Nomin ultra - kääpiösnautserin pentuja tulossa!

28 vuotta, kolme snautseria, kaksi suursnautseria ja yksi kääpiösnautseri myöhemmin - ensimmäiset pennut tulossa! Edellyttäen että kaikki menee siis jatkossakin hyvin. Vähänkö jännittää jo nyt :)

Nomin ultra oli maanantaina ja olin aika luottavainen tiineyden suhteen vaikka tässä vaiheessa ei selviä fyysisiä merkkejä olekaan havaittavissa. Ehkä olisi sittenkin pitänyt ottaa heti alkuun mitat vyötäröltä vertailun vuoksi, silmämääräisesti näyttää jo vähän tukevammalta. Eikä sitä painoa ole ainakaan liiallisella syömisellä saatu. Sitä on saanut ottaa käyttöön lähes kaikki konstit, että saa neidille jotain maistumaan. Ja se mikä maistuu edellisellä kerralla ei maistu enää toisella. Tai sitten kupista ei voi syödä, mutta suoraan kädestä tai vaikkapa aktivointipallosta voi. Ikinä ole ollut tällaisia oireita aikaisemmin juoksujenkaan jälkeen vaan kaikki mitä on tarjottu niin on syöty hyvällä ruokahalulla.

Ennen varsinaista ultrausta eläinlääkäri kopeloi Nomin ja sen perusteella oli vähän epäileväinen että olisi kantavana kun oli vielä niin pienenä. Vielä ei tässä kohtaa oma luotto mennyt ja onneksi ultrassa näkyi heti pentuja niin ei alkanut sen enempää siinä kohtaa hikoiluttamaan :D

Ja ei muuten ole maailmassa mitään söpömpää kuin musta-hopean kääpiösnautserin pentu ;) Saa taas harmaat kaverit vähän ihmetellä että mitäs tyyppejä nämä taas on ja kuinka monta niitä nyt tuleekaan :D

Sitten ei muuta kuin valmistautumaan mammalomaan. Kävelylenkeillä Nomi kulkee ihan normaalisti mukana muiden kanssa ja reippaasti meneekin flexin kanssa. Juoksu- ja hiihtolenkkien ajaksi saa nyt jo jäädä kotiin toisen sairaslomalaisen Lilin seuraksi. Onneksi noita koiria riittää niin ei tarvitse ihan yksin hiihdellä :) Vielä Milan jaksaa - ei ehkä enää samaa vauhtia kuin nuorempana tai sitten odottelee vaan Liliä rinnalle kirittämään :) Lili onneksi toipuu hyvää vauhtia pattien poistostaan, joten kauaa ei tarvitse enää odotella!

Mitäs tehdään 2015?

Yleensä nämä pohdinnat tulee tehtyä siinä vuoden vaihteen paikkeilla, mutta nyt on ollut sen verran suunnitelmat auki, että asiaa on pitänyt hieman enemmän pohtiakin :)

Vuosi 2014 meni aika lailla nappiin. Tavoitteenahan oli:

- Kaikki pysytään terveinä

Nomi kyllä! Milanilla kesällä korva- ja silmätulehdus ja vielä laihtuikin vähän turhan paljon. Kai se on nyt uskottava, että vanhalle herralle ei nappulat ruokana enää sovi vaikka 50/50 ruokinta niin kätevää olisikin. Raakaa lihaa ja puuroa lisukkeineen niin pysyy massat kropassa ja hiivat pois. Nopeasti saatiin jätkä kuntoon syksyn aikana. Lilillä kuoritui taas keväällä jokunen kynsi, mutta onneksi kasvoivat nopeasti takaisin. Joululomien jälkeen tulehtunut luomikasvain.
 
- Tulostavoite nro 1: Lili TVA. Ei varmaan voi olla enää muuta tavoitetta kun on jo TK1, TK2 ja TK3…

Kyllä! Vähän enemmän kokeita siihen meni - 10 kpl - kun suunnitelmissa oli, mutta tavoite saavutettiin. 3 x EVL1, 6 x EVL2 ja yksi punainen kortti. Pääosin tasaisen varmaa suoritusta, mutta nollia tuli ns. varmoistakin liikkeistä. Piirinmestaruuskisoissa jatkettiin taas ykköstulosputkea :)

- Tokon SM-kisoja ei ehkä vielä 2014, mutta seuraavana sitten viimeistään?

Harkittiin osallistumista jo 2014, mutta ei tullut seuralle joukkuetta kasaan ja tuskin oltaisiin päästy EVL:n etukäteiskarsinnasta läpi kun osallistumisoikeuden omaavia ilmoittautui yli 100.

- Agin SM-kisoissa / piirinmestiksissä tuplanolla

Ei jäänyt jossiteltavaa agin SM-kisoista, hyvät suoritukset. Joukkueradalla ankkurina huikealla tunnelmalla nolla ja myöskin yksilökarsintaradalta ratavirheetön suoritus, mutta kovan ihanneajan takia yliaikainen nolla. Ei siis päästy finaaliin. Piirinmestiksissä tuplanolla ja pronssia! Huippufiilis jälkimmäisellä radalla :)

- Kontakteista ei lipsuta

Noh, joo :D Virheitä ei ehkä niinkään tullut, paitsi yksi lentokeinuksi nillitetty suoritus, mutta ei ehkä sitä mitä haettiin :)

- Kisoja hyvällä mielellä (ja ehkä uusissa maisemissakin), mutta itseä ja koiran taitotasoa sopivasti haastaen. Miksi enää varmistella…

Vähiin jäi kisat ja vain lähimaisemiin tokon viedessä enimmät energiat. Mukava kisata ilman paineita :) Ei kyllä erityisesti varmisteltu, mutta nollia tipahteli tasaiseen tahtiin. 20 starttia, 12 puhdasta nollaa ja yksi yliaikainen SM-kisoista. Kolme tuplaa :) Taviskisojen nollaprosentti 67%. Virheellisillä radoilla vähemmän tyypillisiä virheitä Lilille - puomin ylösmeno, lentokeinu, rima, keinun ohitus ja lähtöhypyn alitus… Kerran sentään eksyttiin väärään putken päähän :D Yleisesti aika helppoja ratoja kisoissa, joten hirveästi ei päästy itseämme haastamaan.

- Nomi 2-luokkaan 

Kyllä! Vähissä oli kisat ja treenit juoksujen ja muiden menojen takia, mutta keväällä toinen LUVA ja yksi ylimääräinen nollavoitto hyppyradalta. Syksyn ekoista kisoista sitten kolmas LUVA ja SERT komealla voitolla! Kaksi starttia ehdittiin 2-luokassakin kisata. Häiriöherkkyys kepeillä vaivasi edelleen, muuten jo varmempaa menoa.

Vuoden 2015 tavoitteet sitten:

Terveys 
Lilin leikkaus sujuu hyvin ja toipuu nopeasti. Pysytään terveenä joka iikka sen jälkeen.

Kasvatus
Nomille fiksua ja filmaattista jälkikasvua. Jos kaikki menee nappiin, niin lauman koko saattaa taas kasvaa yhdellä pienellä potentiaalisella jalostuskoiralla ;)

Toko
Lili jatkaa tokoilua, päätavoitteena 1-tulosputken jatkaminen piirinmestaruuskisoissa. Sen jälkeen alkaakin todenteolla uusien sääntöjen mukaisten liikkeiden opettelu. Kiva saada uusia haasteita! Joskus olisi kiva päästä ulkomaillekin kisaamaan tokossa. Ne SM-kisat pitäisi päästä edes kerran kokemaan myöskin. Osallistumisoikeus olisi tälle vuodelle, mutta riittääkö tulokset jos EVL-koiria taas karsitaan? Parit liikkuroinnit per vuosi myöskin, ne voisi kyllä hoitaa mieluummin vanhoilla säännöillä :D

Agility
Agilityä jatketaan myöskin. Jos SM-kisat jää tänä vuonna väliin, niin sitten päätavoite on piirinmestikset. Seuraavien vuosien SM-kisat onkin täällä etelän suunnalla, joten niihin voi "eläkeläisenkin" kanssa osallistua. Johonkin reissuun voisi lähteä tänä vuonna aksailemaan, joko pohjoiseen tai sitten ulkomaille. Nomille kepit kisatilanteessakin varmemmaksi.

Näyttelyt
Lili voisi monen vuoden tauon jälkeen piipahtaa misseilemässäkin kunhan tukka on taas saatu kasvatettua takaisin leikkauksen jäljiltä ;) Kertojen määrä riippuu sitten millä fiiliksellä neiti suostuu kehässä esiintymään. Aiemmin asennoituminen on ollut vähän nihkeää.

Eiköhän näillä tämä vuosi pärjätä!

Vanhuus ei tule yksinään (ällökuvavaroitus)

Vuorossa joka aamuinen hampaidenharjaus ja parrankampaus, Lili tapansa mukaan valmiina siistittäväksi kuin pieni partiolainen toisin kuin ne kaksi muuta…

Jaahas, veristä rähmää silmästä. Mikäs juttu tämä nyt on? Otsatukan seasta löytyi sitten paise, joka oli puhjennut ja työnsi veristä mätää ulos haisten aika voimakkaalle. Ajoitus osui kyllä nappiin taas, eipä tarvitse eläinlääkärille soitella Loppiaisena. 

Aamulenkin jälkeen putsailtiin silmäkulmaa ensin v-a-r-o-v-a-s-t-i suihkuttelemalla ihan vaan vedellä suihkussa. Silmä huuhdottiin keittosuolaliuoksella (ampulleja on joskus tullut hankittua yksi laatikollinen) ja sitten vuotokohtaa varovasti Betadinella. Mitään muuta siihen ei uskaltanut laittaa ettei ole silmässä. Puhallettava kauluri varmuuden vuoksi Lilille kaulaan ettei yritä raapia tai käy tyypilliseen tapaan hinkkaamassa sitä johonkin mattoon, sohvankulmaan tai sängynpäätyyn. Kuten kaikki kunnon snautserit aina partansa putsaa ruokailun jälkeen.

Patti ei onneksi näyttänyt Liliä vaivaavan eikä se enää päivän aikana vuotanut ja värikin muuttui punaisesta vaaleammaksi.

Vuotta aiemmin Milanilta oli leikattu samasta silmästä kolme (!) hyvälaatuista luomikasvainta. Ei kuulemma mitenkään tavattomia vanhenevilla koirilla. Silmäluomikirurgian tuloksista voi lukea enemmän täältä. Mutta Milanilla patit ei edes ulospäin näkyneet ja ainoa oire oli silmän rähmiminen. Joten ei Lilillä voinut sama vaiva olla, mikä lie patti hankalassa kohdin vain. 

Keskiviikkona heti aamusta soitto eläinlääkärille. Tietenkin kaikki ilta-ajat olivat jo menneet, mutta saatiin sitten puolille päivin aika. Mitäpä sitä nyt loman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä tekisi kuin käyttäisi koiraa eläinlääkärissä ;) Onneksi on joustavat työajat ja ymmärtäväinen työnantaja!

Lili ei ole onneksi juurikaan eläinlääkäreissä vieraillut, kun on ymmärtänyt pysyä tähän mennessä sen verran terveenä ja ihan hyvä niin kun tuntuu klinikat toista ahdistavan. Joten tällä kertaa varattiinkin aika vähän pienempään paikkaan, jossa ei olisi paikalla kuin eläinlääkäri eikä ketään muuta. Milan oli jo testannut paikan hyväksi joulukuussa rokotuksilla käydessään. Selvästi Lili tykkäsi myöskin! Ei ahdistanut yhtään, häntä heilui ja hyppäsi onnessaan tutkimuspöydälle - ei kerran vaan vielä toisenkin kerran :) Nomille taas kelpaa paikka kun paikka.

Diagnoosi tuli alta aika yksikön - tulehtunut luomikasvain. Siis aivan sama kuin Milanilla, paitsi että Lilillä se oli vaan tulehtunut. Ihan samalta se olisi näyttänyt jos olisi vaan kääntänyt luomea. Ei vaan tullut pieneen mieleenkään että voisi olla samasta vaivasta kyse kun ulospäin näytti aivan toistensa vastakohdilta.

10 päivän antibioottikuuri ja silmätipat ja leikkaus sitten 20.1. Samalla poistetaan Lililtä hännän luota selästä rasvapatti ennen kuin se kasvaa isommaksi. Ajattelin kyllä vähän toisenlaista sisältöä kisataukoon kuin tämä… Mutta toivottavasti leikkaus ja toipuminen sujuu Lilillä yhtä hyvin kuin Milanilla. Ja yritetään säästää niitä karvojakin vähän enemmän ;) Kuvassa panda-Milan leikkauksen jälkeen.

Niin ja yrittää muistaa katsoa mistä pullosta niitä tippoja kenellekin laittaa. Milan sai rokotuksen yhteydessä suosituksen käyttää silmään kosteuttavaa voidetta, kun sen verran vähän tuottaa nykyään kyynelnestettä kosteutukseen. Onko tämä sitten sitä vanhuuden vaivaa vai mitä? Muuten alan epäilemään jo jotain dementiaa, sen verran kakara se on edelleenkin. Ja jos mahdollista niin vielä enemmän kuin ennen? Neidit tykkäisi jo vähän rauhallisemmasta olosta, mutta jätkä sen kuin pursuaa virtaa ja energiaa. Mutta onni on hyväkuntoinen veteraani :) 

Nomia ei vaivaa silmät eikä mikään muu kuin lähes totaalinen ruokahaluttomuus. Ainahan se on juoksujen jälkeen nirsoillut, mutta nyt ei kyllä uppoa yhtään mikään. Eilenkin jätti aamuruuan väliin, joten olisi voinut kuvitella että illalla jo maistuisi vähän paremmin. Muut olivat jo syöneet kun neiti suvaitsi huutelujen jälkeen saapua keittiöön. Katsoi kuppia, käänsi päänsä pois ja nosti vielä toisen etutassunsa ilmaan että mielipide pöperöstä tuli varmasti selväksi :D Upposi sekin ruoka sitten lopulta, joten tänä aamuna ei tarvinnut sitten taaskaan syödä… Katsotaan milloin helpottaa. 

Loman jälkeen Milan ja Lili on taas tapansa mukaan sopeutuneet parhaiten arkirytmiin. Ihan sama milloin kello soi niin valmiina ollaan. Itseä väsyttää ihan törkeästi, mutta ylöshän sitä on selvittävä klo 6. Nomin mielestä hän voi hyvin jatkaa vielä unia ja kaivautuu vaan mukavampaan asentoon peittojen ja tyynyjen väliin :D

Pyhät ohi, arki koittaa

Kyllä tätä oli odotettukin, ruhtinaalliset kaksi ja puoli viikkoa lomaa putkeen! Miten se menikin niin nopeasti taas? Mitään ihmeellistä ei ollut ohjelmassa, lähinnä löhöilyä ja lenkkeilyä vaihtelevassa säässä - välillä satoi kaatamalla vettä ja toisinaan oli sitten 20 astetta pakkasta. Jopa kerran käytiin aksailemassa Lilin ja Mofin kera ;)

Jotain kuviakin yritettiin ottaa, tasoa kännykkäkamera. Eipä noissa pakkaslukemissa olisi jääty säätämään kyllä mitään kameraa...

Siellä ne talven lenkkimaastot odottaa eli jäälle mieli tekee! Pakkaset on vaan hyvästä :)

Sitä iloa ei montaa päivää kestänyt kun tulikin sitten jo kaatamalla vettä taas... Ettei kävisi samanlaista vahinkoa kuin viime vuonna niin käytiinpä jo vähän hiihtelemässä heti 1.1.2015 vaikka oli jo vähän vetistä lunta. Mutta pääasia että koirat tykkäsi!


Ja kohta taas oli vuorossa lunta ja pakkasta. Sekä auringonpaistetta.

