Viime viikolla saatiinkin sitten tunnariongelmia, taas vaihteeksi. Muutat yhtä asiaa ja taas pakka hajoaa. Tunnarin tehotreeneissä tuli paljolti harjoiteltua sitä yksittäisenä liikkeenä esim. aamulenkin jälkeen. Yhtenä iltana sen kummenkin asiaa ajattelematta, otin ensin paria muuta liikettä ja vasta sen jälkeen tunnarin. Ja kuinkas ollakaan, ensin tuodaan väärä, toisella yrityksellä tulee oikea, kun on ensin käyty maistelemassa ties kuinka montaa. Sama ongelma toistuu seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä - alkuliikkeet nostaa sen verran kierroksia, että tunnarikin menee sen jälkeen väärässä mielentilassa. Ei mitään paniikkia, eihän se koe ole kuin vasta kahden viikon päästä :) Pää kylmäksi (ohjaajalla) ja samalla taktiikalla jatkettiin eli jos tuo väärän niin siihen mitään reagoimatta otetaan uusiksi ja aina palkataan oikean tuomisesta vaikka olisi sitä ennen tehnyt kapuloilla vaikka mitä (lähinnä siis maistellut).
Viikonloppu meni ohjaajan osalta agilityn koulutusohjaajan jatkokurssilla omalla tutulla hallilla ja koirat nököttivät päivät pitkät kotona. Koirien käytös kotiin tullessa paljasti niiden tienneen, että nyt ei ollut työpäivä kyseessä. Harvemmin tosiaan tulee lähdettyä töihin toppavaatteissa ja reppu selässä :) Lauantai-illalla lähdetiinkin koirien kanssa heti takaisin hallille. Ohjelmassa poispäinkäännöstä, sylkkäriä, pöytää sekä kaahailua. Tarpeeksi tehokkaat treenit niin koirakin läähättää pakkasessa, tosin Milanilla olisi varmasti helpottanut, jos olisi pitänyt turpansa kiinni Lilin treenatessa, mutta pakko louskuttaa... Koska tiesin, ettei koirilla moottori lopu niin hyödynnettiin loppupuolituntinen hallilla tokotreenailuun. Piilopaikkamakuuta, seuraamista, jääviä, luoksetuloa, kakeja ja Milanilla, kuinkas muuten kuin tunnaria. Oli ainakin treenillä kierroksia nostettu :) (ja ehkä ylimääräiset höyryt päästetty pois) ja ai kun vihreällä matolla kapulat loistavat kilometrin päähän lumeen verrattuna. Oliko muuten luottavainen olo... Mut niin vain homma toimi, kuten toimi myös seuraavanakin päivänä vaikka treenattiin sitä vasta viimeisenä liikkeenä. Pienen pieni (sellainen hippunen) toivonkipinä elää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti