Lauantaina oli sitten vuorossa ensimmäiset kotikisat. Lyhyt kisamatka on aina plussaa, varsinkin jos aloitus on klo 9. Tuomarina piti olla kaikilla radoilla Salme Mujunen, mutta suuresta osallistujamäärästä johtuen mineille ja medeille vaihtui kahdelle ekalla radalle Marjo Heino. Tämä muutos ei ensi alkuun suuresti innostanut aiemman kokemuksen perusteella, vaikka Lili tuplanollan silloin tekikin ja Nomi nappasi yhden LUVAN itselleen. Jos oletuksena oli hitaita ratoja snautserin tyyppiselle koiralle, niin nyt sitä vauhtia olikin tarjolla!
Hyppyradalla aloitettiin ja siinä pidettiin vauhtia koko matka alun slalomista koko kentän mittaiseen loppusuoraan asti. Tästä olisi kiva saada uusinta. Suurin osa virheistä tuli koirakoille heti alun slalomeissa ja niin Ilsallekin. Tiesin että on riski vetää koko matka samalla puolella kun Ilsa hakee helposti takaakiertoja. Vaihtoehtoisia, varmempia ohjaustapoja olisi ollut monia, mutta joskus sitä on vaan testattava meneekö oppi perille. Hylky siis neloshypyllä (ja myöhemmin vaan huolimatonta ohjausta). Tätä käytiin treenaamassa sunnuntaina vielä hallilla ja sama virhe toistui monen monta kertaa. Ottanut pieni Lilistä mallia ;)
Ensimmäisellä agiradalla kauhua herätti puomilta putkelle vienti, kun Ilsa on taas alkanut puomin kontaktia loikkimaan. Myös keppien kulma oli haasteellinen ja radalla riitti monta muutakin hankalaa kohtaa huonosti putkiin irtoavalla kontaktihimoisella koiralla. Lopulta niistä vaikeista kohdista selvittiin paremmin, tosin eka virhe tuli heti kepeillä. Jos Ilsa olisi keskittynyt enemmän tekemiseen eikä kurkku suorana huutamiseen niin nämä olisi ollut tehtävissä itsenäisestikin. A:lta kontaktivirhe ja keinustakin tuli kerran ohi (persjättö vähän myöhässä), mutta hei, puomi onnistui ja ne putket :D Ja yksi poispäinkäännös (ihan pakko oli päästä testaamaan)! Rv 15 + yliaikaa. Hauskan haastava rata, tämä pitäisi päästä kyllä testaamaan uudestaan.
Viimeiselle radalle vaihtui tuomariksi Salme ja alkuun rata vaikutti tosi helpolta, mutta kyllähän sielläkin niitä haasteita riitti. Jotta vältyttäisiin edellisen radan "räksytän vaan ohjaajalle" menosta en leikittänyt Ilsaa yhtään ennen rataa vaan päinvastoin syöttelin nameja että pysyisi rauhallisempana. Oli sillä merkitystä tai ei niin teki kuitenkin siistin radan ilman turhempia varmisteluja esim. kepeille tai A:n jälkeiselle niistohypylle. Vauhti ei edelleenkään ole ihan parasta mahdollista, mutta toivottavasti tämä johtuu vain juoksujen jälkeisestä "masennuksesta" eikä mistään muusta. Viides nolla Ilsalle joka tapauksessa eli tuplaa vaille enää ;) Ehkä vielä joku kisa tänä vuonna kisataan.
Kisojen jälkeen käytiin vielä varmistamassa että Ilsa kisaa jatkossakin mineissä. Virallisessa SAGI mittaustodistuksessa merkintä 33-34 cm heti ensimmäisellä tuomarilla. Sama tuomari antoi Lilille osallistumisoikeuden pikkumakseihin. Onkohan Lili kutistunut kun mittaus antoi nyt tulokseksi 44-45 cm kun aiemmat mittaukset on aina ollut vähintään 46 cm? Ehkä vanhuus tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Lili täyttää ensi keväänä jo 11-vuotta, joten tuskin pitkää uraa tulee tässä uudessa luokassa tekemään, mutta pitäähän sitä muutama kotikisa ainakin testata kun toisella sitä intoa ja taitoa vielä riittää vaikka muille jakaa. Makseissa ei kisata enää missään nimessä vaikka hyppykorkeudet laskevatkin. Nomi mitattiin myöskin miniksi, tosin siihen vaadittiin kolmen tuomarin mittaus kun ensimmäinen laittoi rajatapaukseksi eli 34-35 cm ja samaan mittaan päätyivät muutkin. Nomi on vissiin sitten kasvanut kun olisikohan aiemmin ollut 33 cm ja sama tuomari mittasi sen alunperin kuin nyt mittaustilaisuudessa ;) Uri mittattiin myös selväksi mediksi 37-38 cm. Nomi ja Uri ei välttämättä kisaa ikinä, mutta kerta mittaustodistus kuitenkin tarvitaan jatkossa niin onpahan sekin hankittu.
Oli sitten tuuria tai jotain mutta, mutta omat koirat on hyvin aina onnistuneet välttämään kaikenlaiset tautiepidemiat ja harvoin ne muutenkaan sairastelee. Torstaina Uri alkoi oksentelemaan vähän, paaston oli jo aloittanut edellisenä päivänä. Perjantaina oli jo selvästi vaisun oloinen, mutta ajattelin vielä aamusta että tämä voisi mennä vielä paastolla ja kotihoidolla ohi. Töistä tultuani kävi selväksi että nyt tarvitaan jotain muutakin kuin tassusta pitämistä niin kipeän oloinen koira oli. Onneksi onnistuttiin vielä saamaan samalle illalle aika, ettei tarvinnut päivystyksen varassa olla viikonloppua. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään erikoista ja oletuksena oli että kyseessä oli vaan ärhäkämpi vatsa- ja suolistotulehdus. Klinikalla Uri sai nesteytystä nahan alle sekä oksennuksenestolääkkeen, kotiin saatiin vielä antibiootit ja pari muuta mahan suojalääkettä. Illalla Uri olikin jo selvästi levollisempi, ruoka ei maistunut edelleenkään. Launtaina päivällä oli jo varsin pirteä ja suostui jo vähän herkkuja syömään. Illalla ei nekään enää kelvanneet. Sunnuntaina aamusta oli taas vaisumpi, maha sen kuin murisi mutta mitään ei suostunut syömään. Kakkasi kuitenkin normaalisti ne vähät syömiset. Päivän olin sitten itse agilityhallilla kisatalkoissa, vähän jännitti että missäköhän kunnossa koira olisi kun tulisin kotiin. Normimittapuulla ihan ok, Uriksi aika laama ;) Lähdettiin porukalla pienelle metsälenkille (nälkää kasvattamaan?) ja kaupan kautta kotiin jos jokin herkku vaikka maistuisi. Tämä alkaa jo muistuttaa aikaa kun Nomi oli kantavana ja ei todellakaan suostunut syömään mitään vaikka pitäisi. Tai jos jotain suostui joskus syömään niin ei sitä ainakaan toista kertaa syöty. Vyötärön vararavinnolla ja pyhällä hengellä elelee näköjään pitkään? Urille sain vähän jauhelihaa alas (enemmän tai vähemmän väkisin) sekä Nutri Plussaa on laitettu suoraan suuhun perjantaista lähtien. Onneksi sentään juo itse edes vähän. Illalla näyttikin että syöminen auttoi, mutta yö sitten menikin valvomiseksi kun ulos piti päästä puolen tunnin välein. Lääkekuuri jatkuu vielä pari päivää, mutta jos ei pian ala ruoka maistumaan niin uusi eläinlääkärireissu ja jatkotutkimukset on edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti