Onko Mikkeliin mänijöitä?

Juna män justiinsa. Ja Astra huomenna perässä :)

Viimeinen (argh!) lomaviikko viime vuodelta tutuissa maisemissa. Siinä paikassa mieli lepää, varsinkin jos sää suosii. Saa olla karjalauma koko viikon villinä ja vapaana. Hihnoihin ei viikkoon puututa. Ellei Lili innostu liikoja uiskentelemaan, että pitää kahlia laituriin kiinni :) Vesilelut pakataan toki mukaan!

Saa nähdä saadaanko Nomikin uimaan, läheltä on pitänyt. Tai no uihan se yhtenä päivä kun tippui laiturilta (sen hetken kun käänsit selän...), ei siis pidä jättää penskoja vahtimatta veden äärellä. Mutta hyvin pysyi ne sekunnit pinnalla ettei tarvinnut pohjasta onkia :)

Rentoilun lomassa tarkoituksena olisi myös nyppiä vihdoin Nomilta pentukarva sekä Lili alushameisilleen. Milan saa pitää karvansa vielä toistaiseksi :)

Kesviikkona ehdittiin vielä käydä Nomin kanssa näyttelytreeneissä. Muuten hienoa menoa, mutta olihan alussa sitä mieltä, että hänen hampaitaan ei katsota vaikka mikä olisi! Mutta treeni ja kuuma keli taltuttivat sitkeimmänkin pikkusnautserin ja lopussa sai hampaat katsoa ihan vapaasti kaikkien kolmen kouluttajan toimesta. Milan ja Lili pääsi tämän jälkeen vielä pikatokoilemaan.

Torstaina Nomi jäi Nuka-pojan kanssa pitämään pentuhauskaa, kun me muut uhmattiin hellettä ja mentiin agitreeneihin. Kaulan karvojen lähmäisyydestä päätelleen leikki on ollut muutakin kuin vain hippaa :) Epäilemättä kehittävämpää leikkiä kuin Lilin "turpiin vaan ja onnea" tyyli räkytyksen kera.

Koska Lilin treeneissä oli meidän lisäksi vain yksi koirakko niin otin Milankin tekemään samaa harjoitusta. Selvittäisiin ajoissa kotiinkin. Teemana oli merkkaus, twisti ja saatiin siihen leijeröintikin mahtumaan.

Kolmosputken merkkaus toimi hyvin molemmilla. Neloselle twistiä. Sitähän ei olla pitkään aikaan tehty, koirilla ei ongelmia, mutta oma liikkuminen ei ollut ihan mitä pitäisi. Luvassa kuivaharjoittelua :) Keinun leijeröintiä epäilin, mutta tulihan se kokeiltua. Lilillä on vielä sen verran epävarmuutta keinun kanssa, että oli hidas kuin mikä kun olisi pitänyt niin kaukana yksin suorittaa. Ja kontaktia sai lypsää. Kun kamaluudesta pääsi pois niin mamman helmat houkutti enemmän kuin putki. Milanin korvat eivät enää vastaanottaneet käskyjä etäisyyden päästä ja vetäisikin hienon lentokeinun. Jolla ei sitten taaskaan ollut mitään vaikutusta seuraavaan keinun suoritukseen, mutta eka kerta puomia piti sitten hidastella... Kokeiltiin myös lopuksi kahdelta ekalta hypyltä pujotteluun menoa (eli kääntöä pois putkelta). Kääntyyhän nihkeästi, mutta ei tainnut ehtiä putkeen kertaakaan.

Tällaista olisi ollut luvassa Milanin ryhmässä, keppien "vaikeita" aloituksia vasta sopivasti treenattiinkin. Ehkä joskus käydään tämäkin treeni tekemässä.