Välillä lenkkeiltiin kuutamonvalossakin ja olihan valoisaa. Toisin kun kuvasta voisi päätellä.

Sukset löytyy muttei luistimia. Järvenjää yhtä luistinrataa, ei ollut varaa turhia kaahailla.

Pikainen kuvapostaus tällä kertaa. Seuraavaan voisi jo vähän pohtia vuotta 2015:kin - tehdäänkö kenties jotain vai meneekö sekin vain löysäillen ;) 

Aatonaaton kosiomatka Turkuun

Nomilta onnistunut juoksujen ajoitus :D No mitäs muuta sitä nyt jouluna voisi tehdä kuin matkustella toiselle puolelle Suomea koirahommissa…

Nomilla on aina ollut säännölliset ja "oppikirjojen mukaiset" juoksut, mutta silti oli tarkoitus ottaa tueksi proge-testit oikean ajankohdan määrittämiseksi. Nomin aloitettua juoksut käytiin eläinlääkärillä rokotuttamassa yksi eläkeläinen ja samalla tehtiin Nomille virallinen polvitarkastus. Siinä sitten eläinlääkärin kanssa keskusteltiin proge-testistä ja alkoi vaikuttamaan siltä että viikonlopun ja lähestyvien joulupyhien takia ei tuloksia ehdittäisi saamaan ajoissa oikeasta ajankohdasta. Eli oli siis luotettava omaan arvioon ja sen verran kalenteriakin piti katsella että jos ei nyt kuitenkaan astuteltaisi mitään koiraa kesken sukujuhlien joulupäivänä!

Äitin kanssa tehtiin vaihtokauppa sunnuntaina ja niin Milan meni Merrin ja Kiian seuraksi äitille hoitoon ja Muska tuli meille Nomin iloksi. Olihan rattoisa joulu kahden kiimaisen pikkuoravan seurassa :D Nomi ja Muska kun ovat jo muutenkin kuin paita ja peppu, niin aloittivat sitten juoksunsakin yhtä aikaa. Muska oli käynyt miehelässä jo muutamaa päivää aiemmin, mutta eihän se tyttöjen leikkejä yhtään hillinnyt.

Kaikki merkit näytti siltä 12. juoksupäivänä, että uskallettiin lopulta lähteä Turkuun ajamaan aatonaattona. Talvikelissä sinne Turkuun muuten ajaa enemmän kuin pari tuntia. Vihdoin iltapäivällä selvittiin perille ja ei muuta kuin sulhoa tapaamaan. Kerrostalon kivirappusetkin mentiin vauhdilla ylös, ei siinä paljoa mietitty mahdollisia liukkaita pintoja :D

Meidän ihmisten ensin kahvitellessa Nomi päivysti lähinnä poikien oven takana, alku näytti siis lupaavalta. Hyvältä näytti vielä myös silloin kun Nomi pääsi vihdoin sulhon kanssa samaan tilaan. Leikkiä riitti ja hyvin oltiin suostuvaisen oloisia, kunnes… Ei ollut tyttöjen leikit ihan valmistaneet tähän yllätykseen. Se oli kyllä tiedossa, että ensikertalaisen nartun kanssa voi olla omat haasteensa, mutta Nomi olikin ensimmäisen kunnon yrityksen jälkeen sitä mieltä että hänet lähinnä yritetään tappaa täällä ja aikoi kyllä taistella henkensä edestä. Vaikka tietysti olisi ihan kiva selvitä takaisin kotiin saman vuorokauden aikana, niin mikäs kiire meillä olisi. Ja onhan luminen Turku ihan näkemisen arvoinen asia, jos muuten pitäisi tyhjin käsiin kotiin lähteä ;) Yhtään koiraa ei väkisin astuteta, jos ei hommaan suostu niin jääköön sitten väliin.

Käytin välillä matkassa mukana olleet Lilin ja Muskan lenkillä niin ehti Nomi rauhassa pohtia tilannetta. Ja niin se nartun mieli muuttuu, ensin huudetaan ja rimpuillaan ja kohta seistään paikallaan ilmekään värähtämättä. Homman päätteeksi esitetään kunnon riemutanssit kaikkine kevätjuhlaliikkeineen :D Sulho sai kyllä tehdä töitä ihan koko päivätyön edestä, mutta hienosti jaksoi yrittää ilman hosumista tai turhautumista. Myöhemmin selviää onko näitä hienoja herrasmiehiä saatu tilauksesta toimitukseenkin :)

Kotiin selvittiin puolen yhdentoista aikaan illalla. Kyllä väsytti ajaa takaisin kotiin ja vielä seuraavana päivänäkin. Harkittiin vielä toista astutuskertaa joulupäivälle, mutta jos tämä yksi kerta nyt riittäisi niin jäi aikaa joulunkin viettoon.

Suunnitelmista voi lukea lisää täältä, yhdistelmä löytyy myöhemmin myös SKSK:n pentuvälityksestä.

Tassua, massua, kuusen oksan alla...

Yllättäviä pentuhaaveita

Milloinkohan sitä olisi itsellä ollut viimeeksi pentukuumetta? Ei ole näköjään kovin tarttuvaa sorttia kun tuntuu että joka toisella tutulla on joko pentu tai ainakin tulossa. Ehkä se minun pentukuume loppui Milaniin, oli sen verran tehokas lääke pentukuumeeseen ;) Lilikin tuli aika lyhyen pohtimisen jälkeen vuoden etuajassa ja Nomiahan ei ollut koskaan tarkoitus ottaakaan. Mutta kaikkea ei näköjään kannata liikaa suunnitella ;)

Uudelle harrastuskoiralle alkaisi olla kohta tarvetta. Milan on jo eläkkeellä (ei etteikö sillä treeneissä virtaa riittäisi…), Lili kisailee harvakseltaan jos jaksetaan max. pari vuotta ja Nomi on taas Nomi :) Hiljaa hyvää tulee, kun ei ota asiasta mitään stressiä. Mutta vielä ei ole aika uudelle hard-core harrastuskoiralle. Kun tietää mikä työ siinä on saada koira Lilinkin tasolle, niin kyllä tässä on pari vuotta ainakin vedettävä henkeä että siihen urakkaan jaksaa lähteä. Katsotaan milloin kipinä iskee taas :)

The Harrastuskoira tarvitsee tietysti tuekseen kisamaskotin ja siinähän Nomi The Kääpiösnautseri on kerrassaan ansioitunut. Kahdeksan viikkoisesta lähtien Nomi on kulkenut kisoissa mukana, treffannut kisojen ulkopuolella kavereita ja käynyt pokkailemassa palkintoja välillä kisakoirien puolestakin. Missä vaan huomiota ja rapsutuksia siellä Nomi :)

Mistäs sitten löytää jatkossakin yhtä pätevä kisamaskotti kuin Nomi? Mitäs asialle voisi itse tehdä?

Itse en ole koskaan ollut innostunut koirien kasvattamisesta, kun helpommallakin pääsee. Jotenkin vastuu elävistä olennoista on tuntunut liian suurelta - kuinka valita jalostukseen käytettävät koirat, onko koirien taustat tiedossa, onko onni myötä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä kaikista valmistautumisista huolimatta ja löytyykö pennuille hyviä koteja. 

Lili on steriloitu jo heti toisien juoksujen jälkeen, Nomia ei ole vielä "ehditty". Milanilta on myös pallit veks. Jonkin aikaa on jo ollut mielessä, että pitäisikö sittenkin teettää Nomilla pennut. Pikkuotus ei ole ehkä kerännyt meriittejä show-areenoilla tai agikisoissakaan, mutta on siinä silti sellaisia ominaisuuksia joiden takia jalostuskäyttöä voisi harkita. Nomi on ollut tähän asti täysin terve ja vaikka luonnetestissä osoittautui yllättävän pehmeäksi niin arjessa on oikein mukava ja reipas kaveri, jonka kanssa voi kulkea ihan missä vaan. Kääpiösnautserikerhon pentuvälityskriteeritkin täyttyy, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään estettä jalostuskäytölle. Mutta sitä varten pitäisi tietysti löytää uroskin ja se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.

Suurimmalla osalla kääpiösnautsereista ei ole minkäänlaisia tuloksia KoiraNetissä - ei terveystuloksia tai koe- tai näyttelytuloksia. Nämä jäävät jo heti pois. Kääpiösnautseri on suosittu rotu ja tasoa ja tyyppiä löytyy laidasta laitaan. Hakusessa olisi liioittelematon aito snautserityyppi oikealla helppohoitoisella turkilla varustettuna. Ei taida olla ihan nykymuodin mukaista. Yllättävän paljon löytyy myös silmäsairauksia, etenkin kaihia ja toki vielä sellaista tyyppiä joka ilmenee vasta myöhemmällä iällä kun koiralla on monia pentueita tehtynä. Kovin kummoista salapoliisityötä ei tarvinnut tehdä kun alkoi löytyä sairauksia epilepsiasta lähtien. Tyyppivikoina virtsakiteitä/kiviä, maksashunttia jne. Eli pitäisi tietää aika hyvin koirat sukutaulussa riskin minimoimiseksi. Niin hyvin en itse kääpiösnautsereita tunne että haluaisin kokeilla onneani alle 2-vuotiaan ulkomaantuonnin kanssa. Ja vielä luonnekin pitäisi olla kohdillaan - ei mitään epävarmaa räksyttäjää tai arkailijakaan näin kärjistetysti.

Jokunen potentiaaliselta vaikuttaneet urosehdokkaat osoittautuivat Nomin lähisukulaisiksi. Tietää mitä hakee ;) Mutta olihan tässä kääpiösnautseriuran aikana jokunen muukin koira jäänyt mieleen. Pari vuotta sitten oli Nomin kanssa peräkkäisissä näyttelyissä siskokset jotka jäivät mieleen. Vuosi sitten kiinnitin huomiota Kääpiösnautseri-lehdessä olleeseen kuvaan poikkeuksellisen upeasta veteraanista. Näille mieleen jääneille koirille löytyi myös yhdistävä tekijä - ensimmäisten isä ja jälkimmäisen poika.

Nettitutkailun jälkeen kaikki vaikutti vielä hyvältä, joten ei muuta kuin yhteydenotto koiran omistajaan/kasvattajaan. Kirjoitin varmaan ensin sähköpostiin romaanin ja puhelimessa puhuttiin sujuvasti tunnin verran. Kasvattaja sattui sopivasti tuntemaan myös Nomin emälinjan koirat 30 vuoden ajalta. Kaiken saamani tiedon jälkeen tuli selväksi että tämä koira pitäisi nähdä livenä. Joten soitto koiran toiselle omistajalle. Ja koira toki asuu toisella puolella Suomea… Sovittiin sitten treffit agikisoihin pääkaupunkiseudulle, johon omistaja oli tulossa kisaamaan toisen koiransa kanssa.

Voih ja oih :) Nomi oli aivan myyty nähtyään sen kuuden (!) kääpiösnautseriuroksen lauman. Oli kovasti lyöttäytymässä joukkoon. Laumassa asustelee myös tämä uroksen isäkin, joten päästiin näkemään kaksi sukupolvea samaan aikaan, kolme muutakin on samalta kasvattajalta. Voisi kuvitella että siellä missä on seitsemään kääpiösnautseria niin siellä olisi myös ääntäkin, mutta ei, niin hiljaista sakkia. Sulhasehdokas oli kyllä ihanan sosiaalinen ja Nomi harvoin enää innostuu kenenkään kanssa leikkimään, mutta nyt ei voinut vastustaa. Siinä vaiheessa kun kamera saatiin esiin niin alkoi jo leikit loppumaan. Ainakin kemiat kohtasi. Isä-pappa oli jo muutaman asteen välinpitämättömämpi tyyppi, arvokas veteraani :)

Katsotaan tuleeko tästä projektista nyt mitään. Tässä kuussa olisi Nomilla tulossa juoksut, joten pian asia tiedetään. Lisätietoa uroksesta ja muista taustoista tulossa myöhemmin. Hätäisimmät voivat kysellä suoraan :)