Voihan keppien kepit...

Eiliset Jyväskylän kisat tiivistettynä...

A-rata, keppien avokulma ja aloittaa kepit väärältä puolelta. Tiputti vielä lopussa rimankin.

B-rata, keppien avokulma, ensimmäinen väli oikein, mutta ei taipunut enää toiseen.

C-rata, väärään päähän väärin päin olevassa putkessa :) Siinä kohdassa murehdin ainoastaan, että kääntyykö ulos tullessa oikein, kun sisäänmenohan on "varma nakki"...

Jatkamme harjoituksia...

Ei tullut tuloksia mitä lähdettiin hakemaan, mutta meno oli muuten normaalilla tasolla ja kisapaikka oli miellyttävä ison kentän (me tarvitaan paljon tilaa :) ja hyvän pohjan takia. Lämmitystäkin oli sen verran, ettei palella tarvinnut. Päivälle tuli vaan pituutta sellaiset 16 tuntia, että ehkä ihan heti ei oteta uusiksi :)

Ilmeisen sopivat radat noin muuten, kun ei tarvinnut karjua kitarisat punasena :) Tuomareina Anne Savioja ja Eeva-Liisa Pohjanen. Tuomariharjoittelijakin radalla piipahti.


Jottei ihan tyhjin käsin tarvinnut reissusta palata, niin sain ostettua Berran myyntikojusta ne punaiset ruutumerkitkin. Pinkin ruutunauhan jätin vielä ostamatta, yritetään pärjätä sillä keltaisella :) Kotvasen aikaa kyllä menee ennen kuin päästään niillä vihreälle nurmelle treenailee.

Nollaa pukkaa (treeneissä ainaskin :)

Takana taas yksi tehoviikonloppu agilityä, molempina päivinä Lilin kanssa Rissasen tehotreeneissä. Jalat huutaa hoosiannaa, kun käy vielä treenien perään hiihtämässä. Mutta viime vuoteen verrattuna, ei muuten puuskuta tai jalkoja hapota treeneissä, joten kyllä se kuntoilu kannattaa :) Tosin meidän kuntoilu on ehkä liian kestävyyspainoitteista tällä hetkellä, pitäis vähän herätellä niitä nopeitakin lihassoluja, jos niitä vielä itseltä löytyy. Ensi viikko otetaankin vähän kevyemmin, kun Lilillä on hyvin ansaittu hieronta tiistaina. Onneksi oli Einillä heti peruutusaika tarjota. Oma lihashuolto joutuu odottamaan pääsiäisen jälkeen.

Mutta asiaan... Perjantaina aloitettiin luennolla (eikä näin Nomilla ryhmätreenejä), ihan perusasiaa, mutta onneksi saatiin viikonlopun ratapiirrustukset jo etukäteen niin ehti upota päähän huonomuistisellekin :) Sama ratapohja molempina päivinä, vain numerot vaihtoivat paikkaa :) Leijeröintiä oli luvassa molemmille päiville, jonka Lili kyllä hyvänä päivänä hanskaa. Neitihän tunnetusti irtoaa esteille :)

Ratapiirros lauantailta:

Minusta aloitus tuntui "helpommalta" puomin vasemmalta puolen mentäessä, jolloin neloselle leijeröinti ja siitä veto kepeille. Hypyn tuli oikein, mutta itse rynnin liikaa, jolloin aloitti kepit kakkosvälistä. Mutta kuulemma tämä olisi parempi mennä toista puolen. X yritystä takaaleikkauksella, ei mikään yllätys ettei toivoakaan onnistumisesta. Persjättö hyvä, jos sen vaan ehti tekemään. Kerran tuli jo jaloille, viimeisellä kerralla sitten vihdoin onnistui. 22-23 väli saatiin jo ihan luvan kanssa leijeröidä ja hyvinhän tuo sujui. Löytyi myös oikea putken pääkin eli 25 :) Muuten rata aika perusjuttua, mutta kyllä ne silti pitää sössiä sen sata kertaa ennen kuin alkaa asennetta löytymään. Radan läpi juokseminen ei ota kunnon päälle, mutta Lilin käskyttäminen sen vaatimalla aggrella kyllä ottaa...

Video viimeisestä vedosta, ne rävellykset jätetään pienemmän piirin tietoisuuteen :) Näissä videoissa ollaan päästy äänenkäytössä ihan uudelle tasolle. Siis voi kamalaa :D


Sunnuntaina oltiinkin heti ensimmäisessä ryhmässä vuorossa, pakkasta niihin aikoihin vaivaiset -15. Hiki tuli silti... Vähän säästeltiin Liliä ja mentiin medihyppyjä, joka ei välttämättä hirveästi helpottanut suoritusta. Se mikä säästettiin ylöspäin hyppäämisessä mentiin sitten eteenpäin korkojen kera. Ehti suorittaa matkalla hyvin monta ylimääräistä estettä... Ratapiirrustuksen nähtyäni tuli mieleen, että teemana taitaa olla, että kuinka monta kertaa saat koiran täydessä vauhdissa jalkoihin ja hups ohjaaja nurin... Kuvasta poiketen hyppy 17 mentiin lopulta suoraan. Olisi siihen ehkä juuri ja juuri ehtinyt, mutta valssilla takaakierto olisi pitänyt vääntää, ei olisi uskallus riittänyt persjättöön. 16 kg täysillä jaloissa lennättää aika ikävästi nurmen pintaan, nimimerkillä kokemusta on...

Ensimmäiset yritykset eivät olleet kovinkaan loisteliaita, Lili oli menossa ihan johonkin muualle kuin olin suunnitellut. Eniten treeniä vaati odotetusti 5-6, kun neiti oli vaan paahtamassa kepeille. Ja kun keppien aika tuli, niin ei se aloitus ihan tosta noin vaan onnistunut. Mutta putkeen ei mennyt kertaakaan :)

Videolle päätyneen vedon jälkeen olikin hyvä lopettaa :) Toisella kierroksella yksi veto ja se oli siinä! Ei nyt ihan optimaalista kaikissa kohdin, mutta väliäkö tuolla :)


Varaslähtö huomiseen ja tänään juhlitaan vielä Nomin synttäreitä. Meidän aina yhtä ylisöpo, hauska ja helppo pikkuotus täyttää 2-v.! Saatiin tästä pienestä sellainen seuralainen kuin haluttiinkin ja niin, niin paljon enemmän! Onnea, onnea pieni prinsessa!

Kuvassa Nomi ensimmäisenä iltana kotona kypsässä 7 vkon iässä. Tässä välissä Nomi on vähän kasvanut (mutta ei paljoa :), mutta kettu on saanut vähän kärsiä suosikkilelun asemastaan :)

Paketista ei tullut uutta kettua, vaan jotain muuta:

Terveellisen ruokavalion noudattamisen vaikeus

"Aamulla vetäisen kupista lohta ja aamulenkillä jäällä herkuttelen tuoreilla (hyvin jäisillä) ahvenilla. Njam, kala on terveellistä kuulemma. Rousk, rousk vaan. Kerta viikkoonkin ehkä riittäisi, mutta minä syön niitä vaikka joka päivä. Ehtii niitä vetäisemään kitaansa vielä vaikka illan hiihtolenkilläkin. Paitsi joku pisti minut pahus viimeeksi flexiin kiinni, ettei tartte meikäläistä jäädä odottelemaan. Eikä niitä kaloja kuulemma muutenkaan tartteis syödä. Joka tapauksessa kala-aterian jälkkäriksi nautitaan vielä rantapusikoista jäniksen papanoita. Ja minähän painelen kohti rantaa, vaikka muut jäis jäälle kävelemään, jääpähän itselle enemmän. Minä myös löydän hangesta aiemmin lenkiltä pudonneet namipussitkin, että maksaakin tulee syötyä tarpeeksi usein. Ja oliko muuten kivaa mennä saareen laavulle koululaisten hiihtoretken jälkeen! Milanin kanssa kaivettiin kilpaa makkaroita hangesta!" Terkuin Nomi (kaikkiruokainen ja teräsvatsainen).

Aina noita saa odotella, tuumi Lili...

Ei jäältä vaan vatsantäytettä, mutta myös silmänruokaa taideteosten muodossa. Taaimmainen kolmesta on muuten teemaan sopivasti kalan profiili, ei vaan oikein näy kuvassa :)

Kisojen jälkeen on taas treenailtukin. Nomin viime viikon ryhmätreeneissä tehtiin ainakin keppejä :) Oli vaan taas keskittymisen kanssa niin ja näin, kun keppien kohdalla oli taas jotkut mehevät hajut. Mutta kyllähän neiti lähtee kuuliaisesti vetoihin mukaan putkeen vietäessä. Eikä välistävedoissakaan ollut minun kanssa eri mieltä asiasta. Mitenköhän noita ominaisuuksia saataisiin Lilille?

Lauantaina mentiinkin hallille taas neititrion kera, kun löydettiin juuri meille sopiva harjoitus. Ne kohdat mitkä ajattelin, että tuottais ongelmia meni helposti ja sitten päinvastoin. Alkuun vielä testattiin, että Hannele menee Lilin kanssa, että jos siitä saisi vinkkejä miten omaa ohjaamista ja liikkumista radalla voisi parantaa. Lili oli vähän ihmeissään, että miks miun nyt tuon kanssa pitää radalla mennä, mutta ihan samalla tavoin osas siellä pöllöillä kuin minun kanssakin.

Kakkoshypyn nurkilta matkaan, välistäveto pelkällä vastakädellä (joka siis toimi :) ja valssi 3-4 väliin. Ja koira suoraan kolmoselta putkeen, kuten viime kisojen hyppärillä. Ei voi mennä neloselle tekemään ennakoivaa tai niistoa, jos kroppa on yhtään putken suuntaan. Yritäpäs sitten saada vielä kääntymään oikeaan suuntaan, kun rintamasuunta on aluksi väärin. Kutoselle takaaleikkaus, jota ei lukenut sitten millään kun kepit oli siinä heti takana. Välistäveto tuli taas pelkällä vastaisella ja kasille ensin vetämällä ja sitten poispäinkäännöksellä. 14 takaakierto onnistui nyt hyvin lähettämisellä. Kepit veti taas 16 jälkeen takaaleikkauksella ja käsittämätön aivopieru oli ängetä koko ajan päällejuoksuun 17 väärin päin kun niinhän se mentiin ekalla kerrallakin... 18 ennakoivalla, 19 takaaleikkauksella, joka käänsi oikein 20 hypylle, mutta sieltä ei voinut kääntyä millään enää kepeille, kun puomi oli siellä takana.

Snautseri siis kuvittelee olevansa ohjaajaa viisaampi... Tasoonsa nähden Nomi taisi tehdä parhaimman suorituksen, vaikka ohjasin aivan samoilla vaihtoehdoilla kuin Lilinkin. Sattuneesta syystä takaaleikkauksia ei ole pahemmin Nomin kanssa aiemmin treenattu :)

Väännä, väännä treenit jatkui vielä myöhemmin viikolla. Edelleenkään ei saatu toimimaan ulkokulmahyppyjä  putkesta tultaessa, että ensin olisi tehnyt takaaleikkauksen ja sitten niiston ja välistä kepeille lähetys. Ei ehtinyt kepeille asti leikkauksessa, mutta kaarratti. Valssi + sylkkäri toimi paremmin.

Seuraavaa treeniaihetta tuskin tarvitsee arvata eli käytiin vielä eilen treenaamassa takaaleikkauksia. Ihan perustreeniä, mutta esteitä oli sentään 9 kpl eikä kaksi niin kuin uhkasin. Ja kas kummaa, ei mitään ongelmia. Sai ihan rennosti mennä itse ja koiraa kääntyy just oikein. Mutta kysymys kuuluukin, lukiko Lili ohjausta edelleenkään vai pelkkää rataa?

Nomin kanssa saatiin vedettyä hyvä vauhtitreeni, kun vaihdettiin takaaleikkauset valsseihin ja pikkuotuksen sai jopa lähettää hypyille, ettei tarvinnut saatella. Oli nostanut (kiljumisestakin päätellen) hyvin kierrokset kattoon Lilin treeniä katsoessa :) Olen myös viime treeneissä pyrkinyt palkkaamaan radalla pelkällä lelulla, että saataisiin vauhtia. Tai ainakin, että jäis se haistelu pois...

Huomenna onkin sitten ensimmäinen työpäivä "pienen" tauon jälkeen :) Sen kunniaksi tuli ilmoitettua Lili Jyväskylään kisoihin viikon päästä. Nollajahti alkakoot taas! Tämä viikonloppu meneekin vielä tehokkaasti OJ:n treeneissä molempina päivinä. Koirillekin paluu arkeen, ei enää joka aamu tehdä kahden tunnin aamulenkkejä. Tänään saatiin vielä mennä kaikessa rauhassa auringon paistaessa kirkaalta taivaalta ja oikein nauttia :) Toki illalla ehditään vielä hiihtämäänkin.

Ihanaa, kevät tulee ja aurinko lämmittää :)

Moi! Minä olen Nomi, kukas sinä olet :)?

Ja niin on kisakausi tälle vuodelle korkattu, eipä ollut vaan aloitus yhtään sen hohdokkaampi kuin viime vuonnakaan. Viikonlopun tuomarina Sari Mikkilä. Lauantaina Lilin kanssa kaksi starttia ja kaksi hylkyä. Se viimeinen terävyys puuttui, mihin lie hävinnyt... Itsellä oli ainakin selkä jumissa torstain vesisateessa hiihtämistä (hmm, hieman raskasta...), lienekö tehnyt temput Lilillekin. Ei todellakaan samaa fiilistä kuin viime treeneissä. Mitäpä asiaa selittelemään, videoltahan asia selviää.


Sunnuntaina olikin Nomin vuoro astua estradille ensimmäistä kertaa. Onneksi mittauksessakaan ei käynyt tuomarilla mitään vahinkoa vaan mini-musta on nyt virallisestikin mini-musta kuten kaverinsa Muskakin :)

Viikon lähtöharjoitukset näytti tehonsa ja Nomi kesti hyvin molemmissa lähdöissä. Eikä ottanut edes pahemmin häiriötä selän taakse jääneestä yleisöstä. Radan puolella olevat häiriötekijät olikin sitten oma lukunsa. Ja voih, niin lähellä oli nolla Nomilla heti ekasta startista. Mutta eihän sille voi mitään, kun pitää ensin käydä morjestamassa ratahenkilöt ennen kuin menee putkeen. Ja siitä siis vitonen, ei muita virheitä. Komeat akrobatiat Nomilla agiradan vikalla hypyllä. Ihan heti en ole moista nähnyt, eikä rima edes kolahtanut :) Vitosella sijoituttiin toiseksi, joten pääsi Nomi korkkaamaan palkintopallin nyt myös omilla ansioillaan. Hyvin osasi käyttäytyä, olihan tuota jo pennusta asti harjoiteltu :)

Hyppyradalla osasin jo varautua putken lähellä majaileviin ratahenkilöihin ja käskyttää Nomia huomion saamiseksi, mutta ei sekään auttanut. Ja tuomari oli sitten liian lähellä keppejä, ei pystynyt keskittymään... Virheitä ja yliaikaa ropisi.


Noh, eiköhän Nomi vielä opi, että siellä radalla voi olla ylimääräisiä henkilöitä ja morjestelut voi jättää sitten radan ulkopuolelle. Vauhtikaan ei ollut tänään parasta mahdollista, mutta ei onneksi hyytynyt ihan sunnuntaikävelyksi.

Seuraavan kerran Nomi kisannee lähempänä kesää, pitää kärsiä yhdet juoksutkin tässä välissä. Epiksiin yritetään selvitä jonkun kerran harjoittelemaan kisatilannetta.

Lilinkin seuraavat kisat taitaa mennä huhtikuun loppupuolelle. Tänään olisi viimeinen ilmoittautuminen Kotkaan, mutta kun jo kaksi päivää kärvisteli pakkasessa kylmässä hallissa niin ei ihan heti tee mieli mennä paleltumaan kolmen startin ajaksi. Ja siitä ilosta pitäisi vielä maksaakin, ei kiitos. On noita hyllyjä jo muutenkin ihan tarpeeksi...

Kenraalia

Neititrion Nomi, Lili & Kiia kera keskiviikko aamusta hallille ratatreeneihin. Tehtiin joku viikonlopun tuomarin vanha 3-luokan rata. Ja nollaa pukkasi jokaiselle :)

Nomin palkkasin ensimmäisellä vedolla puomin jälkeen, ettei tule virhettä keppien aloituksessa. Ainoa ratavirhe tuli lopun putkesta putkeen kohdassa, taisi taas ajatukset olla siinä A-esteessä. Toisella vedolla sitten hienosti nollarata! Tehtiin myös aika monta lähtöharjoitusta :) Niitä käytiin tekemässä myös edellisenä päivänä ennen tokotreenejä. Lilille kaksi vetoa ja molemmat nollalla :) Ensimmäisellä kerralla tein käännöksiä peruskäännöksellä, toisella kerralla vastakäännöksellä. Tällä radalla ei eroa saatu tekniikoiden välille. Vastakäännös ehdottomasti jos on ansaesteitä.

Ja videota...

Viikonlopun viettoa perinteisesti

Voiko sitä viikonloppuja viettää muuten kuin koiraurheilun parissa? Nähtävästi ei. Aika moni naapurustossakin näytti pakkaavaan kamoja hiihtolomareissuja varten, myö vaan pakkailtiin laukkuja hallille treenailua varten :) Elämä on valintoja :)

Lauantai oli Lilin päivä ahkeroida Olli-Jussin koulutuksessa. Kisanomainen treeni, ensimmäinen rata kokonaan ja toisesta ajanpuutteen vuoksi vain valitsemansa pätkä. Olihan pikkaisen eri fiilis treenata nyt kuin mitä edellisellä kerralla - ei vaivannut flunssa, rata oli hyvin sujuva ja muistettava :) ja koirakin oli mainiossa vireessä. Videolta sitä ei kuulu, mutta Lili inisee lähes koko radan ajan. Yleensä ininän saa vain kepeillä oikein kunnolla vedättämällä, nyt oli siis hyvä vedätys koko radalla. Jotain vireestä kertonee sekin, että yritti varastaa radalle useamman kerran...?

Ei muuten mennyt kertaakaan alussa putken väärään päähän :) Tosin täräytti ensimmäisellä vedolla suoraan kakkoshypyltä neloselle, ohoh... Vitoselle piti vetää, että tuli oikealle puolelle, herkästi hakee takaakiertoon, jos käsi yhtään heilahtaa. Valssi keppien päähän, käden näyttö putken ulostulolla, itselle paras vaihtoehto oli juosta kasihypyn vasemmalta puolelta ja tehdä persjättö siihen sen jälkeen (kun on niin hidas). Päällejuoksu kympille tökki yllättäen. Yleensä Lili hyppää hypyt varmasti takaisin, kunhan sen vaan saa ensin takaakiertoon, Nyt joutui käskyttämään kunnolla hyppäämään. Oliskohan seuraava putki houkutellut. Koiran ollessa putkessa piti muistaa pitää ääntä ettei ajaudu ohi hypystä tai peräti ansahypylle. Muurilta kepeille mentiin sekä valssilla että leikkauksilla, jälkimmäistä testattiin vain sen vuoksi, että haluttiin nähdä kestääkö koira kepeille leikkauksen. No totta maar! Pituudelle vastakäännös toimi mainiosti, jenkkikäännöksellä meni pitkäksi. Muurin takaakierto meni sekä niistolla että päällejuoksulla, niisto kuitenkin toimivampi. Loppu sujui hyvin molemmilta puolin.  

Kakkosradalla tehtiin esteet 1-8, olihan alussa meidät niin monet kerrat käräyttänyt putken väärä pää. Enään ei moiseen halpaan menty :) Pakkovalssi kakkoselle ja persjättö muurin jälkeen. Puomin jälkeinen hyppy meni ensimmäisellä yrityksellä suoraan, kun ei lähtenyt persjättöön mukaan. Varmempi olisi ollut valssata, mutta ei treeneissä pidä ottaa aina varmaan päälle, jos haluaa edistyäkin.

Sunnuntaina oli sitten Nomin ensi esiintyminen epiksissä. Olin niin laskenut sen varaan, että tammikuussa olisi epikset, mutta eipäs ollutkaan, joten nämä jäi sitten ainoiksi harjoituskisoiksi ennen virallisia. Onneksi Marika oli tuomarina, niin tiesi odottaa fiksuja ratoja :)

Mölliradalla aloitettiin. Oltiin heti toisena suoritusvuorossa, joten ei hirveästi ollut aikaa neitiä viritellä sopivaan vireeseen rataantutustumisen jälkeen. Ja kuka varastaa lähdössä ja on vielä tulossa ekasta hypystä ohi? Viime hetken pelastus, mutta sitten oltiinkin myöhässä jatkoa ajatellen ja neiti meni putken suusta ohi. Loppu menikin sitten mallikkaasti, joten vitosella maaliin. Sijoitus lopulta toinen ja Nomille possunkorvaa vaivanpalkaksi :) Vinkulelu sitten vingutettiin loppuun kotona tänään :)

Tosin ennen palkinnoista nauttimista piti vielä jaksaa 1-lk:n rata, johon startattiinkin heti ensimmäisenä. Alku olikin melkein pahin mahdollinen - A-este suoraan näköpiirissä, mutta pitäisi mennä ensin putkeen. Unelma-alku olisi tyyliin yksi hyppy ja heti kontaktille :) Lisäksi ensimmäistä kertaa rataan tutustumisessa piti miettiä, että mites tämän alun ohjaisi kun koira ei kestä lähdössä tai vaikka kestäisi niin voi kiertää ekan hypyn? Ei ollut kiva fiilis, joten saa pieni lellikkiprinsessakin opetella pitämään peppunsa lähdössä kunnes toisin sanotaan :) En ollut kovin luottavainen alun onnistumiseen, olisi pitänyt päästä vastaanottamaan toisen hypyn jälkeen. Ei sentään ehtinyt A:lle asti kuitenkaan :) Toinen kielto tuli ennen keppejä olevalta hypyltä, oli juuri sen näköinen, että pitää mennä katsomaan kuka siellä radan reunalla istuukaan (ratahenkilöhän se). Keppien jälkeisellä hypyllä oli valssi auttamattomasti myöhässä, kun piti varmistella keppien lopetusta, mutta ei lipsahtanut neiti A:lle. Puomin jälkeiseltä hypyltä oli kovaa vauhtia menossa takaisin puomille ennen viime hetken korjausta putkeen. Olisi ehkä kannattanut ohjata putkeen toiselta puolen :) Putkelta hypylle ei sitten kestänytkään vedätystä vaan tuli hypystä ohi. Kolmas kielto ja hyl. Loppu taas mallikkaasti.

Ei tullut nollia, mutta neiti jaksoi hyvin molemmat radat ja alkua lukuunottamattta oli hyvin menossa mukana. Ei jumittanut kontakteille, kepit toimi sekä leikkaukset putkille. Pitää vain itse olla tarkempi noiden hyppyjen kanssa, ettei vedätä liikaa. Niin ja katsoa ennen starttia tuomarin ja ratahenkilöiden sijainti, että älyää käskyttää pikkuotuksen radan eikä henkilöiden suuntaan :) Hyvillä mielin sai käydä ostamassa kisakirjan viikonloppua varten. Tänä vuonna vielä kuitenkin enemmän harjoitellaan, käydään epiksissä ja jokunen koti- ja lähiseudun kisa. Seuraavalla vuodelle sitten voidaan asettaa tavoitteitakin?

Vielä on muuten Milanilla kunnia olla ainoa porukassa, jolla on nolla epiksistä :) Lilikin on keräillyt niitä vain virallisista, paras tulos epiksistä on vitonen. Sunnuntaina nähdään onko Milan myös ainut, jolla on heti ekalta kisaradalta LUVAkin. Tosin hyvä alku ei aina lupaa hyvää jatkoa :)

Illalla käytiin vielä hiihtämässä Ruohosaari ympäri, niin pääsi Milankin hommiin, eikä tarvitse vain katsoa kun neidit lähtee vuorotellen pitämään hauskaa. Tämän viikon keleillä voi loppua hiihtokausi jäällä vielä nopeaan. 

Mikä on kun ei jalka nouse...?

Keskiviikkona hallille tekemään pienet vauhtitreenit... Lisää vauhtia ilmeisestikin ohjaajalle :) Kun sitä ei itse ole selvästikään pikajuoksutyyppiä, niin panostettava siihen, että saisi koirat juoksemaan pidemmän matkan ja itse pääsisi vähemmällä. Lili kyllä irtoaisi, mutta se mihin neiti irtoaa onkin aina sitten vähän kyseenalaista. Nomi taas irtoaa kontakteille vaikka puolesta kentästä, muille esteille ei vielä ihan niin hyvin. Ja jos liikaa vedättää, niin voi tulla esteistä ohi eli ei voi itse siinäkään tilanteessa vain luukuttaa.

Video treeneistä. Tavoite oli ehtiä tekemään persjättö viimeisen suoran putken jälkeen, mutta ei sitten onnistunut kummankaan kanssa, kun joutui päädyissä varmistelemaan. Lili pongaili vääriä esteistä/väärään suuntaan, Nomi taas kääntyy liikkeen mukana vähän turhan hyvinkin :) Videota kun katselee niin näyttäisi ohjaajakin vain hölköttelevän, mutta kyllä sitä ihan oikeasti juoksiin. Ei vaan pääse kovempaa...



Illalla Nomille kisanomainen 1-lk:n ratatreeni tähän malliin!