Kaljuapina vastaan TukkaJumala :)
Ottelu päättyi tuomariäänin tasapeliin. Eikä kenellekään jaettu käytösrangaistuksia :)
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
Laatutreeniä
Viikolla ei pahemmin treenailtu. Torstaina ei ollut treenejä, kun oli epikset vuorossa. Ja jos ei enää tänä vuonna kisata virallisissa niin vielä vähemmin epävirallisissa... Keskiviikkona pidettiin penskojen agilitytunti eli menossa mukana Nomi ja Mofi. Nomi kirmaili hallilla onnellisesti nakuna, kun meno pakkopaitahaalarissa oli niin tahmeaa ettei mitään rajaa. No hei, liikkui se sentään, toisin kuin kotona, paitsi toki karkuun... Pitäisi varmaan alkaa keksimään muitakin treenejä, mutta tällä kertaa tehtiin taas perinteistä kuviota eli U-putki ja toisesta päästä kaksi hyppyä suoraan ja toisesta kaksi suoraan + kaksi lisänä vähän mersun merkin tapaan. Hyvin haki Nomi esteitä, eteni hyvällä vauhdilla sekä malttoi myös kestää lähdössä (kokeiltiin myös lähtöä kahden hypyn takaa). Tässä kuviossa tuli treenattu tekniikoista valssi, takaaleikkaus sekä persjättö. Puomin kontaktia treenailtiin sekä kokonaisena esteenä sekä pelkältä alasmeno-osalta. Muistuteltiin taas rengasta sekä uutena tutustuttiin pussiin, kun kerrankin oli avustaja mukana.
Viikonloppuna oli sen verran routa sulanut, että saatiin lisättyä taas keppien lukumäärää pihalle. Viimeiset kaksi saadaan lisättyä heti, kun siirrän kepit johonkin muuhun kohtaan, että ne mahtuukin (liian pieni piha). Kerta keppejä lisättiin niin jotain otettiin poiskin (korkea aikakin...) eli ohjureita. Yksi pois, ei mitään vaikutusta. Toinen pois ja vielä kolmaskin :) Jos ohjurit on alussa hankalammat niin tässä vaiheessa ne palkitsee :) Keppejä kyllä kelpaa treenata myös takki päällä. Ei tarvi mennä kun pihalle niin Nomi on kohta pujottelemassa :)
Tokoilu on viime aikoina jäänyt vähälle, kun agilitymenoja on riittänyt ja toisaalta ei ole houkuttanut treenailla jossain märällä ja kuraisella hiekkakentällä. Näin ollen viikonloppuna selvittiin vihdoin ja viimein molempina päivinä valoisaan aikaan Tapikselle ja ihanalle nurmikentälle. Sunnuntaina oltiin saatu annos räntää, mutta ei se menoa haitannut. Ei näköjään ole vaarallista pitää pidempiäkään taukoja silloin tällöin, koirat nimittäin toimi kun mitään taukoa ei olisi ollutkaan! Intoa ehkä oli vielä normaalia enemmän :) Milanin kanssa ollaan nyt keskitytty parantamaan kaukojen jumitusta eli tehdään pitkältä matkalta ja ilman mitään takaapalkkoja, palkkaus ensimmäisistä vaihdoista. Lilikin osasi hyppynoudon kuin itsestään :) Ruudusta ei mitään hajua, jos siellä ei ole mitään alustaa, vaikka ei sitä alunperin näkisikään. Oliskin ollut vähän turhan helppoa, jos olisi myös pysähtynyt pelkällä käskyllä oikeaan paikkaan, irtoaminen ei mikään ongelma. Nomin kanssa harrastetaan enemmän sisätokoilua, ehkä siinäkin pitäisi aktivoitua, hävyttömän vähän sille on mitään opetettu.
Viikon kohokohta oli Kylliäisen Katin koulutus lauantaina. Tällaista kun pääsisi tekemään vähän useamminkin...
Alkuun kokeiltiin kolmea eri vaihtoehtoa. Toimivin (takaakierto-persjättö-vekkaus) oli varmaan mitä en olisi älynnytkään ajatella ja huonoin (pakkovalssi) mikä ensiksi tuli mieleen :) Twisti + vekkaus toimi myös hyvin.Vitoselle päällejuoksu, kutoselle saksalainen (myös valssi ok), seiskalle saatiin tehtyä varmaankin vahingossa aivan mielettömän hieno vekkaus. Kymppiputki juostiin A:n puolelta niin sai keinulle paremmin vauhtia, sivuttaisetäisyyttä vaadittiin että oli jotain mahiksia ehtiä työntämään 11 takaakiertoon. Renkaalle ennakoiva puolivalssi (kääntyi tosi hyvin, ekalla kerralla oli kyllä kieltokin lähellä) ja muurille takaaleikkaus, jonka jälkeen mentiin. Hyvin ehti hypylle 17, siihen kokeiltiin muutamaakin eri vaihtoehtoa, että sai kääntymään tiukasti. Oikein ajoitettu ja rytmitetty sylivekin ja pyörityksen sekoitus toimi tosi hyvin. Tätä pitää ens kerralla treenata lisää, että saa oman liikkumisen juuri oikein, ilmaiseksi ei Lili tiukasti käänny. Keppejä kokeiltiin molemmin puolin, mutta parhaiten toimi kuten olin suunnitellutkin eli oikealta puolelta ja päällejuoksulla hypylle. Oikealla ajoituksella ei parempaa linjaa voinut saada. Heitto putkeen ja persjättö ennen pussia. Seuraavaa pätkää sitten höylättiinkin, kun haluttiin tehdä muurin leijeröinnillä. En tiedä oisko muuta ehtinytkään kun nytkin tuli aika kiire. Olikin tarkkaa oman liikkumisen suunnan ja rytmityksen kanssa, että irtosi hypylle 25. Itse piti liikkua läheltä A:ta rintamasuunta irrotettavalla hypylle. Pussin jälkeen ensin vauhdin hidastus ja siitä sitten heitto hypylle. Toimii kun vaan osaa :) Putken jälkeen persjättö ja ennakoiva valssi. Oikea putken pää löytyi hienosti vekkauksella. 31 twistillä, sekin alkaa jo nykyään itseltä sujumaan paremmin :) Vitsi, milloin olisi viimeeksi tullut noin hiki treeneissä, Lilikin ihan läkähdyksissä. Mutta se on vaan hyvän treenin merkki :D
Ei Nomi koskaan ole ollut into pinkeänä ensimmäisten joukossa lähdössä lenkille, mutta auta armias nyt kun pitäisi laittaa vaatettakin päälle. Lenkille ei päästä jos ei käy sitä ensin kaivamasta jostain vällyjen välistä tai jostain pöydän alta mihin on kuvitellut pääsevänsä karkuun. Alun nikottelun jälkeen menee kyllä ihan reippaasti lenkilläkin varsinkin jos pääsee vapaana menemään tai hihnassa riittää sekin, että pääsee yksin kävelemään ilman muita. Mikäköhän siinä on..?!? Lili puolestaan möllöttää perästä vedettävänä ilman Milania. Milan sen sijaan on helppo tämän suhteen - täyttä höyryä eteenpäin! Sitä höyryä voisi lahjoittaa välillä vähän kavereillekin niin ei tarvitisisi aina muistuttaa vetämisestä...
Jotta Nomin ei tarvitsisi kuljeskellä vanha villasukka tai äitin säärystin päässä, niin äiti näppäränä neuloi pienelle oman myssyn. Pitäisi joskus käyttää muutakin kameraa kuin kännykän, mutta eiköhän tuosta idea käy ilmi :)
Ei tee kuva oikeutta Nomin oikeasti kaunille päälle. Otetaan uutta parempaa kuvaa sitten kun on karvatkin! Toivottavasti ehtii joulukorttikuvaan :)
Viikonloppuna oli sen verran routa sulanut, että saatiin lisättyä taas keppien lukumäärää pihalle. Viimeiset kaksi saadaan lisättyä heti, kun siirrän kepit johonkin muuhun kohtaan, että ne mahtuukin (liian pieni piha). Kerta keppejä lisättiin niin jotain otettiin poiskin (korkea aikakin...) eli ohjureita. Yksi pois, ei mitään vaikutusta. Toinen pois ja vielä kolmaskin :) Jos ohjurit on alussa hankalammat niin tässä vaiheessa ne palkitsee :) Keppejä kyllä kelpaa treenata myös takki päällä. Ei tarvi mennä kun pihalle niin Nomi on kohta pujottelemassa :)
Tokoilu on viime aikoina jäänyt vähälle, kun agilitymenoja on riittänyt ja toisaalta ei ole houkuttanut treenailla jossain märällä ja kuraisella hiekkakentällä. Näin ollen viikonloppuna selvittiin vihdoin ja viimein molempina päivinä valoisaan aikaan Tapikselle ja ihanalle nurmikentälle. Sunnuntaina oltiin saatu annos räntää, mutta ei se menoa haitannut. Ei näköjään ole vaarallista pitää pidempiäkään taukoja silloin tällöin, koirat nimittäin toimi kun mitään taukoa ei olisi ollutkaan! Intoa ehkä oli vielä normaalia enemmän :) Milanin kanssa ollaan nyt keskitytty parantamaan kaukojen jumitusta eli tehdään pitkältä matkalta ja ilman mitään takaapalkkoja, palkkaus ensimmäisistä vaihdoista. Lilikin osasi hyppynoudon kuin itsestään :) Ruudusta ei mitään hajua, jos siellä ei ole mitään alustaa, vaikka ei sitä alunperin näkisikään. Oliskin ollut vähän turhan helppoa, jos olisi myös pysähtynyt pelkällä käskyllä oikeaan paikkaan, irtoaminen ei mikään ongelma. Nomin kanssa harrastetaan enemmän sisätokoilua, ehkä siinäkin pitäisi aktivoitua, hävyttömän vähän sille on mitään opetettu.
Viikon kohokohta oli Kylliäisen Katin koulutus lauantaina. Tällaista kun pääsisi tekemään vähän useamminkin...
Ei Nomi koskaan ole ollut into pinkeänä ensimmäisten joukossa lähdössä lenkille, mutta auta armias nyt kun pitäisi laittaa vaatettakin päälle. Lenkille ei päästä jos ei käy sitä ensin kaivamasta jostain vällyjen välistä tai jostain pöydän alta mihin on kuvitellut pääsevänsä karkuun. Alun nikottelun jälkeen menee kyllä ihan reippaasti lenkilläkin varsinkin jos pääsee vapaana menemään tai hihnassa riittää sekin, että pääsee yksin kävelemään ilman muita. Mikäköhän siinä on..?!? Lili puolestaan möllöttää perästä vedettävänä ilman Milania. Milan sen sijaan on helppo tämän suhteen - täyttä höyryä eteenpäin! Sitä höyryä voisi lahjoittaa välillä vähän kavereillekin niin ei tarvitisisi aina muistuttaa vetämisestä...
Jotta Nomin ei tarvitsisi kuljeskellä vanha villasukka tai äitin säärystin päässä, niin äiti näppäränä neuloi pienelle oman myssyn. Pitäisi joskus käyttää muutakin kameraa kuin kännykän, mutta eiköhän tuosta idea käy ilmi :)
Ei tee kuva oikeutta Nomin oikeasti kaunille päälle. Otetaan uutta parempaa kuvaa sitten kun on karvatkin! Toivottavasti ehtii joulukorttikuvaan :)
tiistai 22. marraskuuta 2011
Siihen päätettiin mistä aloitettiinkin...
Nyt on kisakausi tältä vuodelta agilitynkin osalta paketissa. Lauantaina vikat kolme starttia Kotkassa, puoli yksitoista lähdettiin matkaan ja kotona oltiin puolen yhdeksän maissa. Ei vanha enää jaksa...
Kotkalaisten uusi halli oli varsin pätevän oloinen - tilava ja valoisa hyvällä pohjalla. Tai no, kivituhka aina aiheuttaa pientä koiran pesuoperaatiota, mutta aika vähän tällä kertaa ja oli vaihtelun vuoksi jalkakarvat punaisina :)
Tuomarina kaikilla maksi3:sten radoilla oli Hannele Lummeranta. Samainen tuomari oli meillä jo kun aloitettiin urakkamme ykkösissä sekä kertaalleen myös kakkosissa. Molemmilla kerroilla oli saaliina tuplanollat, joten ei kai tälle päivälle muuta tavoitetta voinut olla :)
Iso kiitos videoista Hennalle :) Kiva, että nämä nyt saatiin muistoksi, 2-luokan tupla kun jäi laiskuutta kuvaamatta.
Radoilla oli tiettyjä yhtäläisyyksiä silloisten kakkosluokan ratoihin Mikkelissä mukautettuna ylempään luokkaan. Hyppiksen alkusuora oli aika kamala - hyppy - hyppy - pituus - kepit avokulmaan ja rata jatkuu keppien takapuolelle yhden hypyn jälkeen suoralla takaakiertoon... Harvoin näkee noin paljon epäonnistuneita keppien aloituksia. Ei muuta kuin ottamaan vastaan keppien jälkeen (eli neljän esteen takaa) ja aloitus käsiohjauksella. Jouduin siis luopumaan pyhästä periaatteestani, että ei niitä käsiä sinne pujotteluun. Toiseen väliin taipuminen teki tiukkaa, mutta ihmeen kaupalla selvittiin aloituksesta. Sain jopa survottua Lilin hypyn takaakiertoonkin (oikea hylkyrysä), yhden tai kahden kerran treeni näytti tuottavan tulosta :) Matka jatkui ei millään valssilla, vaan saksalaisella (hyvä minä :). Yhden hypyn kautta lisää vauhtia ja taas oli takaakiertoa tarjolla. Sain kuin sainkin Lilin taas takaakiertoon, mutta sitten oli pakko hoppuilla ja Lili löi jarrut lukkoon nenä lähes rimassa kiinni. Voi pentele, kielto hypyltä. Selvittiin vaikeat kohdat ja sitten piti ryssiä tyhmällä tavalla tuossa kohdin. Eikä olisi ollut mikään kiire, kun oli tarkoitus takaaleikata suoran päätteeksi. Lähetin Lilin hypylle uudestaan, mutta jäi sitten haltuunotto tekemättä ja Lili meni putken sijaan toiselle hypylle. No väliäkö tuolla :) Loppu sitten lasketeltiin. Mitä me taas opimme - älä hätäile ja ota koira mukaan. Lupaavasta alusta ei jäänyt mitään käteen...
Agiradalla oli myöskin "kivoja" takaakiertoja sekä ansaesteitä. Puomilta käännös 90 astetta ja takaakierto oltiin jo yhdessä aiemmassa kisassa ryssitty, joten nyt tiesi paremmin varautua. A:lle oli helppo ottaa sivuttaisetäisyyttä ja mennä jo valmiiksi asemiin siivekkeen luokse. Sitten piti muistaa kääntyä kunnolla suoraan menosuuntaan putkelle, toisella puolella oli nimittäin rengas ja toisella A houkutuksena. Vähän oli Lili, että mihin ihmeeseen myö mennään, mutta saatiin kuitenkin putkeen asti. Putkijarrustusta ollaan viime aikoina treenailtu ja pääasiassa toiminut hyvin, mutta varmuuden maksimoimiseksi ei arvannut kisoissa käyttää, ettei vaan lyö liinoja kiinni. Renkaan jälkeen oli taas A tyrkyllä, mutta piti kääntyä sivulle hypylle. Parempi ratkaisu sujuvuuden kannalta olisi ollut vetää itsekin hypyn toiselle puolelle ja leikata sitten kepeille. Seuraavan hypyn jälkeen meni vähän pitkäksi, kun ei arvannut kääntää tarpeeksi tiukasti ettei ole päällejuoksussa myöhässä. No ei ollut odottelunkaan jälkeen meno kovin sujuvaa, mutta oikein ne esteet mentiin. Vähän Lili protestoi takaakiertoon survomista, mutta meni sinne kuitenkin. Silloin on tosi kyseessä, kun mykkä-Lilistä lähtee radalla ääntä :) Nopea pysäytys kontaktille ja maaliin nollalla! Ei ollut meno ihan sujuvaa kaikissa kohdin ja sen näki ajassakin, mutta riitti kuitenkin tarvittavaan tulokseen ja vain sillä oli nyt merkitystä.
Toinen agirata, ei mitään ihmeellisyyksiä, muutama tarkkuutta vaatinut kohta. Radalla mentäessä ei onneksi kykene tuloksia ajattelemaan, mutta etukäteisajatus oli, että nyt se tuplanolla otetaan tai ei sitten "koskaan". Sain jopa vähän vekattua keppien jälkeiselle hypylle. Suoran putken jälkeinen hyppy meni pitkäksi, kun ei arvannut kauempaa kääntää tiukasti. Jos ois ollut oikein vikkelä niin ehkä olisi voinut ehtiä tekemään persjätön renkaan jälkeen, mutta löytyi se oikea hyppy nyt muutenkin. Takaaleikkaus putkelle, ei vieläkään arvannut kokeilla putkijarrutuksella. Puomin kohdalla juostiin, eikä kontaktille jääty asumaan. Loppukuviokin sujui takaaleikkaus/sylkkärillä/millä lie, katsotaan sujuvuus vielä videolta :) Mutta nolla eli näin ollen TUPLANOLLA!
Hyvä päätös kaudelle. Alunperin oli tavoitteena vasta nousta kolmosiin, nyt on sentään neljää nollaa tienattu sekä tuplakin. Niitä menetettyjä mahdollisuuksia ei muistella :)
Ja Nomikin on trimmattu, siitä muistona kovettuma peukalossa... Uusi pohjavillakin alkaa jo pikkuhiljaa peittämään kaljua, toivottavasti se pysyy edes kohtuullisella työllä kurissa. Lenkillä tarkenee takilla / fleecehaalarilla ja villasukalla päässä :) Sukassa oli reikä, tehtiin saksilla vähän isompi niin toimii hyvin huppuna näin tilapäisratkaisuna :)
Kotkalaisten uusi halli oli varsin pätevän oloinen - tilava ja valoisa hyvällä pohjalla. Tai no, kivituhka aina aiheuttaa pientä koiran pesuoperaatiota, mutta aika vähän tällä kertaa ja oli vaihtelun vuoksi jalkakarvat punaisina :)
Tuomarina kaikilla maksi3:sten radoilla oli Hannele Lummeranta. Samainen tuomari oli meillä jo kun aloitettiin urakkamme ykkösissä sekä kertaalleen myös kakkosissa. Molemmilla kerroilla oli saaliina tuplanollat, joten ei kai tälle päivälle muuta tavoitetta voinut olla :)
Iso kiitos videoista Hennalle :) Kiva, että nämä nyt saatiin muistoksi, 2-luokan tupla kun jäi laiskuutta kuvaamatta.
Radoilla oli tiettyjä yhtäläisyyksiä silloisten kakkosluokan ratoihin Mikkelissä mukautettuna ylempään luokkaan. Hyppiksen alkusuora oli aika kamala - hyppy - hyppy - pituus - kepit avokulmaan ja rata jatkuu keppien takapuolelle yhden hypyn jälkeen suoralla takaakiertoon... Harvoin näkee noin paljon epäonnistuneita keppien aloituksia. Ei muuta kuin ottamaan vastaan keppien jälkeen (eli neljän esteen takaa) ja aloitus käsiohjauksella. Jouduin siis luopumaan pyhästä periaatteestani, että ei niitä käsiä sinne pujotteluun. Toiseen väliin taipuminen teki tiukkaa, mutta ihmeen kaupalla selvittiin aloituksesta. Sain jopa survottua Lilin hypyn takaakiertoonkin (oikea hylkyrysä), yhden tai kahden kerran treeni näytti tuottavan tulosta :) Matka jatkui ei millään valssilla, vaan saksalaisella (hyvä minä :). Yhden hypyn kautta lisää vauhtia ja taas oli takaakiertoa tarjolla. Sain kuin sainkin Lilin taas takaakiertoon, mutta sitten oli pakko hoppuilla ja Lili löi jarrut lukkoon nenä lähes rimassa kiinni. Voi pentele, kielto hypyltä. Selvittiin vaikeat kohdat ja sitten piti ryssiä tyhmällä tavalla tuossa kohdin. Eikä olisi ollut mikään kiire, kun oli tarkoitus takaaleikata suoran päätteeksi. Lähetin Lilin hypylle uudestaan, mutta jäi sitten haltuunotto tekemättä ja Lili meni putken sijaan toiselle hypylle. No väliäkö tuolla :) Loppu sitten lasketeltiin. Mitä me taas opimme - älä hätäile ja ota koira mukaan. Lupaavasta alusta ei jäänyt mitään käteen...
Agiradalla oli myöskin "kivoja" takaakiertoja sekä ansaesteitä. Puomilta käännös 90 astetta ja takaakierto oltiin jo yhdessä aiemmassa kisassa ryssitty, joten nyt tiesi paremmin varautua. A:lle oli helppo ottaa sivuttaisetäisyyttä ja mennä jo valmiiksi asemiin siivekkeen luokse. Sitten piti muistaa kääntyä kunnolla suoraan menosuuntaan putkelle, toisella puolella oli nimittäin rengas ja toisella A houkutuksena. Vähän oli Lili, että mihin ihmeeseen myö mennään, mutta saatiin kuitenkin putkeen asti. Putkijarrustusta ollaan viime aikoina treenailtu ja pääasiassa toiminut hyvin, mutta varmuuden maksimoimiseksi ei arvannut kisoissa käyttää, ettei vaan lyö liinoja kiinni. Renkaan jälkeen oli taas A tyrkyllä, mutta piti kääntyä sivulle hypylle. Parempi ratkaisu sujuvuuden kannalta olisi ollut vetää itsekin hypyn toiselle puolelle ja leikata sitten kepeille. Seuraavan hypyn jälkeen meni vähän pitkäksi, kun ei arvannut kääntää tarpeeksi tiukasti ettei ole päällejuoksussa myöhässä. No ei ollut odottelunkaan jälkeen meno kovin sujuvaa, mutta oikein ne esteet mentiin. Vähän Lili protestoi takaakiertoon survomista, mutta meni sinne kuitenkin. Silloin on tosi kyseessä, kun mykkä-Lilistä lähtee radalla ääntä :) Nopea pysäytys kontaktille ja maaliin nollalla! Ei ollut meno ihan sujuvaa kaikissa kohdin ja sen näki ajassakin, mutta riitti kuitenkin tarvittavaan tulokseen ja vain sillä oli nyt merkitystä.
Toinen agirata, ei mitään ihmeellisyyksiä, muutama tarkkuutta vaatinut kohta. Radalla mentäessä ei onneksi kykene tuloksia ajattelemaan, mutta etukäteisajatus oli, että nyt se tuplanolla otetaan tai ei sitten "koskaan". Sain jopa vähän vekattua keppien jälkeiselle hypylle. Suoran putken jälkeinen hyppy meni pitkäksi, kun ei arvannut kauempaa kääntää tiukasti. Jos ois ollut oikein vikkelä niin ehkä olisi voinut ehtiä tekemään persjätön renkaan jälkeen, mutta löytyi se oikea hyppy nyt muutenkin. Takaaleikkaus putkelle, ei vieläkään arvannut kokeilla putkijarrutuksella. Puomin kohdalla juostiin, eikä kontaktille jääty asumaan. Loppukuviokin sujui takaaleikkaus/sylkkärillä/millä lie, katsotaan sujuvuus vielä videolta :) Mutta nolla eli näin ollen TUPLANOLLA!
Hyvä päätös kaudelle. Alunperin oli tavoitteena vasta nousta kolmosiin, nyt on sentään neljää nollaa tienattu sekä tuplakin. Niitä menetettyjä mahdollisuuksia ei muistella :)
Ja Nomikin on trimmattu, siitä muistona kovettuma peukalossa... Uusi pohjavillakin alkaa jo pikkuhiljaa peittämään kaljua, toivottavasti se pysyy edes kohtuullisella työllä kurissa. Lenkillä tarkenee takilla / fleecehaalarilla ja villasukalla päässä :) Sukassa oli reikä, tehtiin saksilla vähän isompi niin toimii hyvin huppuna näin tilapäisratkaisuna :)
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Lämmöstä sekaisin
Sen sijaan tätä tehdessä lämmöt oli kohdillaan eli sunnuntaina Kouvolaan katsomaan mitä Timo tällä kertaa oli meille keksinyt. Onneksi rata ei loppujen lopuksi ollut niin paha kuin mitä aluksi näytti. Helpottaa ihan hemmetisti kun joku kertoo mitä kannattaa tehdä ja miten se tehdään. Jos ja kun ohjaaja osaa edes jotenkin noudattaa annettuja ohjeita niin pieni nakusterihan tekee vaikka mitä!
Viikon Nomin muodonmuutosta kännykkäkuvin:
Alun järkytys, siitä tulee kalju!
maanantai 7. marraskuuta 2011
Pienet virheet maksaa paljon - Show Must Go On!
Ei varmaan suuri yllätys, että Imatralta oli saaliina hylky, ja eikä sertiä... Tosin se serti nollavoitolla jäi 0,25 sekunnin päähän. Ei kilin ketut!!!!! Jo toinen kerta kun agisertiä oikein tarjotaan, mutta ei niin ei... Ekalla kerralla rata oli aika pelastelua, joten ei yliaika ollut suuri yllätys. Nyt hartaat pysäytykset kontakteille, yksi mihin se koira katosi ja yksi hieman huono takaaleikkaus lipsautti ajan yliajan puolelle, kuten vähän pelkäsinkin. Neljännesosa sekunnin... Mieti... Bye bye, nolla ja serti. Lilin ei onneksi tarvinnut moista harmitusta tietää, vaan juoksenteli into pinkeänä radan jälkeen narupallon kanssa maneesin viereisellä kentällä sekä iloitsi uudesta isosta tiksuraatolelusta Nomin kanssa. Jänis onkin jo aika limaisen mussutettu...
Kolmosluokkalaiset kisasi Imatralla illasta. Onneksi oltiin aikataulusta edellä niin selvittiin kotiin jopa puolen yhdeksän aikoihin. Tuomarina molemmilla radoilla Minna Räsänen.
Hyppyradalla aloitettiin ja teki mieli jo lähteä kotiin :) Tiukat 180 asteen käännökset ansaesteiden edessä, ei ole ihan meidän vahvuuksia. Alusta vielä ehkä selvitään sylivekillä/ennakoivalla valssilla, mutta muurilta kääntyminen, apua... Alku menikin yllättävän kohtuullisesti ja ehkä siitä häkeltyneenä en oikein saanut tehtyä kunnollista päällejuoksua muurin jälkeiselle hypylle. Ois siihen voinut tehdä saksalaisenkin. Seuraavalle hypylle se olisi ainakin kannattanut tehdä, kun Lili pongasi sivusta pituuden kun olisi pitänyt mennä vaan suoraan putkeen. Ja HYL. Keppien aloituskaan ei onnistunut. Ne vähän epäilyttikin, kun avokulma ja lyhyt matka pituudelta sekä tummansiniset kepit hieman pimeässä maneesin nurkassa. Ois toki voinut olla tarkempi ohjauksessa (mutta ei työntää käsiä pujotteluun) kuin myös ottaa etumatkaa niin olisi saanut tyrkättyä takaakiertoon. Sitä vastakkaistakin olisi voinut käyttää työntöön. Taas olisi ollut yksi paikka treenailla saksalaista, mutta mikä se on kun pitää olla laiska ja mukavuudenhaluiden ja jättää tekemättä kaikki missä pitää vähän tsempata. Hyppärillä eka ja vika rima 65 cm, muut 60 cm. Maneesin pohja oli nyt hyvä, toisin kuin keväällä, joten ei mittään ongelmaa.
Agirata sitten. Josta ei yhtään ihanneajan alittanutta nollaa. Muutama tarkkuutta vaatinut kohta, mutta ei mitään älyttömän pahaa. Mekin melkein selvittiin... Omaan ohjauksensuunnitteluun (melkein toteutukseenkin) olin tyytyväinen, näki nimittäin joitain kokeneita ja menestyneitä ohjaajia mielestäni hyvin erikoisilla ratkaisuilla liikenteessä ja huonosti näytti toimivankin. Lili ei edes vilaissut putkea vaan tuli A:lle kuten pitikin. Loistava kontakti, olisi ehkä kannattanut vapauttaa ainakin sen kaksikymmentäviisisadasosaa aikaisemmin. Kun ei olisi itse himmannut niin olisi ehtinyt hyvin asemiin seuraavalla hypylle. Tuolla ohjauksella Lili tuli hyvin perässä putkeen, vaikka normisti A vetää Liliä aika voimakkaasti. Välistävetokin toimi jees ja hyvin lähdettiin menosuuntaan. Olin suunnitellut takaaleikkausta muurin jälkeen, mutta en arvannut tehdä sitä niin tiukasti että olisi saatu myös tarvittava tiukka käännös. Videolta ei näy niin hyvin, että kuinka pitkäksi menee ja vauhti hidastuu. Siinäkin olisi saanut aikaa nipistettyä hyvin. Ois saattanut vaikka valssi olla parempi. Keppien päässä oli tarkoitus tehdä valssi ja vekata oikealla linjalle hypyn kautta putkeen. En todellakaan luottanut siihen, että saisin vasta hypyn jälkeen käännettyä Lilin putken oikeaan päähän. Nyt en hätäillyt valssin kanssa, vaan odotin että Lili varmasti pujottelee loppuun. Ja sitten valssia ja vekkaamaan. Mutta missä pirussa se koira on? Haltuunotto ei ilmeisestikään ollut riittävän tehokas, jolloin Lili meni minun selän takanta ja kävi hyppäämässä seuraavan hypyn itse, joka sattui olemaan jopa oikea. Pienen ihmettelyn jälkeen ehdin itsekin mukaan ja matka jatkui oikein putkeen. Aikaa vaan paloi se X x 0,25 s. Hieno pysäytys puomille (niin pysäytys), seuraavan hypyn kanssa piti olla tarkka että saa käännettyä pois ansaesteeltä. Tämä onnistui hyvin kuten myös takaakierto putken suun edessä. Wow! Rataan mahtui siis paljon hyvää, niistä olisi voinut rauhassa iloita joukossa ynnä muut, mutta nyt vaan harmittaa.
Lili on pakko jatkossakin pysäyttää kontakteilla, koska muuten on hyvin pian loikkija radalla. Tilanteesta riippuen pysäytys on joko nopeampi tai sitten perusteellisempi. Lili antaa koollaan tasoitusta muille vauhdissa, mutta ei se myöskään käytä koko vauhtipotentiaaliaan radalla. Sellainen etenemisen raivo puuttuu ja nyt sitä pitää lähteä tekemään omalla "raivokkaammalla" ohjauksella, vedättämällä sekä palkata treeneissä enemmän noista käännöksistä että lähtee niistä vauhdilla. Ei pikkunätti suoritus vaan riitä, katsotaan mihin sitä sinkoillaan sitten Kotkassa :)
Nomilla oli taas aamupäivästä pentujen kokoontumisajot. Pojista Nomi on vieläkin niin ihanan tuoksuinen... Jos joku päivä sais viime kerralta kuvatun videonkin julkaisuun. Illalla kisoissa pääsi Nomikin näkemään mistä se ihana hevonpeekin oikein tulee :) Milan veteli sitä taas kitaansa niin että hyvä ettei siihen tukehtunut. Njam, njam. Mutta siitä kätevää tavaraa, ettei se sotke edes partaa!
Off topic. Viikonloppuna tuli fiilisteltyä sattumalta Queeniä. Queen vaan on The King. Mutta The Next Best Thing - Adam + Queen! Video tämän päivän lohdutukseksi: http://www.mjsbigblog.com/adam-lambert-to-sing-with-queen-at-mtv-european-music-awards.htm Annettakoon nyt anteeksi uudenlainen sovitus :)
Kolmosluokkalaiset kisasi Imatralla illasta. Onneksi oltiin aikataulusta edellä niin selvittiin kotiin jopa puolen yhdeksän aikoihin. Tuomarina molemmilla radoilla Minna Räsänen.
Hyppyradalla aloitettiin ja teki mieli jo lähteä kotiin :) Tiukat 180 asteen käännökset ansaesteiden edessä, ei ole ihan meidän vahvuuksia. Alusta vielä ehkä selvitään sylivekillä/ennakoivalla valssilla, mutta muurilta kääntyminen, apua... Alku menikin yllättävän kohtuullisesti ja ehkä siitä häkeltyneenä en oikein saanut tehtyä kunnollista päällejuoksua muurin jälkeiselle hypylle. Ois siihen voinut tehdä saksalaisenkin. Seuraavalle hypylle se olisi ainakin kannattanut tehdä, kun Lili pongasi sivusta pituuden kun olisi pitänyt mennä vaan suoraan putkeen. Ja HYL. Keppien aloituskaan ei onnistunut. Ne vähän epäilyttikin, kun avokulma ja lyhyt matka pituudelta sekä tummansiniset kepit hieman pimeässä maneesin nurkassa. Ois toki voinut olla tarkempi ohjauksessa (mutta ei työntää käsiä pujotteluun) kuin myös ottaa etumatkaa niin olisi saanut tyrkättyä takaakiertoon. Sitä vastakkaistakin olisi voinut käyttää työntöön. Taas olisi ollut yksi paikka treenailla saksalaista, mutta mikä se on kun pitää olla laiska ja mukavuudenhaluiden ja jättää tekemättä kaikki missä pitää vähän tsempata. Hyppärillä eka ja vika rima 65 cm, muut 60 cm. Maneesin pohja oli nyt hyvä, toisin kuin keväällä, joten ei mittään ongelmaa.
Agirata sitten. Josta ei yhtään ihanneajan alittanutta nollaa. Muutama tarkkuutta vaatinut kohta, mutta ei mitään älyttömän pahaa. Mekin melkein selvittiin... Omaan ohjauksensuunnitteluun (melkein toteutukseenkin) olin tyytyväinen, näki nimittäin joitain kokeneita ja menestyneitä ohjaajia mielestäni hyvin erikoisilla ratkaisuilla liikenteessä ja huonosti näytti toimivankin. Lili ei edes vilaissut putkea vaan tuli A:lle kuten pitikin. Loistava kontakti, olisi ehkä kannattanut vapauttaa ainakin sen kaksikymmentäviisisadasosaa aikaisemmin. Kun ei olisi itse himmannut niin olisi ehtinyt hyvin asemiin seuraavalla hypylle. Tuolla ohjauksella Lili tuli hyvin perässä putkeen, vaikka normisti A vetää Liliä aika voimakkaasti. Välistävetokin toimi jees ja hyvin lähdettiin menosuuntaan. Olin suunnitellut takaaleikkausta muurin jälkeen, mutta en arvannut tehdä sitä niin tiukasti että olisi saatu myös tarvittava tiukka käännös. Videolta ei näy niin hyvin, että kuinka pitkäksi menee ja vauhti hidastuu. Siinäkin olisi saanut aikaa nipistettyä hyvin. Ois saattanut vaikka valssi olla parempi. Keppien päässä oli tarkoitus tehdä valssi ja vekata oikealla linjalle hypyn kautta putkeen. En todellakaan luottanut siihen, että saisin vasta hypyn jälkeen käännettyä Lilin putken oikeaan päähän. Nyt en hätäillyt valssin kanssa, vaan odotin että Lili varmasti pujottelee loppuun. Ja sitten valssia ja vekkaamaan. Mutta missä pirussa se koira on? Haltuunotto ei ilmeisestikään ollut riittävän tehokas, jolloin Lili meni minun selän takanta ja kävi hyppäämässä seuraavan hypyn itse, joka sattui olemaan jopa oikea. Pienen ihmettelyn jälkeen ehdin itsekin mukaan ja matka jatkui oikein putkeen. Aikaa vaan paloi se X x 0,25 s. Hieno pysäytys puomille (niin pysäytys), seuraavan hypyn kanssa piti olla tarkka että saa käännettyä pois ansaesteeltä. Tämä onnistui hyvin kuten myös takaakierto putken suun edessä. Wow! Rataan mahtui siis paljon hyvää, niistä olisi voinut rauhassa iloita joukossa ynnä muut, mutta nyt vaan harmittaa.
Lili on pakko jatkossakin pysäyttää kontakteilla, koska muuten on hyvin pian loikkija radalla. Tilanteesta riippuen pysäytys on joko nopeampi tai sitten perusteellisempi. Lili antaa koollaan tasoitusta muille vauhdissa, mutta ei se myöskään käytä koko vauhtipotentiaaliaan radalla. Sellainen etenemisen raivo puuttuu ja nyt sitä pitää lähteä tekemään omalla "raivokkaammalla" ohjauksella, vedättämällä sekä palkata treeneissä enemmän noista käännöksistä että lähtee niistä vauhdilla. Ei pikkunätti suoritus vaan riitä, katsotaan mihin sitä sinkoillaan sitten Kotkassa :)
Nomilla oli taas aamupäivästä pentujen kokoontumisajot. Pojista Nomi on vieläkin niin ihanan tuoksuinen... Jos joku päivä sais viime kerralta kuvatun videonkin julkaisuun. Illalla kisoissa pääsi Nomikin näkemään mistä se ihana hevonpeekin oikein tulee :) Milan veteli sitä taas kitaansa niin että hyvä ettei siihen tukehtunut. Njam, njam. Mutta siitä kätevää tavaraa, ettei se sotke edes partaa!
Off topic. Viikonloppuna tuli fiilisteltyä sattumalta Queeniä. Queen vaan on The King. Mutta The Next Best Thing - Adam + Queen! Video tämän päivän lohdutukseksi: http://www.mjsbigblog.com/adam-lambert-to-sing-with-queen-at-mtv-european-music-awards.htm Annettakoon nyt anteeksi uudenlainen sovitus :)
lauantai 5. marraskuuta 2011
Putki päällä
Normi mittapuulla varmaan pitää paikkaansa, mutta en ole silti pitänyt itseni minään hard core agilityharrastajana. Tavoitteellisena vaan :) Ja erittäin laiskana vain lähikisojen kiertäjänä. Mutta silti kun katsoo kalenteria niin nyt on menossa 12 viikon putki, jolloinka joka viikonloppu on joko kisoja tai sitten jonkun ulkopuolisen koulutusta. Seuraava vapaa viikonloppu itsenäisyyspäivän jälkeen, hmm... Haloo 12 vkoa eli 3 kk! Kisataukoa sentään tulee kohtapuoliin, kun Kotkan jälkeen kahden viikon päästä startataan seuraavan kerran vasta omissa kisoissa maaliskuussa (sen jälkeen niitä sitten riittääkin). Jos ei tule himopakkasia tai sopivia hiihtokelejä niin sitten "vaan" treenataan.
Tänään meitä Lilin kanssa oli saapunut kouluttamaan Emilia Rainetoja. Tehtiin valkoisten pallukoiden mukaan rata. Kakkosen merkkaus ja sitten päällejuoksu (kuten vähän aikaa sitten Rannikon treeneissä), kolmonen saksalaisella (hyvä Lili, hyvä ohjaaja :), vitoselle ennakoiva valssi (ajatellulle ponnistusviivalle) jolla linja suoraksi kutosen takaakiertoon. Tänne asti meni kuin vettä vaan, mutta odotetusti pakkovalssi keskellä rataa tuottaa tuskaa. Räpylät menosuuntaan ja vimmattu käden heilutus. Tämä on selvä opetettava asia. Kutoselle pakkovalssi ja kasille taas sujuvasti saksalainen. Hypylle 11 kokeiltiin ensin niistosokkaria, mutta ei Lili käänny niin hyvin siivekkeen ympäri. Sylivekki se on Lilin juttu, näytti siltä kuin olisi jarruttanut ilmassa :) Vastaanotto neljältätoista vastakkaisella, ja seitsemälletoista (ponnistusviivalle!) ennakoiva valssi kahdella kädellä (tehokkampi kuin yhdellä). Putkijarrutus jäi vähän joka kerta tekemättä, mutta sentään mutkaputkesta löytyi aina oikea pää ilman ongelmia. Otin vähän pujottelussa etumatkaa, jolloin meni ihan vaan vetämällä. Vastaanottamaan valssilla 21 taakse ja heitto 22:selle, jonka jälkeen hanaa että ehti tekemään persjättöä 24-25 väliin. Merkki persjätöstä jo siinä vaiheessa kun ollaan hypyn 24 kohdin. Päällejuoksut ja saksalaiset toimii Lilillä tosi hyvin. Niitä siis jatkossa jos vaan mahdollista hitaiden valssien sijaan. Loppuun vetäistiin sitten koko rata nollalla läpi :) Eli huomenna siis voi kerätä Imatralta hyllyjä...
Torstaina oli Lilillä Hannan suunnittelema takaakiertohässäkkä. Päästiin myös treenailemaan tiukkoja käännöksiä (tosin ilman muurin täyskaatoja à la Vani) sekä backlappiä (kerta se on ensimmäinenkin). *Piirros tulossa* Kakkoselle tosiaan huvin ja urheilun vuoksi backlap, saman asian olisi toki ajanut pakkovalssi. Toimi Lilllä heti alusta asti. Kuuliaiset A:n kontaktit edelleen (katsotaan kuin kauan). Muurin jaakotus, että kääntyi ansaesteeltä. Vedolla oikeaan putken päähän valssin kanssa kompuroinnin sijaan. Muurille taas ennakoiva valssi ja sitten liikettä, että sai tyrkättyä takaakiertoon. Ennakoiva valssi ennen putkea olevalle hypylle, vitsi et kääntyi hyvin. Harjoittelun jälkeen koko pätkä virheittä.
Milanille ansaestetreeniä. Ei muuten tainnut mennä väärälle esteelle kuin kerran, mutta on se kääntyminen vaikeaa... Kepit ei meinannut alkuun löytyä oikein, kerran aloitti tokasta välistä ja kerran juoksi minut kumoon tantereeseen kun yritin suoristaa linjaa. Meni sitten oikein alkup. suunitelmallakin eli ohjaan hyppyjen vasemmalta puolen, lähtö lähempäntä kakkosta (ei jälkeen). Toisella kierroksella halusin kokeilla kuten tehtiin Rannikon treeneissä viimeeksi Lilin kanssa eli juoksenkin itse oikealta puolelta suoraan ja annan hakea itse kepit. Toimi vallan mainiosti! Milania on ihan turha edes yrittää kääntää tiukasti hypyillä, vaan mieluummin peruuttaa itse alta pois muutaman askelen ja antaa hypyn valua kuin että menee selän taakse. Ekalla kerralla menikin näin puomille putken sijaan sen verran epävarmasti kuitenkin, että rämpi ylösmenon ja tippui sitten päältä pois. Voihan samperi... Tällä kertaa Milan ei onneksi vetänyt aiheesta palkokasvia keuhkorakkuloihin asti. Hyvin irtosi suorien putkien jälkeisille hypyille. Jos Milan on käännöksissä hidas niin ei se sitä suorilla ole ja kun ei itse käännöksissä saa etumatkaa kun pitää odottaa... Eikä eksynyt A:lle, ihmeiden aika ei ole ohi. Loppuun puhtaasti läpi.
Keskiviikkona käytiin omatoimitreenailemassa sunnuntain testiradan paria kohtaan. Ekaksi hypylle pakkovalssi, siitä muurille ja keinulle. Kun vaan ei jää jumiin pakkovalssiin niin hyvin ehtii ohjaamaan keinulle. Toisena pätkänä mutkaputken jälkeiset neljä hyppyä neliössä ennen puomia. Kokeiltiin tokahypylle takaaleikkausta. Ei hyvä, Lili olisi mennyt vaan suoraan ja Milan taas kielsi sitten koko hypyn. Ja mielestäni minä ehdin ihan hyvin valssaamaan välissä, ainakin helpommalta tuntui kuin armoton vääntäminen takaaleikkausta varten hypylle. Ongelma oli enemmänkin testissä takaakierron jälkeinen kompurointi. Kepit sattui olemaan samalla tavalla takana ja sieltähän Milan aina kaarratti... Nomilla oli ohjelmassa mm.yksittäisistä esteistä babymuuri ja pituus sekä rengas. Niin ja keinu. Vain sentään puoliksi kun sain sen huudolla kääntymään takaisin. Kannattaa siis aina kantaa lähtöpaikkaan ja takas ja katsoa ettei ole houkuttevia esteitä vieressä :) Tehtiin myös muutamien hyppyjen "rataa". Keppejä on nyt kahdeksan, pitäisi tänä viikonloppuna lisätä kymmeneen. Nyt ei tarvita enää edes tuplaohjureita vaan yhdet riittää.
Huomenna Imatralle! Viimeeksi sertin kanssa takaisin, nyt saa olla tyytyväinen jos tulee muutakin kuin vain hylkyjä :)
Tänään meitä Lilin kanssa oli saapunut kouluttamaan Emilia Rainetoja. Tehtiin valkoisten pallukoiden mukaan rata. Kakkosen merkkaus ja sitten päällejuoksu (kuten vähän aikaa sitten Rannikon treeneissä), kolmonen saksalaisella (hyvä Lili, hyvä ohjaaja :), vitoselle ennakoiva valssi (ajatellulle ponnistusviivalle) jolla linja suoraksi kutosen takaakiertoon. Tänne asti meni kuin vettä vaan, mutta odotetusti pakkovalssi keskellä rataa tuottaa tuskaa. Räpylät menosuuntaan ja vimmattu käden heilutus. Tämä on selvä opetettava asia. Kutoselle pakkovalssi ja kasille taas sujuvasti saksalainen. Hypylle 11 kokeiltiin ensin niistosokkaria, mutta ei Lili käänny niin hyvin siivekkeen ympäri. Sylivekki se on Lilin juttu, näytti siltä kuin olisi jarruttanut ilmassa :) Vastaanotto neljältätoista vastakkaisella, ja seitsemälletoista (ponnistusviivalle!) ennakoiva valssi kahdella kädellä (tehokkampi kuin yhdellä). Putkijarrutus jäi vähän joka kerta tekemättä, mutta sentään mutkaputkesta löytyi aina oikea pää ilman ongelmia. Otin vähän pujottelussa etumatkaa, jolloin meni ihan vaan vetämällä. Vastaanottamaan valssilla 21 taakse ja heitto 22:selle, jonka jälkeen hanaa että ehti tekemään persjättöä 24-25 väliin. Merkki persjätöstä jo siinä vaiheessa kun ollaan hypyn 24 kohdin. Päällejuoksut ja saksalaiset toimii Lilillä tosi hyvin. Niitä siis jatkossa jos vaan mahdollista hitaiden valssien sijaan. Loppuun vetäistiin sitten koko rata nollalla läpi :) Eli huomenna siis voi kerätä Imatralta hyllyjä...
Milanille ansaestetreeniä. Ei muuten tainnut mennä väärälle esteelle kuin kerran, mutta on se kääntyminen vaikeaa... Kepit ei meinannut alkuun löytyä oikein, kerran aloitti tokasta välistä ja kerran juoksi minut kumoon tantereeseen kun yritin suoristaa linjaa. Meni sitten oikein alkup. suunitelmallakin eli ohjaan hyppyjen vasemmalta puolen, lähtö lähempäntä kakkosta (ei jälkeen). Toisella kierroksella halusin kokeilla kuten tehtiin Rannikon treeneissä viimeeksi Lilin kanssa eli juoksenkin itse oikealta puolelta suoraan ja annan hakea itse kepit. Toimi vallan mainiosti! Milania on ihan turha edes yrittää kääntää tiukasti hypyillä, vaan mieluummin peruuttaa itse alta pois muutaman askelen ja antaa hypyn valua kuin että menee selän taakse. Ekalla kerralla menikin näin puomille putken sijaan sen verran epävarmasti kuitenkin, että rämpi ylösmenon ja tippui sitten päältä pois. Voihan samperi... Tällä kertaa Milan ei onneksi vetänyt aiheesta palkokasvia keuhkorakkuloihin asti. Hyvin irtosi suorien putkien jälkeisille hypyille. Jos Milan on käännöksissä hidas niin ei se sitä suorilla ole ja kun ei itse käännöksissä saa etumatkaa kun pitää odottaa... Eikä eksynyt A:lle, ihmeiden aika ei ole ohi. Loppuun puhtaasti läpi.
Huomenna Imatralle! Viimeeksi sertin kanssa takaisin, nyt saa olla tyytyväinen jos tulee muutakin kuin vain hylkyjä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)