Jaahas, tällä viikolla olisi taas tokokoetta luvassa ja vielä molemmilla koirilla. Ei siis voisi vähempää huvittaa... No, jos sitä jaksaisi muutaman kokeen taas puristaa ja sittenhän voikin taas lomailla pitkälle kevääseen :) Laiska ja mukavuudenhaluinen...
Tiistaina aloitettiin tokoilulla. Milanille ja Lilille omatoimitokoilua. Mainitsemisen arvoista pelottavan asialliset luoksetulon pysäytykset. Toimii siis sentään treeneissä, edes joskus :) Nomilla pentukurssin eka kerta. Normimeininkiä. Kouluttajan lelusta oli sitä mieltä, että voinhan minä tuota saalistaa, mutta suuhun en ota. Hyi, yök, jonkun toisen kuolat. Miten niin tuttua hienohelmameininkiä...
Keskiviikkona hallille. Vedätystä ja sivuttaisetäisyyttä kepeille ja kontakteille. Taidettiin sitten luopua ainakin Lilin kanssa keinun alastulon 2on2off-kontaktista. Ei ole enää kolmosissa varaa tuota tasoitusta antaa, kun ei Lili muutenkaan mene keinua aina ihan parhainta vauhtia (välillä loistavasti). Nomikin teki intopinkeänä pentuaksailua hypyllä ja putkella.
Torstaina ryhmätreenit. Lilin treenien teema muuttui haltuunotosta sylkkäriksi/ties miksi takaahuitomiseksi kun alkup. ratasuunnitelma ei mahtunutkaan kentälle eikä ohjaaja ehtinyt mihinkään. Milloinkohan tuo alku tulee vastaan kisoissa? Treeneihin sattunut nyt jo usemman kerran ja aina toimii tosi hyvin. Etumatka tosin menetään viimeistään jo seuraavalla esteellä, joten nytkään ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sylkkärillä takaakiertoon ja sitten toisella kepeillä avokulmaan. Vähäks Lili oli taas hyvä! Ei mitään toivoakaan ehtiä viemään puomille, joten taas piti huitoa sieltä takavinkkelistä. Ja meneehän Lili, kun ei itse luovuta ja käskyttää loppuun asti. Tiukka jarrutus pöydällä, mitä turhaan sitä etukäteen vauhtia himmailemaan :)
Milanilla persjättöä, maalisuoraa ja kettumaista alkua. No, maalisuora toimi aina odotetun hienosti :) Menee takuuvarmasti eteenpäin yhtään vilkuilematta taakse jäänyttää ohjaajaa. Milan ei aina pikkuasioiden häiritä eteenpäinmenoa, kuten vaikkapa ohjaajan erilaisten ohjausyritysten saada sitä kääntymään... Ehkä voisi huolestua, että jos kouluttaja kysyy että milloin ollaan viimeeksi treenattu ja vastaus oli että eilen... Vissiin treenataan vääriä asioita, vahingossa tai tarkoituksella :) Eikä saa Liliin verrata, se on poikkeus! Alku toimi lopulta parhaiten niistolla ja siitä sitten peruutus lähellä väärää putken päätä ja vasta siinä kääntö. Muuten kiersi aina selän takaa. Vekkaus ennen kakkosta liian vaarallinen törmäysvaaraan takia. Haltuunotto kakkosen jälkeen, in your dreams... Persjätöillä teki myös ihan järkyttävät kaarrokset, mutta ehtiihän tuon kanssa valssaamaankin. Kymppiputki löytyi aina hienosti! Nomi kävi vielä lopuksi juoksentelemassa mutkaputkea ja leikkimässä, kun oli ensin käynyt hetken seurailemassa muiden treenejä sekä härskiintymässä perro-Akin kanssa :)
Perjantaina keli oli pitkästä aikaa sopiva skootterikaahailulle. Edelleenkään en ymmärrä mikä siinä suoran hiekkatien täysiä juoksemisessa skootteria vetäen on niin tajunnanräjäyttävän ylivertaista kaikkeen muuhun toimintaan nähden. Ei kestä koirilla hermot eikä omistajallakaan aina, eri syistä tosin. Koirat pysyy kunnossa, omistaja ei. Metsälenkeillä toimii minun ja Milanin yhteistyö neitien juoksuttamisessa. Milan menee edellä ja minä perässä ja neidit sitten juoksee minun ja Milanin väliä. Minun mielenkiinto johtunee makupaloista :) Juoksulenkit taitaa odottaa sitä, että pääsee kaikki kolme mukaan. Siis joskus ensi keväänä...? Kunnon romahtamista odottaen... Jos Nomin saa kulkemaan radalla samaa vauhtia kuin lenkeilläkin niin voi olla että pääsee edelleenkiin soveltamaan näitä takaaohjaustaitoja...
Lauantaina pääosassa koirat päivät jatkui. Nomin kanssa suuntana oli Kouvolan näyttely Hannelen ja Merrin matkassa. Milan ja Lili pääsi aamulenkillä juoksemaan äitin kanssa ja perillä odotti tällainen:
Ilmeisesti noillakin alkaa olla pentukiintiö siihen malliin täynnä sekä aamuinen ajankohta niin eivät jaksaneet edes intoilla uudesta tulokkaasta. Sohvalla porukalla makoilu oli paljon houkuttelevampaa!
Nomi palloili käppänä- ja shelttikehien väliä, jotka toki olivat raviradan suoran toisissa päissä... Vitsi, niin monia ihania koiria ja ihmisiä, joihin olisi pitänyt päästä tutustumaan. Ihan liian moni meni vaan ohi, muutama sentään pelasti pikkupennun päivän. Jos makupaloja oli tarjolla niin sitten pystyi tekemään tyylipuhtaita ohitusharjoituksia. Asiat tärkeysjärjestykseen... Nomin lopputrimmi on vielä suunitelmien tasolla, vähänkö oli eroa näihin viimeisen päälle puunattuihin. Näytti kuulemma karvoineen söpöltä :) Kohteliaita ihmisiä... Karvat ehditään aina laittaa ojennukseen, asenne oli nyt tärkein!
Takaisin tullessa Nomi oli ihan yllättäen kasvanut "isoksi". Ja kiva kun pääsee kerrankin juoksemaan jahdattavana! Hei, pois sieltä tuolin alta, en mää sinne mahu.
Sunnuntaina vielä agitreeniä, kontakti-putkierottelua. Nomille mutkaputki ja hyppy suoraan tai sitten putkelta takaakiertoon. Sunnuntai oli tehokas päivä Nomin hampaiden vaihtumisten kanssa. Toinenkin alakulmuri lähti jo aiemmin ja sunnuntaina tosiaan ensin aamusapuskan jälkeen kaksi, ennen lenkille lähtöä yksi ja sitten vielä hallilla yksi. Ja nämä hampaat sai nyt talteenkin. Milanilta on tulitikkuaskillinen maitohampaita tallessa (ihana kokoelma :), kun jätkä sylki vaan hampaat lattialle. Ahneet neidit on vedellyt nekin kitaansa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti