Nollia tulee kisoista yksi sieltä toinen täältä, mutta pahus kun tulevat aivan vääristä starteista ;) Noh, hyllyputkilta sentään ollaan vältytty.
Aiempina kesinä ei olla juurikaan kisattu mahdollisten helteiden takia (ja on muutenkin vaan laiskottanut), mutta tänä kesänä päätettiin tehdä poikkeus. Ja jää kyllä viimeiseksi kokeiluksi... Sunnuntaina alkoi jo itsekin voida kisapaikalla fyysisesti pahoin helteestä. Vaati jo suuria ponnistuksia selvitä radalle rataan tutustumiseen ja siihen sitten vielä päälle itse suoritus sekä perässä vedettävän elukan lämmittelyt ja jäähdyttelyt.
Ensin lauantaina uhmattiin hellettä Haminassa. Anne Viitasen radat osattiin odottaa haasteelliseksi, mutta aiemmin kyseiset radat ovat sopineet meille oikein hyvin (6 startista 4 nollaa, joista 3 voitolla).
Eka rata olikin mallia, että jos tuosta nollan teet niin saat melkein juhlia jo valiota. Hannele & Kiia sen tempun medeissä sitten tekivätkin, huippua! Ei radalla oikeasti ollut kuin yksi haastavampi kohta ja aika moni sen hyvin suorittikin, mutta täytyy todeta että Lilin kanssa se olisi onnistunut vain ja ainoastaan tuurilla. Putki-puomierottelut eivät ole viime aikoina toimineet muutenkaan ja saatikka sitten tuollaisesta kulmasta (eikös kontakteille pitäisi päästä lähestymään suoraan?) ansahypyn edestä. Ei olla koskaan tuollaista edes treenattu ja kun ei ole koira näpeissä kestävää mallia, niin ei sitä voinut oikein puomille "taluttaakaan". Vastakäännös olisi kääntänyt liikaa. No can do... Mutta eipä tehnyt makseista kukaan mukaan sitä nollaa, joka on kyllä aika harvinaista. Hylky alla niin päästiin muistuttamaan kontakteista (pysähtyi liian aikaisin, jonka jälkeen loikkasi).
"Kontaktivammaisen" koiran kanssa on kiva kisata radoilla, jossa rata jatkuu taaksepäin ja tätä oli tarjolla seuraavalla radalla molemmilla kontakteilla. Puomilla joutui vähän lypsämään alaspäin, mutta eipähän enää uskaltanut loikata kontaktia. A:lla sentään painovoima teki tehtävänsä. Tältä radalta nolla.
Hypärille oli pistetty kepeille haastetta, kun sekä alussa että lopussa oli hyppy ahdistamassa ja aloitus vielä hankalasta kulmasta. Aloitus toimi hyvin, mutta ajauduin itse sen jälkeen liian eteen ettei Lili kestänyt lopun hyppyahdistusta ja lopetti liian aikaisin. Ääh... Enpä muista milloin olisin viimeksi nähnyt kisoissa noin paljon keppivirheitä.
Seuraavana päivänä Nastolaan kahdelle Heidi Viitaniemen agiradalle. Radat tuntuivat pitkiltä kuin nälkävuodet ja käännöstä toisensa perään. Ensimmäinen rata meni taas harjoitteluksi, mutta toiselta saatiin puristettua sentään nolla ettei nyt ihan hukkareissua tullut tehtyä. Puomin kontakti teettää nyt töitä. Olisi aika paljon helpompi korjata, jos ongelma esiintyisi myös treeneissä...
Tätä tahtia jos saisi ensi kesän SM-nollat kasaan jo ensi kuun aikana tai mieluiten vaikka ensi viikonloppuna, kun vaan kahta vajaa on ja tuplakin on jo. Viime kaudella nollia oli vasta kolme vielä huhtikuun puolivälissä ;) MM-karsintoja ajatellen puuttuu tietty vielä voittonolla, mutta Rovaniemelle asti tuskin lähdetään muutenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti