Lauantaina kolme starttia ja sunnuntaina kaksi. Makseilla kaikilla radoilla uusi tuttavuus Tuomo Pajari. Suht helppoja ratoja, erilaisia putkihoutuksia löytyi joka radalta, mutta tällä kertaa onnistuttiin välttämättä karikot. Voisi todeta että kerrankin!
Ekalta radalta tippui lopusta rima. Voi pahus!
Tokalta radalta nolla! Voitto putkilotossa pienen arpomisen jälkeen :) Oikeaan putken päähän oli aivan suora linja A:lta, mutta niin vain koirat pongaili joko väärää putken päätä tai sitten viereistä putkea. Muutama kaarros vähän pitkäksi.
Kolmannelta myös nolla! Toinen tuplanolla siis :) Jalat ei enää liikkuneet mihinkään tai jos liikkui niin väärään suuntaan. Alussa olin tyrkätä Lilin putkeen, kun valssi tuli tehtyä väärin. Olisi voinut muutenkin olla sujuvampaa tehdä tämä päällejuoksulla ja seuraavalla hypylle ennakoivaa valssia ja toisen siivekkeen kautta putkeen. Kaikki suunnitellut valssit myös muuttui takaaleikkauksiksi. Ei tyylipisteitä :)
Sunnuntai-aamuna jatkettiin. Ainoa huolta aiheuttanut kohta oli putki-puomierottelu. Tuollaista kulmaa ollaan treenattu, mutta vain niin että ensin on palkka valmiina odottamassa puomin päässä puomin vetovoimaa vahvistamassa. Nyt piti saada onnistumaan heti ekalla. Tuurilla (tai taidolla) tästä selvittiin eikä kompastuttu mihinkään muuhunkaan, joten nolla! Tuomari antoi herkästi virheitä lentokeinusta, mistä ei normaalisti ole tullut, videolta kun katsoo niin aika lähellä tuokin oli... Joka tapauksessa SM-nollat näin kasassa! Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa SM-kisoja katsomassa ja totesinkin, että ensi vuonna en kyllä lähde Jyväskylään asti niitä katsomaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että voitaisiin sinne tänä vuonna osallistua yksilöissä. Menestyspaineet on ihan joillain muilla, meillä on kisoihin ihan eri motiivi :)
Epävirallisista tuloksista kävin katselemassa mielenkiinnosta vain radan aikoja, että kuin paljon kärjelle hävittiin. Ei paljon. Olisi tietysti voinut katsoa kuinka paljon niitä nollia oli tullut... Lähdettiin Lilin kanssa jäähdyttelylenkille ja yllätys olikin melkoinen takaisin tullessa kun selvisi, että oltiin saatu eka SERT-A. Eikä! Nollia oli tullut lopulta vain kaksi ja Tiinan & Arwon sertikiintiö oli juuri sopivasti meidän kannalta tullut täyteen, joten serti siirtyi meille! Kun sitä vähiten odotettiin... Vain salaa haaveiltu... Viime syksynä sitä jo kahteen otteeseen tarjottiin, mutta ei riittänyt taito tai kokemus sitä ottaa. Ei ole pikkusnautserilla helppo noita napsia, mutta jos onni olisi joskus myötä...
Viimeiselle radalle ei ollut enää paineita. Virhearvio rataantutustumisessa, katsoin että linja takaakierrosta vinohypylle olisi aivan suora, ettei tarvitsisi vetää oikealla puolelle. Joo, ohjaa älä oleta :) Putkeen selvittiin oikein, mutta sen jälkeen olisi pitänyt muista käydä hyppäämässä hyppy takaakiertona. Ei muistanut, eikä huvittanut enää loppua käydä vääntämässä, joten juoksujalkaa radalta suorinta tietä pois.
Videot kaikista radoista. Suositus: katso ilman ääntä. Siinä missä taito loppuu karjuminen alkaa :) Onhan tuossa vielä tekemistä, mutta pikkuhiljaa koko ajan eteenpäin... Vuosi sitten tähän aikaan ekat kisat vasta kakkosissa takana ja nekin vielä hylkyinä...
Pieni raskaan työn raataja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti