin "tovi" :) Minulle jäi vain ne kivat kohdat eli päälaki, eturinta ja häntä + konetukset kotona. Nomikin pääsi enimmästä pentukarvasta ja sitähän muuten riitti. Törkeästi hyödynnettiin Nomin hyviä unilahjoja päiväsaikaan :) Voisiko olla erilaisempi kokemus kuin Milanin eka trimmi...

Lili tietää, että kastumisen jälkeen turkki on kuivattava huolellisesti. Kaverit avustaa...



Loppusilaus sitten saunassa. Lauteilla viihtyivät kaikki, myös Nomi ensikertalaisena. Nomi oppi viikon aikana hyppimään kaikille sängyille, sohville, lauteille ja keinuun. Uutta oppia oli myös hyvä soveltaa heti kotiin päästyä. Kevyesti näköjään menee tuplasti yli oma säkäkorkeus, ehkä sitä voisi vähemmänkin hyppiä tässä iässä... Nomia ei voi sanoa perskärpäseksi, touhuili ihan omiaan pitkin saarta ja tuonkokoinen koirahan pääsee vaikka mihin... Paras paikka taisi olla mökin alla, sieltähän saattoi löytyä vaikka mitä aarteita. No eikös omatoimisuus ja aktiivisuus ole positiivisia ominaisuuksia :) Ja liikkuu sujuvasti alustalla kuin alustalla.

Säät oli koko viikon varsin sopivat. Yhtenä yönä satoi, päivisin pääasiassa aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja vasta vikat päivät perjantaina ja lauantai pilvisempää. Nahkakin pääsi kertaalleen kärähtämään... Aikaisin kun herää niin ehtii näkemään aamu-usvankin:

Aivan aamusta aurinko paistoi saaren toiselle puolelle, joten sinne kalliolle viettämään aikaa. Ja lukemaan Harry Potteria :) Vika osa kun on tullut luettua ilmestymisen jälkeen vain enkuksi. Kevyttä kesälukemista :)

Johan illalla nukutti (paitsi Nomia)! Luulisi olevan jotenkin epämukavaa...

Ei haitannut seurakaan enää. Olisi tuonne vielä Merrikin mahtunut, mutta eipä kelvannut tulla :)

Tämän viikon sai koirat nukkua poikkeuksellisesti myös yönkin sängyssä. Milan nukkui pääasiassa lattialla (aitastakin löytyi pöytä jonka alle mahtui), mutta välillä piti ängetä kainaloon. Poikkeuksellinen läheisyyden kaivuu... Lili piti hajurakoa sen verran, ettei sitä edes huomannut sängyssä. Nomi taas tykkäsi olla lähellä, välillä vähän turhankin kuten naamalla... Onhan sillä tehokas herätystaktiikkakin. Tullaan naaman päälle, partakarvat nenään ja vielä kieli lipomaan sieraimeen - herää ennen kuin happi loppuu :)

Uusi hieno poseerauskuva jäi vaan haaveeksi. Pitäisi saadaan onnistumaan yhtäaikaa, että on kamera mukana, sopiva valaistus, parta kammattu ja edes jokseenkin puhdas (varsinkaan Nomin kohdalla tämä ei toteutunut kovinkaan usein) ja sitten vielä pysymään pentu jotenkin paikallaan. Joo ei...

Milan odottamassa venettä ja kotiinlähtöä. Mutta kyllä me tullaan tänne taas ensi vuonna uudestaan!