Nyt on kisakausi tältä vuodelta agilitynkin osalta paketissa. Lauantaina vikat kolme starttia Kotkassa, puoli yksitoista lähdettiin matkaan ja kotona oltiin puolen yhdeksän maissa. Ei vanha enää jaksa...
Kotkalaisten uusi halli oli varsin pätevän oloinen - tilava ja valoisa hyvällä pohjalla. Tai no, kivituhka aina aiheuttaa pientä koiran pesuoperaatiota, mutta aika vähän tällä kertaa ja oli vaihtelun vuoksi jalkakarvat punaisina :)
Tuomarina kaikilla maksi3:sten radoilla oli Hannele Lummeranta. Samainen tuomari oli meillä jo kun aloitettiin urakkamme ykkösissä sekä kertaalleen myös kakkosissa. Molemmilla kerroilla oli saaliina tuplanollat, joten ei kai tälle päivälle muuta tavoitetta voinut olla :)
Iso kiitos videoista Hennalle :) Kiva, että nämä nyt saatiin muistoksi, 2-luokan tupla kun jäi laiskuutta kuvaamatta.
Radoilla oli tiettyjä yhtäläisyyksiä silloisten kakkosluokan ratoihin Mikkelissä mukautettuna ylempään luokkaan. Hyppiksen alkusuora oli aika kamala - hyppy - hyppy - pituus - kepit avokulmaan ja rata jatkuu keppien takapuolelle yhden hypyn jälkeen suoralla takaakiertoon... Harvoin näkee noin paljon epäonnistuneita keppien aloituksia. Ei muuta kuin ottamaan vastaan keppien jälkeen (eli neljän esteen takaa) ja aloitus käsiohjauksella. Jouduin siis luopumaan pyhästä periaatteestani, että ei niitä käsiä sinne pujotteluun. Toiseen väliin taipuminen teki tiukkaa, mutta ihmeen kaupalla selvittiin aloituksesta. Sain jopa survottua Lilin hypyn takaakiertoonkin (oikea hylkyrysä), yhden tai kahden kerran treeni näytti tuottavan tulosta :) Matka jatkui ei millään valssilla, vaan saksalaisella (hyvä minä :). Yhden hypyn kautta lisää vauhtia ja taas oli takaakiertoa tarjolla. Sain kuin sainkin Lilin taas takaakiertoon, mutta sitten oli pakko hoppuilla ja Lili löi jarrut lukkoon nenä lähes rimassa kiinni. Voi pentele, kielto hypyltä. Selvittiin vaikeat kohdat ja sitten piti ryssiä tyhmällä tavalla tuossa kohdin. Eikä olisi ollut mikään kiire, kun oli tarkoitus takaaleikata suoran päätteeksi. Lähetin Lilin hypylle uudestaan, mutta jäi sitten haltuunotto tekemättä ja Lili meni putken sijaan toiselle hypylle. No väliäkö tuolla :) Loppu sitten lasketeltiin. Mitä me taas opimme - älä hätäile ja ota koira mukaan. Lupaavasta alusta ei jäänyt mitään käteen...
Agiradalla oli myöskin "kivoja" takaakiertoja sekä ansaesteitä. Puomilta käännös 90 astetta ja takaakierto oltiin jo yhdessä aiemmassa kisassa ryssitty, joten nyt tiesi paremmin varautua. A:lle oli helppo ottaa sivuttaisetäisyyttä ja mennä jo valmiiksi asemiin siivekkeen luokse. Sitten piti muistaa kääntyä kunnolla suoraan menosuuntaan putkelle, toisella puolella oli nimittäin rengas ja toisella A houkutuksena. Vähän oli Lili, että mihin ihmeeseen myö mennään, mutta saatiin kuitenkin putkeen asti. Putkijarrustusta ollaan viime aikoina treenailtu ja pääasiassa toiminut hyvin, mutta varmuuden maksimoimiseksi ei arvannut kisoissa käyttää, ettei vaan lyö liinoja kiinni. Renkaan jälkeen oli taas A tyrkyllä, mutta piti kääntyä sivulle hypylle. Parempi ratkaisu sujuvuuden kannalta olisi ollut vetää itsekin hypyn toiselle puolelle ja leikata sitten kepeille. Seuraavan hypyn jälkeen meni vähän pitkäksi, kun ei arvannut kääntää tarpeeksi tiukasti ettei ole päällejuoksussa myöhässä. No ei ollut odottelunkaan jälkeen meno kovin sujuvaa, mutta oikein ne esteet mentiin. Vähän Lili protestoi takaakiertoon survomista, mutta meni sinne kuitenkin. Silloin on tosi kyseessä, kun mykkä-Lilistä lähtee radalla ääntä :) Nopea pysäytys kontaktille ja maaliin nollalla! Ei ollut meno ihan sujuvaa kaikissa kohdin ja sen näki ajassakin, mutta riitti kuitenkin tarvittavaan tulokseen ja vain sillä oli nyt merkitystä.
Toinen agirata, ei mitään ihmeellisyyksiä, muutama tarkkuutta vaatinut kohta. Radalla mentäessä ei onneksi kykene tuloksia ajattelemaan, mutta etukäteisajatus oli, että nyt se tuplanolla otetaan tai ei sitten "koskaan". Sain jopa vähän vekattua keppien jälkeiselle hypylle. Suoran putken jälkeinen hyppy meni pitkäksi, kun ei arvannut kauempaa kääntää tiukasti. Jos ois ollut oikein vikkelä niin ehkä olisi voinut ehtiä tekemään persjätön renkaan jälkeen, mutta löytyi se oikea hyppy nyt muutenkin. Takaaleikkaus putkelle, ei vieläkään arvannut kokeilla putkijarrutuksella. Puomin kohdalla juostiin, eikä kontaktille jääty asumaan. Loppukuviokin sujui takaaleikkaus/sylkkärillä/millä lie, katsotaan sujuvuus vielä videolta :) Mutta nolla eli näin ollen TUPLANOLLA!
Hyvä päätös kaudelle. Alunperin oli tavoitteena vasta nousta kolmosiin, nyt on sentään neljää nollaa tienattu sekä tuplakin. Niitä menetettyjä mahdollisuuksia ei muistella :)
Ja Nomikin on trimmattu, siitä muistona kovettuma peukalossa... Uusi pohjavillakin alkaa jo pikkuhiljaa peittämään kaljua, toivottavasti se pysyy edes kohtuullisella työllä kurissa. Lenkillä tarkenee takilla / fleecehaalarilla ja villasukalla päässä :) Sukassa oli reikä, tehtiin saksilla vähän isompi niin toimii hyvin huppuna näin tilapäisratkaisuna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti