Olipahan taas agilityn täyteinen viikonloppu... Ensi viikonloppuna vielä rutistetaan piirinmestikset Kouvolassa, sen jälkeen vähän taukoillaankin. Tai ainakin harvennetaan kisailua merkittävästi. Saatetaan sitten ehtiä jopa johonkin tokokokeeseenkin!
Lauantaina taas aivan liian aikainen herätys ja edessä kolmen tunnin ajo-matka Pohjois-Karjalaan. Riitti sitä hellettä Joensuussakin, mutta ei ihan niin läkähdyttävästi kuin edellisenä viikonloppuna.
Tutulla tuomarilla mentiin eli Anne Viitasella. Ansaesteistä ei ollut pulaa ja kontakteilta lähdötkin oli aika ikävät (taaksepäin, sivulle) meidän nykyisen tilanteeseen nähden.
Ensimmäisellä agiradalla ensimmäinen kontaktieste eli keinu meni hienosti ja päädyttiin vielä oikeaan päähän putkeakin, eikä edes käyty hyppäämässä ansaestettä! Riemu loppui lyhyeen, kun puomilta taas kontaktivirhe (rata olisi jatkunut taaksepäin putken kauimmaiseen päähän) ja rata seis siihen paikkaan.
Toinen rata olisi taas mukavan haasteellinen, kaikista muista haasteista selvittiin suht ok (mitä nyt A:n kontakti kamala ja seuraava hyppy meni tosi pitkäksi), mutta voihan kilin ketut puomin alastuloa taas. Sen verran otuksella viime hetkellä välähti, että muisti jättää sentään takajalat esteelle vaikka etujalat oli ihan jossain muualla kuin pitäisi. Virheittä selvittiin joka tapauksessa maaliin ja lopputuloksissa sijalle 3. Wow, päästiin sentään palkinnoille. Osallistujia ei vaan ollut niin paljoa, että olisi sertikin siirtynyt kakkossijaa pidemmälle...
Taisin juuri ennen hyppyrataa kehua, ettei Lili enää läheskään niin pahasti lankea ansaesteisiin mitä aiemmin. Päästiin sitten kaksi estettä tällä radalla ennen kuin osui ja upposi :) Samaan ansaan lankesi moni muukin, mutta olisi pitänyt olla luottamasta koiraan ja varmistaa, että tulee hypyltä perässä. Loppurata meni tietty hienosti (ei edes vilkaissut keppien jälkeistä putkiansaa) ja ininästä päätellen joutui Lili ihan pinnistelee, että pysyi ohjaajan perässä :)
Pitkä reissu Joensuuhun tuotti vain vaivaisen yhden nollan, mutta paluumatkalta Kiteeltä löytyi sentään juuri oikeanlaiset pihdit tunnarikapuloita varten (joita ei siis Lpr:sta löydy). Kannattava reissu siis?
Sunnuntaina autoa tarvittiin lähinnä koirien säilytykseen, kun kyseisen päivän kisat oli omalla hallilla. Tuomariksi oli saapunut aina Sveitsistä asti herra nimeltä Sascha Grunder. Tällaisia innokkaita ja energisiä tuomareita kivoilla radoilla voisi olla useamminkin tarjolla :) Harvemmin näkee, kuinka tuomari juoksentelee lähes koko radan koirakon mukana ja kumartuu alas katsomaan kontaktit. Sekös muutamaa koiraa ihmetytti :)
Agilityrata oli virallisesti KV-rata, joka ei kyllä mennyt meillä ihan putkeen. Kepit olisi näköjään pitänyt taas varmistaa, nuo avokulmat on vielä vähän turhan arpapeliä. Keppivirheen jälkeen tietysti ohjaus vähän löystyi ja löytyihän sieltä ennen A:n alla putkeen menoa yksi ylimääräinen hyppykin. Lopusta jäi sitten taas yksi hyppy väliin... Radalta tuli lopulta vain yksi nolla makseissa.
Hyppyradan haasteet oli lähinnä kepeillä viennissä. Tietysti jos voisi luottaa, että koira hakee kepit kulmasta kuin kulmasta niin elämä helpottuisi kummasti :) Eikä katselisi mitään ansoja niin aina vaan parempaa. Alkuun tein lopulta pakkovalssin ja sehän oli oikein hyvä ratkaisu. Pitäisi alkaa käyttää pakkovalssia radalla useamminkin, kun saksalainen harvemmin onnistuu niin sujuvasti. Kepit toimi taas hyvin ja mukavaa menoa aina siihen asti kun hyppy houkutti enemmän kuin putki. No voihan... Jälkiviisaana voi taas sanoa, että ei pitäis luottaa siihen koiraan liikaa, että tulee vähällä ohjaukseen mukaan. Yleensä hoetaan toisinpäin, että luota siihen koiraan, äläkä turhia varmistele :) Oi, oi, kolmas hylky jo peräjälkeen, tästäkö se hylkyputki taas alkaa :)
Kattelinpa tuossa yhtenä päivänä kevään 2012 kisavideoita Kotkasta, jossa tulevien pm-kisojen tuomari eli Siimes oli tuomaroimassa. Hylkyä pukkasi silloinkin, mutta olihan aika paljon nätimmät kontaktit siihen aikaan. Mutta eiköhän ne vielä kuntoon saada, jos vaan ohjaaja muistaisi / malttaisi olla riittävän looginen myös kisatilanteessa. Siitähän se vain kiinni on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti