Projektia köökissä (finaalissa...)

Pienellä pintaremontilla keittiön ilme 80-luvulta 2010-luvulle! Sitä totaaliremonttia odotellessa, jos siihen joskus olisi varaakin...

Ihanaa mäntypaneelia... Muualta talosta se on jo maalattu peittoon tai sitten poltettu takassa :) Ei tartte lähteä mökille kun on mökkifiilistä jo muutenkin!

Lähitarkastelussa tapetti, voihan tuo olla kohta taas muodissakin...

Katon maalauksella aloitettiin, mutta sitä varten piti poistaa tapetteja reunoilta, ettei sitten tarvitse lotrata juuri maalattua paneelia veden kanssa. Olihan kerrankin hyvin irtoava tapetti, lähti melkein ihan itsestään :) Alta tietysti paljastui 80-luvun malliin lastulevyä. Ja ne lastulevyjen saumat... Eipä ole tähän sitten jätetty elämisvaraa, ei ihme että välillä vähän pullistelee.

Ei ihan selviä maalauksella tai ohuella paperitapetilla. Uusi kittaus, hionta, tasoitetapetti + paksu kuitutapetti toivottavasti hoitaa homman. Vanha tapetti oli todella paksu (ei sellaisia varmaan enää tehdäkään) ja laitettu saumat juuri levyjen saumojen kohtaan, niin ei mahdolliset pullistelutkaan niin selvästi näkyneet.

Kaksi huonetta on remontoitu aiemmin laittamalla lastulevyjen päälle remonttikipsilevyt. Hermo paloi kyllä niittenkin saumojen laiton kanssa...

Maanantaina (19.11) projekti alkoi kattolistojen (18 kpl) irrotuksella ja saivat myös ensimmäisen maalikerroksen pintaan erinäisten valmistelujen jälkeen.

Tiistaina lähti suurin osa tapeteista, listat maalattiin toisen kerran ja katto maalattu kertaalleen. Ja päänsärky sen mukainen... Kattomaali haisee nimittäin edelleen ja pahasti, siinä olisi maalitehtaalla tuotekehityksen paikka. Onneksi ei ole vielä pakkasia, niin voi vähän tuuletella. Katon maalaaminen on muutenkin jostain syvältä, tämän päivän jälkeen sekin pitäisi valmistua. Sitten vaan kärsitään loppuviikko käryistä ja aletaan ahkeroimaan seinien parissa.

Seuraamme projektin etenemistä...

P.S. Vain Nomilla toistaiseksi muutama partakarva saanut uutta valkoista väriä :)

Remonttipäiväkirja jatkuu (23.11)...

Torstaina saatiin katto maalattua - kolmannen kerran... Aiemmin muistelisin, että kaksi kertaa olisi riittänyt, nyt tuli vissiin pihisteltyä maalin kanssa. No eipähän satanut niskaan niin paljon :) Saiskohan viikonlopun jälkeen jo lamputkin takaisin niin ei olisi ihan niin pimeää :) Myös kattolistat on maalattu nyt kolmeen kertaan.

Loputkin tapetit on saatu tänään perjantaina irti, tulipahan niistä ihan kunnon säkillinen roinaa.

Panelitkin on nyt irti seinästä. Tosin jos olisin tiennyt mitä niiden poistaminen tarkoittaa, niin olisivat ehkä saaneet jäädä seinään. On niiden kanssa tähänkin asti hyvin pärjätty... Ensimmäinen paneeli lähti reunasta ihan mukavasti. Mitä nyt alta paljastui pieni yllätys...

Seuraavien kohdalla alkoi totuus paljastua - paneelit on hemmetti liimattu kiinni!!! Ihan niin kuin ne eivät olisi noin miljoonalla naulalla pysyneet kiinni. Ähellys ja puhellus ja paneelit irti, mutta lähti kyllä osittain lastulevyäkin mukaan.

Niin että mitäs näille tekis? Pahimmat on syvyydeltään lähemmäs puolta senttiä...

No jos huomenna lähtis sopivan tasoitteen ostoon (kaapissa oleva hienotasoite ei ihan riitä), niin ja tosiaan hiomakoneen... Käsinhionta alkais muistuttaa jo liikaa työntekoa :)

Uutta päivitystä aiheeseen (26.11)...

Reilun viikon (!) työn jälkeen alkaa olla pohjatyöt tehty. Viikonloppuna kolot täytettiin ja hiottiin. Koneella hionta kävi nopeasti, siivoaminen vei sitten vähän enempi aikaa :)

Kaapin perukoilta löytyi myös "uusi" lamppu. Joskus vuosia sitten alesta ostettu, mutta vasta nyt pääsi esille. En ehkä nyt tuota ostais, mutta menkööt nyt tämän kerran :)

Koirat on tietysti remonttihengessä mukana. Milan tässä demonstroi kuinka kippurahäntää voi käyttää tavaroiden kantamiseen. Ja hyvin pysyi, kunnes Lili kävi lelun nappaamassa :)

Viimeinen vaihe pohjatöitä... Käytävän puolelle puolipaneelit jäi tarkoituksella kuvasta (ehkä) näkyvästä syystä. Koirat tykkää hinkata siihen itseään märkänä ja siinä snautserin sään korkeudella onkin hehkeät likaraidat.

Sama seinä maalarinpesulla hiki hatussa jynssättynä sekä oksalakalla käsiteltynä.

Köh, ehkä pitäisi useamminkin noita seiniä pestä :) Paneelit on nyt lisäksi pohjamaalattu, Lili tutkailee lopputulosta.

Tasoitetapetti on myös kauttaaltaan paikoillaan. Milan on joku ihme liiman imppaaja, yritti ihan oikeasti syödä  seinäliimaa. Omituinen otus...

Seuraavaksi päästäänkin vetämään väriä seinään, jess! Maali onkin jo valmiina ja perjantaina tulee tapetit, joten viikonlopun jälkeen pitäisi olla aika valmista. Ikinä en ole noin nopeasti saanut tapetteja valittua, yleensä niitä on saanut kuukausi kaupalla pohtia.

Niin että pikkuremontti kaksi viikkoa "täyspäiväisesti" tehtynä. En ihan heti lähtisi taloa rakentemaan töitten ohella.

Päivän kysymys... Millä saa totaalisen neliraajahalvauksen pikkuotukselle?

Onneksi ei ole vielä tukka lähdössä niin ehtii ehkä totutella :)

Ja vielä viimeinen päivitys remonttiblogiin (4.12)... Ihan heti ei uutta aloitella, remonttia siis :) Ehkä ensi syksynä jaksaisi käydä olohuoneen & ruokahuoneen kimppuun. Suunnittelu on kivaa ja osa toteutuksestakin (ainakin jos on vapaata), tähän ei kuulu kattolistojen laitto. Yksi pitkä lista odottaa vielä laittoaan, kun alkoi lopussa päässä sumeta niin pahasti, että tuli sahailtua miten sattuu eikä vain yhden kerran... Tässä vaiheessa kannattaisi kirjoittaa ne mitat lapulle eikä vaan luottaa hyvään muistiin "kun se on tähän astikin toiminut " :) 

Maalin sävyksi valikoitui lopulta jo eteisestä tuttu Nepalin harmaa Sadolinin Maailman Väreistä, astetta tummempana vain (tummin sävyistä siis). Tapeteista ei ollut selvää mielikuvaa, mutta silti alkuperäiset hahmotelmat oli ihan jotain muuta kuin mitä lopputulos sitten oli. Mutta heti kun näin tapetin liikkeessä, niin selvää oli, että tuo se on. Pinkki on selvästi minun heikkokohta :)? Hempeää kukkatapettia, mutta sopii juuri niin hyvin tähän tilaan. 

Tapettia laittaessa vahvistui myös käsite Sammonlahden imppaajat. Nomi yritti ihan tosissaan syödä sitä liimaa ja jonkin verran siinä onnistuikin. Ei nähtävästi ollut kovin vaarallista tai sitten sivuvaikutukset ilmenevät vasta pidemmällä tähtäimellä...

Kaksi seinää on nyt lattiasta kattoon tapetoitu tällä, ikkunaseinä maalattu harmaalla ja käytävän puolella harmaa puolipaneeli + tapetti. Oikeasti sävy on tummempi ja rusehtavampi, mutta kun salamalla joutuu kuvaamaan niin tässä lopputulos.

Jatkossa blogi pysyttelee taas koira-aiheissa, tosin me nyt juuri taukoillaan treeneistä (ja kisoista) niin ei hirveästi ole mitään kerrottavaa.

Mutta hei, talvi tuli takaisin!

Rekku kiitää!

Oli Lili oikein mukavassa vauhdissa eilisessä Kiitorekun järjestämässä radanlukutaitokoulutuksessa. Kiitos Kirsi & Sampo!

Päivän yllätykset oli, että kuinka paljon mutkaputket oikeasti hidastikin koiran vauhtia (apua, en ehdi - hei mihin se koira jäikään...) ja Lilin omat ei-toivotut radanlukutaidot :)

Rata näytti piirrettynä tältä:

Kakkoselle ensin pakkovalssi-jaakotus, joka myöhemmin vaihdettiin kutsuttakoon sitä nyt sitten rystyheitoksi :) Pitääkin joskus kokeilla kylmiltään, että kumpi oikeasti kääntää paremmin. Nelosella taas pakkovalssia (ja hyvin ehti kun lähti ajoissa kakkoselta). Kutonen toimi sekä oikean kautta pyörityksenä sekä persjättö + vasemman kautta takaakierto. Jälkimmäisellä tietenkin sai suoremman linjan seiskan takaakiertoon. Hypyn jälkeen persjättö, muurilta linjaus ja hirtolla putkeen. Täma toimi yhtä kertaa lukuunottamatta (ohjaaja hätäili) oikein mainiosti. 11-12-13 väliä kokeiltiin ensin esteiden vasemmalta puolelta niin että 13 hypylle olisi tullut sitten takaaleikkaus. Noh, Lili päätti toisin. Neidin mielestä rata meni muuri-hyppy-putkeen, kerta toisensa jälkeen... Vika hyppy oli täysin näkymätön este ja sitähän se olikin muurilta katsottaessa, jossa varmaan jo lukitsi putken. Voi noita aivoituksia. Moista ongelmaa ei toiselta puolelta ohjattuna ollutkaan. Kepit löytyi oikeasta välistä joka kerta sekä lähetys pimeään putken päähän. 17-18 väli oli ainut mihin ei saatu oikeasti hyvää käännöstä. Loppusuorat Lili osaa!

Videopätkä koulutuksesta (niin ja se ainut kerta kun putkeen meno ei onnistunut :), mutta ei jaksanut editoida muita pätkiä):

Perjantaina Lili taas tuurasi juoksuista Nomia treeneissä. Piti siis miettiä harjoitus, josta olisi Lilille hyötyä, mutta ei olisi liian vaikea muille ryhmäläisille. Kiva treeni löytyikin! Tällä viikolla ei siis kontakteja treenattukaan :) Rytmitys, mitä se on...

Hypyt 3-4-5-6 kokeiltiin ohjata molemmin puolin, radan keskeltä ohjattuna sai käännökset pienemmiksi (ennakoiva valssi 3-4 väliin ja persjättö 5-6 väliin). Kasihypyllä piti olla ajoissa, että sai neiti estehakuisen takaakiertoon oikean siivekkeen kautta. Tossua toisen eteen ja takaaleikkaus 10-11 väliin. Hypylle 16 olisi pitänyt rytmittää, ettei latase pitkälle. Onni on, että koira osaa hakea kepit... 19 hypyllä koiraa kiinni, 20 takaaleikkaus ja siitä veto putken oikeaan päähän. Avot!

Alkuviikosta oli vielä lunta, kuten kuvista voi todeta. Testailussa Galaxy SII:sen kuvausominaisuudet... Huom! Harmaapartojen fleksit on irrotettu vain kuvauksen ajaksi :)

Lenkiltä vielä Tapikselle pikatokoilemaan "umpihankeen". Lili teki pieniä pätkiä seuraamista pallopalkalla (hyvä!), luoksetulon pysäytyksiä (ei merkkejä, ei ennakointia!) sekä kapulan luovutusta (ok asento). 

Videota lopun palloleikistä. Kamerankäyttöharjoittelu jatkuu, että miten päin sitä puhelinta oikein pidetään :)

Milan teki ensin pelkkää merkkiä (oikein hyvä!), merkiltä suuntia namipurkille (hyvä!) ja muuten samaa kuin Lilikin. Loppuun vielä merkkiä, että saataisiin suoritus kuvattua. Se ei enää ollutkaan niin helppoa kun muistissa oli ensin namipurkkien paikat... Mutta löytyihän se merkki sitten.

Muuten tällä viikolla oli vaan kotitokoilua. Työt haittaa harrastuksia, vaikkei ole töitäkään, heh. No mutta oli yksi koulutus... Lili siis on treenaillut kotona ruutua harvemmin käytetyillä ruutumerkeillä (toimi hyvin, alkuun pari toistoa pallolla), tunnaria (onnistumisprosentti edelleen 100!), tunnarikapulan pitoa (vähän vaatii vielä töitä ettei pureskele tai pudota liian herkästi sormien lähestyessä) ja kakeja (menee hissinä m-s, mutta s-m pyrkii vetämään takajalat ensin alleen, haetaan tähänkin nyt sitä hissiä, sama ongelma s-i vaihdossa). 

Nomikin on tokoillut kotona mm. hyppyä (hyppää oikein innokkaasti perusasennosta esteen nähtyään, kohta voisi odottaa käskyäkin :), seisomista (alkaa toimia käsimerkillä), kakejen tekniikkaa sekä kapulan ottoa kädestä (pitää sitä nyt jopa hetken).

Trimmaus ei kuulu mitenkään minun lempiharrastuksiin, mutta näköjään sitäkin on välillä harrastettava. Melkein siisti Milan juuri kammattuna, mutta olihan tuo aika turjakkeen näköinen päästä häntään ulottuvalla keskijakauksella :)

Karvareuhka vaihdettuna sporttisempaan takkiin :) Juuri kärsi alennusmyynneistä ostaa syyssateilta suojaamaan, kun ei pelkkä pohjavilla siihen oikein riitä...

Tosiaan Nomilla on ne juoksut ja vielä oikein tärpitkin, mutta ei Milania vaan kiinnosta. Halleluja! Toista se oli edellisillä kerroilla... Nips & naps ja niin juoksuhelvetit on historiaa :)! Milanin mielipidettä asiaan ei kysytä :)

   

Prinsessa ja sen hovi

Viikko taas vierähtänyt... Tällä viikolla olosuhteet ovat hieman häirinneet alunperin suunniteltua treenailua.

Maanantaina päästiin käymään agilityhallilla ja tehtiin nyt Lilin kanssa MM-karsintojen ekan radan kepeille tulo. Onnistuiko ekalla yrittämällä? Ei (putkessa). Tokalla? Ei (väärässä välissä). Ei kuitenkaan niin paha rasti, että olisi tarvinnut ottaa ohjurit avuksi. Toisena teemana tällä treenikerralla oli puomin kontaktia etupalkalla niin että itse voin jäädä taakse. Menee loppuun asti, mutta katsoo etupalkasta huolimatta taakse ja on näin ollen hieman vinossa ja istumassa. Mitäs lähtis korjaamaan, pelkkiä etutassuja, katsetta, asentoa? Kaikkihan nuo on pielessä oikeaoppiseen suoritukseen nähden.

Rasti seinään... Sain Nomin vietyä kaarroksessa muurilta hypylle, vaikka olis ollut puomikin aivan vieressä. Ei edes vilkaissutkaan sinne suuntaan. Muutenkin paineli menemään hyppyjä ja putkia hyvällä draivilla, sai vedättää ja pyöritellä miten halusi 30 cm:n hyppyjä. Kepeillä haki hyvin taas lievää avokulmaa etupalkalle. Tähän treeniin olikin hyvä päättää, toistaiseksi. Nomi aloitti sitten juoksut seuraavana päivänä. Aika tarkkaan "juoksee" 6,5 kk:n välein. Milaniakin kiinnostaa huomattavasti vähemmän kuin mitä viime juoksut. Ei se leikkaus sentään hajuaistia poistanut, joten eiköhän tärppeinä ihan riittävästi saa taas kitinää kuulla.

Juoksut ei onneksi tokoilua estä. Tiistaina ensin tunti työhaastattelua, koirien kanssa lenkille ja sieltä Tapikselle vielä treenailee. Lilin kanssa ensin seuraamista namiavusteisesti. Seurasi hyvin kättä, eikä saanut sormia syötyä :) Ruutumerkit oli omat vanhat oranssit, mutta nauhaksi saatiin Hannen uusi punainen ruutunauha. Lilille se oli vähän niin kuin merkki, jota ei voi ohittaa. Ja kyllä pienen blondin voi saada paiseeseen, jos sen suoritusta lähtee korjailee. Kyllä vaatii jonkinlaisia apuja, jos ei muuten syystä tai toisesta onnistu. Lopuksi saatiin rennot suoritukset ruutuun pallolle, joka kyllä hyvin upposi nurmikkoon. Ja tulipa myös testattua neidin laukasvarmuuttakin, kun pk-porukka oli samaan aikaan treenaamassa ja oli sovittu että saavat ampua ihan vapaasti, kun ei meillä yhtään paukkuarkaa koiraa ole mukana. Eikä Lilikään tässä suhteessa keksinyt mitään uutta, selvästikään ei pidä laukauksista, mutta pystyy leikkimään ja tottelemaan käskyjä ihan normaalisti. Autollekin mentiin kentältä pois vapaana pallo suussa.

Milania ei uudet ruutunauhat häirinneet, vaan teki nyt hyviä lähetyksiä vasemmalle merkistä ruutuun. Toista se oli edellisella kerralla... Tähän ehkä auttoi se, että tehtiin ensiksi ohjatun noudon alkeita eli merkiltä namikupille niin ymmärsi lähteäkin siitä johonkin. Loppuun vielä merkkiä.

Keskiviikko pideltiin sadetta ja istuttiin koneella, eikä missään huvimielessä. Torstaina pidettiin "vapaapäivää" ja kauniissa auringonpaisteessa tyhjennettiin 3 kpl komposteja :) Se mihin ne sitten tyhjennetään onkin vähän haasteellisempaa, kun sen verran se sisältö kuitenkin koiria kiinnostaa :) Torstaina antoi myös talvikin kuulla itsestään, yöllä kolmisen astetta pakkasta ja hieno kuura pihallakin.

Milan yrittää komentaa neidit leikkimään, Liliä ei nyt oikein huvita ilmeestä päätellen :)

Nomi yrittää tehdä jäiselle pallolle saman minkä se on tehnyt viime aikoina kaikille pehmoleluillekin eli täytteet pihalle! Mutta pallo onkin vahvempi :)

Perjantaina lähdettiinkin Lilin kanssa Nomin ryhmätunnille. Olikin Lilillä ihan privaat-tunti, kun ei kukaan ryhmäläisistä päässyt tällä kertaa tulemaan. Hallille käveltiin lumisateessa ja matkalla todistettiin myös yksi peltikolari risteyksessä. Niin ja yksi autoilija yritti olla väistämättä meitä suojatiellä. Sopii pysähtyä vaikka olisi miten kesärenkaat alla, ei se väistämisvelvollisuus siitä mihinkään muutu...

Kuvat otettu juuri ennen hallille lähtöä. Milan ja Lili nähjää keskenään ja Nomi pallon kanssa.

Mutta Lili tahtoo pallon...

No etkä kun leikit miun kanssa tuumii Nomi!

Sen verran on piha viidakoitunut, että on pitänyt jokunen puska poistellakin (ja kaikki omenapuut, ähäkutti...). Mutta vielä niitä riittää, joiden alla on niin mukava pistää toista pataan. Etsi kuvasta kaikki koirat?

Hallilla tehtiin mitäs muuta kuin kontakteja ja keppejä Lilin kanssa :) Tuntuu kuin oltais menty ajassa jokunen vuosi taaksepäin. Ehkä ei kontakteilla oteta sitä riskiä, että pienen ongelman korjaamisyrityksellä saadaan isompi ongelma aikaiseksi. Istutkoot kontaktilla ja tapittakoot niska vääränä taaksepäin, jos siltä tuntuu, kunhan etujalat on suorassa. Tietysti, jos katsois eteenpäin niin etujalatkin olis helpommin oikeaan suuntaan. Mutta muuten liian paljon korjattavaa ja kun neiti ei ymmärrä mitä siltä halutaan niin sitten sitä ollaankin totaalisen paiseessa ja eikä uskalleta tehdä enää yhtään mitään. Joten vahvistetaan vain pikkuhiljaa loppuun asti menemistä etupalkalla eikä oteta liikaa stressiä asiasta. Harvemmin niitä tilanteita kuitenkaan kisoissa on, että pitäis koiran mennä itsenäisesti loppuun asti, kun ohjaaja jää taakse.

Tänään lauantaina olisi ollut tokotreenit, mutta kun maisema näytti tältä ja autossa kesärenkaat alla... Ehkä tehdään jotain huomenna pihalla.

Pitäisiköhän ottaa suosiolla pallo sisälle välillä sulamaan :) Lili äheltää palloa suuhun ja Milan komentaa vieressä.

Ja niinhän siinä aina lopulta käy, että pallon vie Nomi...

Lumiparta nro 1.

Lumiparta nro 2.

Ja vielä kolmaskin...

Ja kun päivä on ensin touhuttu, niin johan taas uni maittaa. Kuka sängyssä, kuka sohvalla ja kuka prinsessapedillä. Prinsessalle prinsessapeti, mutta kukas se prinsessa onkaan?

Nomille tämä oli vähän suunniteltu, mutta ei se neidille kelpaa...

Lili sen sijaan tykkää pesämäisestä pedistä kummasti.

Mutta eilen illalla saunasta tullessa piti hetken miettiä, että näenköhän nyt ihan oikein...?!? Mutta kyllä se kännykkäkamerakin jotain samansuuntaista näki :)

Positiivinen kontaktiongelma?

Ah, agility ja kontaktiesteet... Jottei elämä olisi liian helppoa :)

Silloin ensi yrittämällä 90-luvun alkupuolella ei asiasta turhia stressailtu - tassu osui kontaktille tai sitten ei. Ja kun katsoo meidänkin tuloslappuja siltä ajalta (joo, ne on kaikki vielä tallella :) niin onnistumisprosentti ei ollut kaksinen. Mutta kun 75 cm rimoja tuli pahimmillaan kaikki (?) alas, niin ei siinä yhdet kontaktivirheet missään tuntunut. Jos joku tekniikka silloin oli, niin se oli tyyliä sormella osoittaminen. Itsenäiset kontaktit, mitä ne on :)

Seuraava yritys kontaktienopettamisesta reilu 15 vuotta myöhemmin... Vielä ei ollut meidän harrastus päässyt kunnolla edes käyntiin, kun olin katsomassa kisoja, 2- tai 3-luokan. Muistan ihmetelleeni kontaktivirheiden suurta lukumäärää. Aivan typerää ajattelin, jos sitä  nimittäin jaksaa kaiken maailman kuviot opettaa niin kai sitä nyt jaksaa yhdet kontaktitkin. Minun koirat eivät tulisi kontaktivirheitä tekemään, näin tuli päätettyä siinä samassa :) Pian päästiin myös tuumasta toimeen ja menetelmäksi valikoitui 2on2off tai ehkä enemmän jotain sinne päin... Namialustan kanssa aloitettiin, stoppas kyllä hyvin, etupään ainakin. Siivekkeiden avustuksella alkoi myös takapääkin kestää kontaktilla ennen pitkää. Ajan myötä alusta häivytettiin pois ja koira pysähtyi kontatille edelleen, ainakin johonkin kohtaan. Niin ja vielä istuen. Ai mitä, pitäiskö tässä olla joku vapautuskäskykin?

Lilin ensimmäiset epikset on onneksi tallella vain kuvina, ei videona... Mölliradalla oli kontakteista tietysti vain puomi ja A. Ensimmäisenä radalla vuorossa puomi ja juuri ennen alastulokontaktia koira on sinkoamassa ties minne sivusuunnassa, mutta pahaksi onnekseen törmään suoraan ohjaajan jalkaan ja kimpoaa takaisin kontaktille. Ja kehtas antaa tuomari vitosen tuosta :) No, A-este sitten - ei tuu kontaktivirhettä kun hyppää harjan toiselta puolelta suoraan kontaktille ja siitä vauhdilla eteenpäin. Yleisö kohahti ja ohjaaja kiroili mielessään...

Milan taas löysi tiensä ennen aikojaan esteelle, se kuuluisa A:n vetovoima taas puuttui peliin :) Käsiohjaukseen taidettiin luottaa tässäkin kontaktilla.

Palasimmekin takaisin harjoittelemaan ja nyt vähän yritettiin perehtyäkin asiaan. Etupalkkakin otettiin harjoittelussa mukaan ja saatiin Milan tippumaan puomilta x 2 kun palkalle oli niin kiire. Lilillä pysätyksestä pidettiin kiinni, mutta ei aina ihan paikasta... Vielä 1- ja 2-luokissa oli varaa pysäytellä kunnolla myös kisoissa, ainakin suurimmaksi osin :) Kolmosissa ei enää kärsinyt, se saatiin karvaasti kokea...

Lilillä ei ole juurikaan kisoista kontaktivirheitä, niitä voisi olla enemmänkin ottaen huomioon opetuksen ja kriteerien epäloogisuuden. Pitäisi pysähtyä kaksi tassua maassa kaksi kontaktilla ja jatkaa vasta vapautussanalla, mutta käytännössä kisoissa tämä on stop (osui kontaktille) ja saa (samalla loikalla jatketaan matkaa). Saa nähdä missä vaiheessa alkaa kusemaan kintuille :)

Mutta kolmas kerta toden sanoo, eikös? Helpommalla pääsee, kun opettaa kerralla oikein ja pitää kiinni kriteereistä. Nomi oppikin kontaktit nopeasti ja hyvin helpolla, mutta, mutta... Kun on koira, joka ei ole niin ohjaajan perään, tykkää kiipeillä muutenkin ja oppinut että kontakteilta saa hyvin palkkaa, niin yritäpäs saada se tekemään jotain muutakin radalla kuin niitä kontakteja!?! Jos on Milan hieman A-estehakuinen, niin sehän on oikea enkeli kuuliaisuudessaaan "näen vain kontakteja" Nomiin verrattuna.

Toki sopivalla rataprofiililla tätä pystyy hyvin hyödyntämään. Ei tee putki-puomierottelu tiukkaakaan vaikeammastakaan kulmasta, siis jos pitää puomille päätyä :) Lilin kanssa piti tehdä jo vähän enemmän töitä, että sai 15 puomille putken sijaan. Omatoimitreenailua 8.10.

Tämän seuraavan treenin jälkeen (12.10.) tekikin mieli jättää pikkuotus ikuisiksi ajoiksi vaan SSSC:ksi (=supersöpö sohvachampion) ja unohtaa kaikki muu. Aloitus 2 hypyltä, ei voi hypätä, eikä kolmostakaan ja kaikkein vähiten mennä nelosputkeen vaikka ottais aivan suoralla lähestymisellä kahden metrin päästä. Tai jos sai koiran putkeen, niin siellä voi kääntyä ympäri ja tulla taas puomille. Ja mikäs vitoshyppy, kun voi mennä A:llekin... Loppu sentään meni ok, suostui jopa tulemaan 12 hypyn vaikka vähän piti vilkaista sinne A:n suuntaan :)

Mutta ei niin vähästä luovuteta, tehdään nyt toistaiseksi pääasiassa hyppyratoja ja lyhyitä pätkiä, niin pääsee kasvattamaan myös muiden kuin vaan kontaktiesteiden arvoa. Että sitten tällainenkin ongelma voi kontaktien kanssa olla :)

Viikolla treenailtiin Nomin kanssa vain hyppyjä ja putkia, niin ja pujottelua etupalkalla. Nyt malttoi hyvin pujotella koko matkan eikä vaan rynniä ensimmäisen kahden välin jälkeen palkalle. Muistettava treenata tätä säännöllisesti. Kerran tehtiin puomi etupalkalla. Hyvä motivaatio hypyillekin, saatiin tehtyä myös monta onnistunutta toistoa päällejuoksusta, joka on aiemmin ollut vaikea. Muutaman kerran onnistui saksalainenkin :)

Lilille pistettiin haastetta pujotteluun. Ensin niin, että kepit loppuu päin pussin koteloa. Tätähän treenattiin jo viime syksynä ja olihan silloinkin vaikeaa. Nyt viimevuotinen etäisyys sujui hyvin, mutta siinä vaiheessa kun väliä oli joku 30 cm, niin ei enää pystynyt pujottelemaan loppuun asti. Jäi aina vaan seisomaan toiseksi viimeiseen väliin että mitä hemmettiä... Ohjurit vähäksi aikaan apuun ja johan uskonpuute selätettiin. Toisella treenikerralla pistettiin putken suun aivan aloitukseen kiinni ja siitä J:nä kaartumaan keppien myötäisesti. Tämä ei ollut läheskään niin paha, varsinkin jos pääsi viemään aloitukseen niin ei ongelmia. Lähetettynä pyrki hakemaan väärää väliä, putki ei niinkään houkutellut (katotaan sit joskus taas kisoissa...). Ohjurit taas paikoilleen muutamaksi kerraksi, ei niitä päin montaa kertaa viitsi juosta :), ja homma pelitti taas ilman apujakin. Pujottelusta tehtiin myös poispäinkäännöstä putkeen, ajoituksen kanssa piti olla tarkka, ettei tee ylimääräistä käännöstä oikean kautta.

Toki ollaan pyöritelty Lilillä myös erilaisia hyppykuvioita. Jos esteitä on useampi näkökentässä, niin silloin takaakierrot pitäisi ohjata melkein ilman kättä (tai ainakin hyvin pienellä liikkeellä) niin ei pääse sinkoilemaan. Ja suhinoita pitäisi muista käyttää, toimii putkijarrutukset ja kauempaa ohjatut hypyt paremmin niin. Lopuksi erittäin tärkeä oppi - jos meinaa ottaa enemmän kuin kahta estettä, niin agilitykengät on aina muistettava ottaa mukaan. Viimeeksi oli yritys tehdä pätkää maksien MM-finaaliradasta, mutta jäi kyllä persjätöt ja pakkovalssit tekemättä, kun ei hait oikein purreet keinonurmeen...   

Ryhmätreenit 19.10. oli ihan vaan Nomia varten suunnitellut eli hyppyrataa. Kun ei jaksa tehdä uutta ratapiirrustusta, niin keinun tilalla oli pussi ja A:n tilalla pituus ja okseri. Nämä on just hyviä Nomille :) Joka kerta löytyi oikeat putken päät ja hieno aloitus keppien lievään avokulmaan. Ja mikä parasta, kesti keppien jälkeen persjätön/japanilaisen, että sai vietyä 6 hypylle. Kiva treeni ja kivempi lopetus Nomin mielestä kun pääsi treenien jälkeen Ruusan kanssa ulos spurttailee. Nyt eivät jaksaneet ihan niin kauaa juosta kuin viimeeksi, jolloin molemmat vain makoilivat viileässä hiekkakasassa kieli pitkänä :)

Tokoilemassakin ollaan jaksettu käydä varmasti vaihtelevassa syyssäässä. Lili opettelee Nomin kanssa seuruuta ihan alkeista imuttamalla. Kunhan molemmat ensin oppisivat seuraamaan sitä namikättä... Nomi saisi olla sen parikymmentäsenttiä korkeampi, Lilillä taas edistäminen oli niin vahvana mielessä. Lilin kanssa on tietysti vielä se ongelma, miksi imuttaminen on alunperin niin nopeasti lopetettukin. On ehkä "pieni" koira, mutta leuat on vahvat eikä mitään käsitystä että namin voisi ottaa sormista sellain nätistikin (Milan sen osaa). Ei, pakko rouhasta ennen kuin joku muu ehtii... Oiskohan tarjolla sellaisia siroja työturvallisuushanskoja?

Joskus pitäisi investoida uusiin ruutumerkkeihin, sellaiset hieman matalammat punaiset. Pinkit ja v.punaiset on niistä paljon siistimmät, mutta ai että kun ne punaiset maastoutuu hyvin nurmikenttään ja niitä on alkanut kokeissa näkymään. Ja koirat ei niitä näe... Yhtenä päivänä päästiin onneksi treenaamaan Satun merkeillä, ensimmäisellä yrityksellä Lili lähti juoksemaan varsin varovaisesti niin että mihinköhän asti hänen muka pitäis nyt juosta. Mutta nyt on hyvin muistanut jäädä seisomaan eikä painu suoraan maahan. Milan taas pongasi ruudun sekä merkinkin hyvin heti vaikka vähän olikin tukka silmillä :) No, ehkä  saan sen tulevina viikkoina turjakkeen trimmattuakin... Metallinoutoa Lili teki häiriössä niin, että kapula heitettiin aivan ihmisjoukon keskelle. Ei mitään ongelmia, paitsi ohjaajalla olla tiputtamatta sitä kapulaa...

Ensi viikolla treenailut jatkuu!