Pakkanen ainakin :) Myös kokeetkin lähestyy uhkaavasti. Sunnuntain tokokokeen aikataulukin tuli - Milan pääsee tositoimiin heti aamusta eli klo 9, VOI-luokassa peräti 10 koirakkoa. EVL välissä (ja itselle hengähdystauko) ja Lilin AVO-debyytti klo 14, vain 4 koirakkoa. Viime kokeen tavoin AVO ja ALO yhtäaikaa hallissa, toivottavasti nyt selvitään vähemmällä häiriöllä.
Torstai-ilta meni agilityn parissa, kun ei kärsinyt lähteä hiihtämään. Lilillä oli ohjelmassa persjättöä. Pidempi radanpätkä hyppyjä ja putkia ja putkien jälkeen persjättö. Helppoa kuin mikä :) Toisella kierroksella hieman vaikeutettiin ja nyt piti saada tehtyä ko. liike myös hypylle. Iiiks, kilpajuoksua... Onnistui aika mageesti, mutta eipä sitä paljon jääty katselemaan tuleeko edelliset esteet, kirjaimellisesti siis sokea leikkaus. Ihan heti en kyllä uskaltaisi kisoissa vielä kokeilla...
Milan treenasi lähtö- ja loppusuoria. Alussa hyppy-rengas-suora putki-hyppy, hyvin sai otettua lähdön että itse oli putken suulla. Loppusuoralla hyppyjä ei niin suorassa linjassa :) Tiukkoja käännöksiä, kun välit oli aika lyhyet, mutta toimi tuokin. Tähän liittyen pitää treenata viikonloppuna Varkauden 1-luokan kisoissa esiintynyt pätkä eli alkusuoran jälkeen U-putki, jossa vääräpää on aivan suoralla linjalla. Hieman harmaita hiuksia aiheuttava pätkä yhtään nopeammalla/irtoavalla koiralla :)
Lauantaina hallille yhdistettyihin agi- ja tokotreeneihin. Alkuun ratakaahailua, sain Milaninkin tyrkättyä takaakiertoon :) Varsinaisesti treenattiin 180 asteen käännöksiä pujotteluun sekä A:lle ja A:lta pois. Milanilla oli pientä malttamuutta pujottelussa etupalkalle, ei yhtään kestänyt vedättämistä tai jätti viimeisen välin pujottelematta, meinasi vissiin et käyn syömässä hänen nakkinsa :) Tokoilussa piilopaikkamakuuta ohjaajan vessassakäynnin ajan :) Milanille käskytettynä liikkeessä istumista, ruutu ja kaket. Treenattiin myös luoksetuloa, että metallinoutoa. Lilille luoksetuloa ja noutoa erityisesti. Kokeeseen käytävä ostamassa uusi noutokapula, alkaa vanha olla siihen malliin pureskeltu (tosi kiva) ettei sitä ilkeä ottaa mukaan :) Kapulan asiallista pitoa ollaan harjoiteltu erikseen, mutta kyllä jäystäminen on aika herkässä. Rotumääritelmäkin tai tulkinta taitaa puhua vahvoista leuoista...?
Sunnuntaina Milanin viimeinen tokokurssikerta. Alkuun ruutu kokeenomaisesti, ei valittamista lainkaan :) Lopun seuraaminen ei nyt ehkä 10 arvoista, mutta varsin hyvää kuiteskin. Seuraavaksi seuraamista, haahuilusta ei tietoakaan, mutta ei vire vieläkään kohdillaan kun nyt sitten alkoi ääntelemäään muutamin kohdin. Tässä riittääkin haastetta, että saadaan innokkaasti ja tarkasti työskentelevä, mutta myöskin hiljaa. Oikea virealue tuntuu olevan aika kapea. Teknisesti peruutuksen jälkeinen perusasento ei aivan suora, mutta muuten ei hullumpaa. Luoksetulossa katsotiin parasta käskynannon kohtaa. Käsky siinä mielessä aikaisemmaksi, että alan antamaan sitä jonkin verran merkkiä aiemmin niin että oman viiveen ja nopean koiran takia, käsky tuli oikeasti merkin kohdalla. Kouluttajan silmiin Milan kuitenkin reagoi käskyyn hyvin ja vauhtia riittää taas vaiheeksi :) Tässä kohtaa olisi sitten kannattanut lähteä kotiin... Loppuun ohjelman mukaisesti tunnaria ja siitä touhuilusta olisi kyllä pitänyt saada jo miinuspisteitä!!! Kurssilla viimeisenä otetut liikkeet eivät ole tähänkään asti kovin hyvin toimineet ja tunnaria ei ole nyt muutenkaan otettu hetkeen, kun halusin nähdä että miten se toimii enemmän kokeenomaisesti. Se todettiin, että osaa herra nenäänsä käyttää, mutta kovin paljon se ei auta, kun tulee tehtyä kaikkea mahdollista muutakin sen lisäksi. Edes paikallaan ei voinut istua... Tämä viikko tehotreeniä, auttaa mitä auttaa (tod.näk. ei) ja sen jälkeen pistetään mietintämyssy vähäksi aikaa päähän.
Pakkasten myötä aurinkokin on tullut esiin (eikä lunta ole satanut ainaskaan pariin päivään...). Joten sunnuntaiaamuna lähdettiin koirien kanssa jäälle kävelemään. Aurinko lämmitti ilman siedettäväksi, joten päätettiin tepastella aina Ruohosaareen asti latupohjaa pitkin. Ihana ilma, kauniit maisemat ja ketään ei missään, paitsi... Oltiin päästy lähes Ruohosaareen, kun molemmat koirat sähköistyy varsin huolestuttavasti. Mitä hemmettiä ne nyt pongasi...?!? No, mitäs muuta kuin moottorikelkkoja, jotka päristeli kauempana rannan läheisyydessä. Olosuhteet oli tällä kertaa suosiolliset ja kelkkojen varsinainen jahtaus jäi kun sitä varten olisi pitänyt poistua latu-uralta hankeen ja varpaita jo palelsi. Minä sain ihan rauhassa karjua vieressä kaikki mahdolliset mieleen tulevat käsky- ja kirosanatkin, ei mitään vaikutusta. Se siitä rentouttavasta lenkistä, kun koirat vaan kyttäsivät josko tulisi lisää moottorikelkkoja. Jo aiemmin on kokeiltu kuinka pitkältä nuo kelkat pongaa ja kuinka pitkälle lähtevät myös perään. Päästiin jo lähes takaisin meidän lähtörantaan, kun huomaan että sieltä tulee hiihtäjiä jäälle, joten mennäänpäs myö juuri siitä sopivasti lähtevältä kelkkauralle, joka vielä oikaiseekin kotimatkaa. Ja mitä tekee Milan, lähtee juoksemaan aivan täysiä hiihtäjiä kohtia!!! Ja taas pääsee joku karjumaan. Syyllinenkin näkyi kohta eli maalla latu-uralla kiitävä moottorikelkka! Onneksi hävisi metsän siimekseen hetkeksi, että sain Milanin tottelemaan ah niin kaunista karjuntaa ja ennen kuin hiihtäjämummot sai totaalisen sydänkohtauksen punaisen paholaisen juostessa kohti ja omistajan karjuessa perään... Loppumatkan kelkkakiihkoilija sitten kärvistelikin hihnassa kiroillen kun piti vierestä katsoa kuinka kelkka tuli jäälle latuja tekemään :) Lilillä oli mielessä vain ajatus nopeasta kotiinpääsystä sekä lämpöisästä sängystä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti