Lauantai oli Lilin päivä ahkeroida Olli-Jussin koulutuksessa. Kisanomainen treeni, ensimmäinen rata kokonaan ja toisesta ajanpuutteen vuoksi vain valitsemansa pätkä. Olihan pikkaisen eri fiilis treenata nyt kuin mitä edellisellä kerralla - ei vaivannut flunssa, rata oli hyvin sujuva ja muistettava :) ja koirakin oli mainiossa vireessä. Videolta sitä ei kuulu, mutta Lili inisee lähes koko radan ajan. Yleensä ininän saa vain kepeillä oikein kunnolla vedättämällä, nyt oli siis hyvä vedätys koko radalla. Jotain vireestä kertonee sekin, että yritti varastaa radalle useamman kerran...?
Ei muuten mennyt kertaakaan alussa putken väärään päähän :) Tosin täräytti ensimmäisellä vedolla suoraan kakkoshypyltä neloselle, ohoh... Vitoselle piti vetää, että tuli oikealle puolelle, herkästi hakee takaakiertoon, jos käsi yhtään heilahtaa. Valssi keppien päähän, käden näyttö putken ulostulolla, itselle paras vaihtoehto oli juosta kasihypyn vasemmalta puolelta ja tehdä persjättö siihen sen jälkeen (kun on niin hidas). Päällejuoksu kympille tökki yllättäen. Yleensä Lili hyppää hypyt varmasti takaisin, kunhan sen vaan saa ensin takaakiertoon, Nyt joutui käskyttämään kunnolla hyppäämään. Oliskohan seuraava putki houkutellut. Koiran ollessa putkessa piti muistaa pitää ääntä ettei ajaudu ohi hypystä tai peräti ansahypylle. Muurilta kepeille mentiin sekä valssilla että leikkauksilla, jälkimmäistä testattiin vain sen vuoksi, että haluttiin nähdä kestääkö koira kepeille leikkauksen. No totta maar! Pituudelle vastakäännös toimi mainiosti, jenkkikäännöksellä meni pitkäksi. Muurin takaakierto meni sekä niistolla että päällejuoksulla, niisto kuitenkin toimivampi. Loppu sujui hyvin molemmilta puolin.
Kakkosradalla tehtiin esteet 1-8, olihan alussa meidät niin monet kerrat käräyttänyt putken väärä pää. Enään ei moiseen halpaan menty :) Pakkovalssi kakkoselle ja persjättö muurin jälkeen. Puomin jälkeinen hyppy meni ensimmäisellä yrityksellä suoraan, kun ei lähtenyt persjättöön mukaan. Varmempi olisi ollut valssata, mutta ei treeneissä pidä ottaa aina varmaan päälle, jos haluaa edistyäkin.
Sunnuntaina oli sitten Nomin ensi esiintyminen epiksissä. Olin niin laskenut sen varaan, että tammikuussa olisi epikset, mutta eipäs ollutkaan, joten nämä jäi sitten ainoiksi harjoituskisoiksi ennen virallisia. Onneksi Marika oli tuomarina, niin tiesi odottaa fiksuja ratoja :)
Mölliradalla aloitettiin. Oltiin heti toisena suoritusvuorossa, joten ei hirveästi ollut aikaa neitiä viritellä sopivaan vireeseen rataantutustumisen jälkeen. Ja kuka varastaa lähdössä ja on vielä tulossa ekasta hypystä ohi? Viime hetken pelastus, mutta sitten oltiinkin myöhässä jatkoa ajatellen ja neiti meni putken suusta ohi. Loppu menikin sitten mallikkaasti, joten vitosella maaliin. Sijoitus lopulta toinen ja Nomille possunkorvaa vaivanpalkaksi :) Vinkulelu sitten vingutettiin loppuun kotona tänään :)
Tosin ennen palkinnoista nauttimista piti vielä jaksaa 1-lk:n rata, johon startattiinkin heti ensimmäisenä. Alku olikin melkein pahin mahdollinen - A-este suoraan näköpiirissä, mutta pitäisi mennä ensin putkeen. Unelma-alku olisi tyyliin yksi hyppy ja heti kontaktille :) Lisäksi ensimmäistä kertaa rataan tutustumisessa piti miettiä, että mites tämän alun ohjaisi kun koira ei kestä lähdössä tai vaikka kestäisi niin voi kiertää ekan hypyn? Ei ollut kiva fiilis, joten saa pieni lellikkiprinsessakin opetella pitämään peppunsa lähdössä kunnes toisin sanotaan :) En ollut kovin luottavainen alun onnistumiseen, olisi pitänyt päästä vastaanottamaan toisen hypyn jälkeen. Ei sentään ehtinyt A:lle asti kuitenkaan :) Toinen kielto tuli ennen keppejä olevalta hypyltä, oli juuri sen näköinen, että pitää mennä katsomaan kuka siellä radan reunalla istuukaan (ratahenkilöhän se). Keppien jälkeisellä hypyllä oli valssi auttamattomasti myöhässä, kun piti varmistella keppien lopetusta, mutta ei lipsahtanut neiti A:lle. Puomin jälkeiseltä hypyltä oli kovaa vauhtia menossa takaisin puomille ennen viime hetken korjausta putkeen. Olisi ehkä kannattanut ohjata putkeen toiselta puolen :) Putkelta hypylle ei sitten kestänytkään vedätystä vaan tuli hypystä ohi. Kolmas kielto ja hyl. Loppu taas mallikkaasti.
Ei tullut nollia, mutta neiti jaksoi hyvin molemmat radat ja alkua lukuunottamattta oli hyvin menossa mukana. Ei jumittanut kontakteille, kepit toimi sekä leikkaukset putkille. Pitää vain itse olla tarkempi noiden hyppyjen kanssa, ettei vedätä liikaa. Niin ja katsoa ennen starttia tuomarin ja ratahenkilöiden sijainti, että älyää käskyttää pikkuotuksen radan eikä henkilöiden suuntaan :) Hyvillä mielin sai käydä ostamassa kisakirjan viikonloppua varten. Tänä vuonna vielä kuitenkin enemmän harjoitellaan, käydään epiksissä ja jokunen koti- ja lähiseudun kisa. Seuraavalla vuodelle sitten voidaan asettaa tavoitteitakin?
Vielä on muuten Milanilla kunnia olla ainoa porukassa, jolla on nolla epiksistä :) Lilikin on keräillyt niitä vain virallisista, paras tulos epiksistä on vitonen. Sunnuntaina nähdään onko Milan myös ainut, jolla on heti ekalta kisaradalta LUVAkin. Tosin hyvä alku ei aina lupaa hyvää jatkoa :)
Illalla käytiin vielä hiihtämässä Ruohosaari ympäri, niin pääsi Milankin hommiin, eikä tarvitse vain katsoa kun neidit lähtee vuorotellen pitämään hauskaa. Tämän viikon keleillä voi loppua hiihtokausi jäällä vielä nopeaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti