Pitkästä aikaa kisaamassa

Kisakentillekin palattiin agilityn muodossa maaliskuussa, eihän edelliset kisat ollutkaan kuin viime vuoden toukokuussa... Kisa- ja treenimotivaatio tuntuu olevan samaa luokkaa blogin päivittämisen kanssa ;) Ja on niin paljon kaikkea muuta mitä touhuta, mutta niistä myöhemmin. Mitään tavoitteita ei enää ole, joten mennään kisa kerrallaan niin kauan kun sattuu huvittamaan. Ja tämä koskee lähinnä omistajaa ;) Toisista kisoista saatiin jopa videotakin aikaiseksi! Niistä kiitokset Paulalle ja Ritvalle :)

Ekat kisat oli kotikisat maaliskuun puolivälissä, lauantaina Lilin kanssa kolme rataa ja sama setti sitten sunnuntaina Nomin kanssa. Molempina päivinä tuomarina uusi tuttavuus Reetta Pirttikoski, joka olikin tehnyt oikein kivat radat. Harmittavasti tämä ei tuloksissa näkynyt ;)

Ensimmäinen rata Lilin kanssa oli hyppyrata, jonka nähtyäni nimesin sen hyllyradaksi. Ihan liikaa väärien esteiden houkutuksia... Lukemattomat on ne hylsyt, joita Lili on ottanut putken vääristä päistä tai pongaillut muuten vaan vinohyppyjä. Ehkä tauosta johtuen Lili oli aika kuuliaisella päällä ja meni minne pitikin. Vauhtikaan ei ollut enää entistä luokkaa, mutta ihan hyvää menoa kuitenkin. Ekalta radalta nolla siis tulokseksi!

  
Toka rata mentiin myös kuuliaisesti vaikka ohjaaja kovasti yritti säheltää putken jälkeisen hypyn (numero 5) kanssa. Harmittavasti A:n jälkeisen hypyn rima (8) tippui takaakierrossa ja tulokseksi vitonen. Lähellä oli tuplanolla ja varsinkaan kun rimojen tiputtelu ei kuulu Lilin tapoihin...

Kolmannen radan alussa riittikin sitten enemmän haastetta. Tästä selvittiin kuitenkin kunnialla, mutta keppien jälkeen olin vähän myöhässä ja 9-hypylle suunniteltu saksalainen vaihtui sitten leikkaukseksi A:lle. Järkevämpää olisi ollut vaihtaa puolta vasta seuraavan putken jälkeen, nimittäin Lili ei hahmottanut koko estettä ollenkaan ja oli mennä siitä ohi. Tiukalla käskytyksellä sain viime hetkellä Lilin nousemaan A:lle mutta sitten loppui joko vauhti tai usko oikeasta esteestä ja kääntyi esteeltä alas. No oliko typerä virhe! Putkella 19 Lili sitten paineli minun selän takaa putken väärään päähän hylsyn arvoisesti... Radalla väärä pää oli kuvaa enemmän houkutuksena.

Tuloksilla ei juhlittu, mutta ihan hyvää tekemistä Lililtä kuitenkin vaikka viimeinen terävyys ja into puuttuu.

Sunnuntaina oli sitten Nomin vuoro 2-luokassa. Hieman epäröin ilmoittaa Nomia kisoihin kun juoksut olivat loppuneet vasta paria viikkoa aikaisemmin ja juoksujen jälkeen ei oikein potkua löydy. Ajattelin että kokeillaan josko edes yhdellä radalla saisi sen verran tsempattua, mutta ei. Oli kyllä niin perästä vedettävää mallia koko otus vaikka teknisesti suoritti ihan ok.

Eka radalla radalla oli lievästi sanottuna haasteellinen kepeille vienti ja kepithän ne on Nomille tuottanut vaikeuksia muutenkin. Nyt sitten ne onnistui hyvin, mutta puomin jälkeisellä hypyllä koira vaan seisoskelee ja kattelee tuomaria et mitäs sää täällä teet?!? Radalta siis vitonen ja yliaikaa...

Tokalla radalla oli taas odotettavissa kepeillä haasteita, jos nyt edes sinne asti päästäisiin. Vauhti oli edelleen mallia lehmä ja keinulta putkeen (16) lähetettäessä Nomi juoksi putkesta ohi oikealle puomin alle. Mikäs juttu tämä nyt oli? Kepeille mentäessä pussi olisi houkuttanut enemmän, jonka jälkeen keppien aloitus ei tietenkään onnistunut. Toisella yrityksellä päästiin loppuun asti. Ratavirheitä 10 ja reippaasti yliaikaa. Edelleenkään yliaika ei johtunut että ihanneaika olisi ollut jotenkin tiukka.

Kolmas rata oli lyhyt ja helppo, mutta ei auta jos koira jää seisoskelemaan hypyn 3 taakse tuomaria tuijotellen ja kulkee yhtä vauhdikkaasti kuin täi tervassa... Loppusuoralla sai sentään jo vähän vauhtia päälle. Vitonen + yliaikaa.

Toukokuun kisojen jälkeen pääseekin Nomi vihdoin steriloitavaksi. Ei juoksujen jälkeiset oireet tätä luokkaa ole aiemmin olleet, nyt oli pari viikkoa suunnilleen syömättäkin ja oli muutenkin ihan reppana. Nyt sentään jo piristymistä havaittavissa, mutta vielä ei olla ihan normaalilla tasolla. Akat ja akkojen vaivat. Ilsa aloitti juoksut heti Nomin juoksujen perään ja on ehtinyt loppuakin. Nuoren neidin menoa ei juoksut tai valeraskaudet ole kyllä hidastanut mitenkään ;)

Seuraavan kerran kisattiin pitkänperjantain illassa Imatran Aviasport areenalla. Olihan hienot puitteet vaikka näyttelyiden takia sai kolmoset aika myöhään illasta radalla juoksennella. Kisojen välissä lomailtiin eikä treenattu kertaakaan. Tuomari oli tuttuakin tutumpi Hannele Lummeranta. Hänen radoillaan ollaan kisattu niin ykkösissä, kakkosissa ja kolmosissakin ja aina tuplanollan arvoisesti. Ja niin lähes nytkin. Aiemmissakin kisoissa tulokset on ollut vähissä ja ihanneajat tiukat, joten sen suhteen ei yllätyksiä tullut.

Ekalle radalle lähdettäessä ei ollut mitään tietoa ihanneajasta tai minien ja medien tuloksista. Rataprofiili oli varsin sujuva, mutta esteet aika sumpussa pienellä kentällä, joten vauhtiin ei oikein päästy missään vaiheessa. Tällä radalla olisi vedätys ollut tarpeen. Lili kulki kivasti ja ilman suurempia virheitä; puomilla piti hieman odotella kontaktia kun rata jatkui taaksepäin. Ilo nollasta vaihtui pian harmitukseen, yliaikaa 1.5 s!?! Eikä muuten oltu ainoita joille ajat tuotti vaikeuksia. Vaikka Lilin vauhti ei olekaan enää parasta mahdollista ja snautserin vauhti muutenkaan sitä mitä pitäisi niin kyllä sitä silti odottaisi reippaasti sujuvalla radalla pääsevän alle ihanneajan. Vaikeaa oli muillakin, joten tällä suorituksella irtosi kakkossija porukassa. Voitto hienosti Ritvalle & Pimulle sert-a:n kera!

Tokalla radalla tiedettiin, että nyt on mentävä ja paremmin Lili kulkikin. Eikä virheitäkään radalle mahtunut, mutta silti 0.5 s yliaikaa. Ja tällä siis voitettiin rata?!? 

Ei oikein tiennyt pitäisikö kisojen jälkeen vituttaa, harmittaa vai naurattaa. Tai ihan sama. Tuplanolla voitolla olisi ollut kyllä aika mageeta (sekin on joskus aiemmin onnistunut ja vielä kolmosissa), nyt ei hirveästi iloa irronnut. Eipä tartte seuraaviin omiin kisoihin ilmoitella kun kokemuksesta tiedetään ihanneajan taso kyseisellä tuomarilla. Vaikkakin tilillä onkin neljästä startista kolme nollaa tämän tuomarin radoilta vuosilta 2013 ja 2014.

Lili kera palkintojensa.

Kuuraparrat

Tulihan se talvi vihdoin tänne eteläänkin. Joulun jälkeen alkoi pakkaset eikä millään pikkupakkasilla vaan pariakymmentä. Luntakin saatiin vihdoin tälla viikolla. Ihanaa! Toivotaan että kunnon talvikelit jatkuvat ainakin maaliskuun loppuun asti :) Jäällekin päästiin heti loppiaisena. Nyt siellä alkaa olla jo sen verran lunta, että käy kuntoilusta ilman moottorikelkan uria.

Tosin jos snautsereilta kysytään niin talvea ei tarvitsisi olla ollenkaan, eikä oikeastaan syksyä tai kevättäkään, ainakaan jos tarvitsee ulkona olla. Mini-mustat sen sijaan viihtyy ulkona kelilllä kuin kelillä. Välillä on lainailtu äiskän varusteita lenkille, todennäköisesti menisivät mieluummin ilman niitä. Peten koiratarvikkeen alesta tilasin Ilsalle pinkin toppa Pompan, pitäisi saapua alkuviikosta. Uri sen sijaan saa vielä odottaa omaansa kun violetit on kaikkialta loppu.

Ilsa loppiaisena.

Tämän päivän kuurapartaotoksia.

Uri ja Lili on käynyt nyt lauantaisin tokoilemassa ohjatuissa treeneissä. Pikkupoika keskittyy tosin hyvin, valiokoiralla taas tahtoo silmät pyöriä häiriössä vähän liikaa ja kuulokin on vähän niin ja näin. Urin kanssa käytiin myös torstaina Mustin ja Mirrin pentutreffeillä. Kävi Ilsakin, mutta ei tykkännyt kun vieraat pojat tykkäsi vähän liikaa. Toivottavasti ei Ilsa ihan heti aloita juoksuja kun olisi pentutokoilua vuorossa helmi-maaliskuussa.

Toivottavasti nämä pennut kasvatti ensin jalat ja muu kroppa seuraa myöhemmin, Urin ei ainakaan olisi varaa kasvaa korkeutta enää yhtään. Ilsa sen sijaan on aika pikkulikka, agilityä ajatellen jäänee miniksi. Hampaiden vaihtuminen on myös hyvässä vauhdissa, toinen alakulmuri pitäisi saada Ilsalta vielä tieltä pois. Heiluu muttei ymmärrä irrota yrityksistä huolimatta. Sisäsiistejä ovat olleet jo pitkän aikaa, nyt pärjäävät jo koko työpäivänkin ajan.

Viime aikojen videoita.

Joulun aikoihin kakarat Muskan juoksukoulussa. Vauhtia piisaa!

Milan tykkää pennuista ja pennut Milanista :)

Perusnähjäämistä ;)

Ekä jäälenkki loppiaisena.

 

Päivä Myllykoskella

Sunnuntaina oli taas aika tavata sukulaiskoiria ja tällä kertaa paikaksi valikoitui Katin & Armin tupa ja tilukset Myllykoskella. Edellisen päivän sateinen, märkä ja tuulinen keli vaihtui upean aurinkoiseen pakkaspäivään, joten ilmojen herratkin olivat suosiollisia muutenkin loistavalle päivälle!

Ensimmäisenä suunnattiin suoraan hiekkamontulle aamulenkille niin saivat nakusterit oikoa jäseniään automatkan jälkeen sekä purkaa energiaansa. Ilmeisesti aamuväsymys painoi kaikilla jäsenissä sen verran, että aika sulassa sovussa mentiin koko reilun tunnin lenkki rauhallista tahtia. Ehkä tästä johtuen ehtivät jopa poseeraamaan kamerallekin ;)

Nomi & Armi, kukkulan kuningattaret

Armi, Ilsa & Nomi hippasilla

Milan & Uri, majakka ja perävaunu

Frank, Jade & Uri

Kaksikko painiottelussa

Äiskän halauksessa

Milan, Uri & Lili

Milan, porukan kukko

Uri, pieni mies

Nomi Nomppis

Äiskä ja lapset

Nomi

Ilsa

Porukan toinen veteraani eli Jade

Armi-neito

Nomi & Uri

Serkkupoika Frank

Girl power - Jade, Nomi & Lili (trimmiä vailla ;)

Ulkoilun jälkeen alkoikin olla jo nälkä, joten karavaani suuntasi Katin tupaan ja pitopöydän äärelle. Iso torppa niin hyvin mahtui kaikki koiratkin sisälle ja laumadynamiikankin toimiessa niin sulassa sovussakin vielä. Snautserit tunsivat heti olonsa kotoisaksi. Lili paineli ensin sohvalle nukkumaan ja kun kakarat leikkiessään ilmeisesti häiritsi unta niin Lili löysi lopulta paikan itselleen Katin sängystä :D Milan puolestaan tyhjenteli Armin lelulaatikkoa innoissaan. Ketkäs ne niitä kakaria olikaan? Pienet mustat nimittäin veteli sikeitä pitkin lattioita ;) Tosin Frank rakastui tällä reissulla palavasti Armiin, eikä serkkupojat kiinnostaneet enää yhtään.

Kun pöydän antimet alkoivat olla tyhjät ja maailmaa paranneltu riittävästi niin ehdittiin vielä pikaisesti käydä kävelmessä Kymijoen rannalla ihastelemassa auringonlaskua.

Upeat tyypit vielä yhdessä :)

 Illalla kotona uni maistui hyvin kaikille ;) Ja eikun seuraavaa päivää suunnittelemaan!

   

Tonttujen joulu

Aika rientää, joulu lähestyy ja pennut jo 4 kk!

Itsenäisyypäivän lenkkeilijät Taipalsaarella

Tämäkin blogi on pitänyt päivittää jo niin monta kertaa, mutta aina vaan se on jäänyt. Toisaalta ei ole mitään sen ihmeempää kerrottavakaan; pennut sitä, pennut tätä voi olla pidemmän päälle aika puuduttavaa luettavaa ;)

Mutta nyt sitä tulee!

Uri 9 vkoa

Ilsa 9 vkoa

Joulukuun alkuun oli suunniteltu yhdet agikisatkin, mutta jäi nekin sitten väliin laiskuuden ja mukavuudenhalun takia. Ajatus kukonlaulun aikaan heräämisestä lauantai-aamuna työviikon jälkeen että pääsee viettämään päivän kylmään ja kosteaan agilityhalliin ei enää ilmoittautumispäivän lähestyessä houkutellut. Uusi startti sitten keväällä maaliskuun kotikisoista!

Kun aurinko paistoi lokakuussa - Milan, Lili & Armi

Treeneissä Lili on ollut hyvässä iskussa, yritetään pitää vire läpi talven. Mammaloma ei ole näkynyt Nominkaan menossa pahemmin, menee edelleen hyvin sille päälle sattuessa ja kepithän ne suurin kompastuskivi on, jos ei vire kestä. Tokotreenit puolestaan odottaa inspiroivampia treenikelejä ;) Kun ei ole mikään pakko treenata, niin sitä tulee kummasti krantummaksi kelien suhteen.

Ulos tahtoisi hän

Ja kyllähän sitä pimeyttä ja märkyyttä onkin riittänyt. Kaatosateen yllättäessä hieman saa pentujen kanssa neuvotella että mennäänkö ulos vai ei, mutta muuten tuntuvat viihtyvän enemmän pihalla kuin sisällä. On tilaa vetää spurttia ja kaikkein mukavinta kaivella kuoppia ja syödä kaiken löytämänsä. Sisälle tullaankin sitten suihkun kautta. Saisi tulla lunta ja pakkasta ja vähän äkkiä! Metsälenkeillä ovat kulkeneet 9-viikon iästä asti, hyvin menee vajaan tunnin lenkitkin. Pieni ajomatka kotiin niin voi vetää kotona rallia seuraavat pari tuntia. Energiaa siis riittää ;) Tästä syystä ovat viime viikot päässeet myös aamulenkeillekin mukaan. Hihnalenkit viiden koiran kanssa, kun kaksi näistä pentua, kasvattaa kyllä itsehillintää.

Kuinka sitten sujuu pentujen koulutus kun niitä on kaksi kerralla? Täytyy kyllä sanoa että käppänäpentuja voisi olla vaikka neljä yhtä aikaa ja ne olisi silti yhtä hermolepoa verrattuna Milan-nimiseen snautseripenikkaan ;) Onhan nämä aika villejä ja äänekkäitä (!!!) ainakin äitiinsä verrattuna, mutta niin hauskoja ja suloisia :)

Katin ja Armin luona kyläilemässä lokakuussa

Vajaa 4 kk

Vaikka ovat saaneet aika kuritta kasvaa niin ovat silti oppineet sisäsiistiksi nopeasti, hihnassakin kävellään jo lähes asiallisesti (jos unohdetaan äänenkäyttö) vaikka hihnaa pitääkin purra välillä ja hoitotoimenpiteetkin saadaan suoritettua ilman suurempaa tappelua. Tosin eipä pentujen mielipidettä hirveästi asiassa kyllä kyselläkään ;) Ilsan kanssa on hieman enemmän harjoiteltu turkinhoitoa, Urille on vielä riittänyt kun on joskus kammalla vetänyt, tosin senkin voisi jo nyppiä. Ihanat turkit molemmilla pojilla :)

Kevyttä siistimistä Ilsalle

Ilsa kertaalleen nypittynä

Karvapallero ennen trimmiä ;)

Urin uudet valjaat ja kampaamaton turkki ulkoilun jälkeen

Urin trimmaamaton turkki 4kk iässä 

Ihmisten ilmoillakin ollaan käyty aikataulujen salliessa. Pitäisi käydä enemmänkin, että saisi karsittua sen ensireaktio älämölön pois. Aargh! Sujuvasti kulkevat muuten ihmisvilinässä, eivät ole erityisen kiinnostuneista vieraista ihmisistä, asenne on enemmän avoimen välinpitämätön. Käydään tervehtimässä, mutta ei sen enempää kiinnosta. Vieraiden koirien kanssa leikit kelpaa. Muska varsinkin on leikittänyt pentuja innolla, oman rotuistakin seuraa on saatu serkkupoika Frankista ja Nelli-tyttösestä. Tai siis Uri leikkii vieraiden kanssa ja Ilsa komentaa vieressä ;)

Joulumarkkinoilta tulossa

Snakut, käppänät ja sheltit lenkillä - 10 koiraa

Viisikko kera Armin

Doctor's Order kasvatteja I, J, L, N, Q, T ja U-pentueista

Iitalla ja Rockylläkin on sujunut hyvin, kehuja on sadellut niin luonteesta kuin ulkonäöstäkin, eikä vain omilta porukoilta ;) Vauhtia riittää näilläkin lapsilla. Toivotaan että kehitys jatkuu suotuisasti kaikilla!

Iita-kaunotar

Iita 3 kk trimmikurssilla

Rocky-hurmuri kaverinsa kanssa

Videoitakin on jokunen kertynyt touhuista :)

Lokakuun puolissavälin Katilla ja Armilla kyläilemässä:

Lili leikittää pentuja:




Milanista pennut on, ah, ihania ;)



Äiti ja poika ;)



Näin opetellaan agilityn alkeita?




Karvat ojennukseen:




Serkukset 3kk & 4kk Haukkulaaksossa:

 Sattuneesta syystä näistä pennuista ei ihan hirveästi ole kuvia ;)