maanantai 15. elokuuta 2011

Rantautunut Puulajärven vesiolio

Hmm... Mikäs ihme tuo on?

Partasorsa kera Hengenpelastajan?

Eli siis Lili ja Merri peräkanaa :)

Nyt ollaan kuitenkin takaisin kuivalla maalla ja eikä koirilla kauaa mennyt viikon reissusta toipumiseen. Joten ei muuta kuin treenaamaan...

Tiistaina ryhmätokot ja nyt Nomikin pääsi muiden pentujen ryhmään. Ohjelmassa oli peruspentujuttuja eli istumista ja kontaktia, kontaktia ja kontaktia... Omatoimisesti vielä leikittiin. Aika hieno pikkulikka! Seuraavana vuoroon Lili, joka taisi olla vielä vähän lomatunnelmissa. Ensin luoksepäästävyys, istui paikoillaan tyypillisesti kuin tatti. Paikkamakuu, nousi samantien ylös _haistelemaan_. PRKL! Sai pientä palautetta asiasta... Vaihtelevasti jääviä, liikkeet toimi hyvin (jopa istuminen pitkästä aikaa), mitä nyt piti kerran livahtaa perusasennosta haistelemaan... Kylväkööt penturyhmä vaikka miten kentän täyteen nameja, niin sitä tehdään hommia, saakeli. Loppuun hieno avo-hyppy. Vuoroa odotellessa kakeja reippaassa häiriössä. Milanin kanssa vielä vähän kaikkea ja hyvin oli jätkä menossa mukana. Luoksetulon pysäytykseen (seisominen) ollaan nyt vaihdettu käskysana ja näyttäisi pysäyttävän paremmin. Ainahan sitä toivoa saa :)

Lili kävi keskiviikkoa hierottavana ja Milan torstaina, joten viikon aksailut jouduttiin jättämään väliin. Koska varsinkin Nomilla tuntui olevan virtaa, niin tehtiin sitten pihatokoilua/aksailua. Toimii muuten Milaninkin tunnari, tosin ei sillä makkaramäärällä voi erehtyä :) Jos vaikka ensi kesänä olisi koekunnossakin. Nomi taas näytti esimerkkiä näistä vaikeasti motivoitavista partasuista. Milan ja Lili odottavat vuoroaan keittiön ikkunan luona, joka onkin aina täynnä kuolajälkiä (yöks!). No, Nomi käy välillä ikkunassa ja yrittää suorastaan kaivautua siitä läpi, mutta sitten häviää aina johonkin. Vähän aikaa löi itsellä tyhjää kun huomasin, että keittiön lattialla on kukan lehtiä, että mites ne tuohon ovat päätyneet... Nomi siis juoksee keittiöstä olohuoneeseen, hyppää sohvalle, kiipeää käsinojalle ja kiskoo palmuvehkasta lehtiä. Ja kuljettaa ne sitten yksitellen keittiöön. Puuhaa sekin... Ja siinä vaiheessa kun Nomi tajuaa, että nyt on treeniä tarjolla niin sitä ei saa sisälle kuin kantamalla, ei auta vaikka ahnepossulle tarjoaisi makkaraa nenän eteen. Treenaus on asiaa!

Lauantaina Lili pääsi tekemään tosi kivaa treeniä:
Kolmoselle kokeiltiin sekä pakkovalssia että pimeään putken suuhun lähettämistä. Pakkovalssi edellytti sitten putkijarrutusta ja vastaanotto toimi paremmin ennen neloshyppyä. Seiskalle kokeiltiin sylivekkiä, kuten olin katsonut videolta että toimii tosi hienosti tuollaisessa kohdassa maxien tuplamaailmanmestarilla. Miksei siis meilläkin :) Ja tulihan hieno käännös indeed! Ysille ja kympille molemmille persjättöä. Oli jo tiedossa, että meidän pitää treenata persjätön "ennakkomerkkiä" että Lili tietää kääntyä tiukasti uudella puolelle (nyt vähän valuu kun käännös tulee "yllättäen"). Pakkovalssi taas neljälletoista ja vinkki että koira tietää kääntyä putkesta oikeaan suuntaan, jos ohjaaja ehtii mennä sen kaksi metriä siltä puolelta. Näköjään :) Tuollaisessa kohdassa pitää muistaa nykäistä koira sinne putkeen eikä vaan lähettää sinne päin. 18 jälkeen välistävetoa ja jaakotus 19. Sylivekkiä 21, tyrkkäys 22 ja twistiä 23. Ja sitten juostaan... Muurilla ei voinut paljon jäädä odottamaan, että ehti tekemään putkelle pakkovalssia ja sekin sitten ennakoiden, että ehti taas kääntämään 28:lle. Miksiköhän miulla on vielä tänäänkin jalat kipeänä? 30-31, en arvannut kokeilla survoa välistä vaikka sekin näytti muilla toimivan vaan pyöräytin 31 vasemman siivekkeen kautta. Oikeanlaisella oman liikkeen rytmittämisellä toimi tosi hienosti (eikä koira löytynyt putkesta :). Tällaista lisää!

Sitten kipin kapin viettämään Milanin synttäreitä. Milan on haka lahjapakettien avaamisessa:
 Pure siitä pallosta äläkä narusta...
Uuden pallon kanssa suorastaan tärähtäneen kivaa!!!

Nomi puolestaan täyttää tällä viikolla 5 kk ja on melkein ihan oikean kääpiösnautserin kokoinen - 5.6 kg ja noin reilu 31 cm. Jos tuo vielä sentin tai kaksi venyisi. Etuhampaat kaikki vaihtuneet, nyt on poskihampaiden vaihto-operaatio käynnistynyt. Pieniä merkkejä orastavasta murkkuiästä... En lähde lenkille. En tuu lenkiltä takaisin autoon. En tuu auton häkistä pois. En tuu sisälle. Onneksi on kevyt kantaa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti