Ei varmaan suuri yllätys, että Imatralta oli saaliina hylky, ja eikä sertiä... Tosin se serti nollavoitolla jäi 0,25 sekunnin päähän. Ei kilin ketut!!!!! Jo toinen kerta kun agisertiä oikein tarjotaan, mutta ei niin ei... Ekalla kerralla rata oli aika pelastelua, joten ei yliaika ollut suuri yllätys. Nyt hartaat pysäytykset kontakteille, yksi mihin se koira katosi ja yksi hieman huono takaaleikkaus lipsautti ajan yliajan puolelle, kuten vähän pelkäsinkin. Neljännesosa sekunnin... Mieti... Bye bye, nolla ja serti. Lilin ei onneksi tarvinnut moista harmitusta tietää, vaan juoksenteli into pinkeänä radan jälkeen narupallon kanssa maneesin viereisellä kentällä sekä iloitsi uudesta isosta tiksuraatolelusta Nomin kanssa. Jänis onkin jo aika limaisen mussutettu...
Kolmosluokkalaiset kisasi Imatralla illasta. Onneksi oltiin aikataulusta edellä niin selvittiin kotiin jopa puolen yhdeksän aikoihin. Tuomarina molemmilla radoilla Minna Räsänen.
Hyppyradalla aloitettiin ja teki mieli jo lähteä kotiin :) Tiukat 180 asteen käännökset ansaesteiden edessä, ei ole ihan meidän vahvuuksia. Alusta vielä ehkä selvitään sylivekillä/ennakoivalla valssilla, mutta muurilta kääntyminen, apua... Alku menikin yllättävän kohtuullisesti ja ehkä siitä häkeltyneenä en oikein saanut tehtyä kunnollista päällejuoksua muurin jälkeiselle hypylle. Ois siihen voinut tehdä saksalaisenkin. Seuraavalle hypylle se olisi ainakin kannattanut tehdä, kun Lili pongasi sivusta pituuden kun olisi pitänyt mennä vaan suoraan putkeen. Ja HYL. Keppien aloituskaan ei onnistunut. Ne vähän epäilyttikin, kun avokulma ja lyhyt matka pituudelta sekä tummansiniset kepit hieman pimeässä maneesin nurkassa. Ois toki voinut olla tarkempi ohjauksessa (mutta ei työntää käsiä pujotteluun) kuin myös ottaa etumatkaa niin olisi saanut tyrkättyä takaakiertoon. Sitä vastakkaistakin olisi voinut käyttää työntöön. Taas olisi ollut yksi paikka treenailla saksalaista, mutta mikä se on kun pitää olla laiska ja mukavuudenhaluiden ja jättää tekemättä kaikki missä pitää vähän tsempata. Hyppärillä eka ja vika rima 65 cm, muut 60 cm. Maneesin pohja oli nyt hyvä, toisin kuin keväällä, joten ei mittään ongelmaa.
Agirata sitten. Josta ei yhtään ihanneajan alittanutta nollaa. Muutama tarkkuutta vaatinut kohta, mutta ei mitään älyttömän pahaa. Mekin melkein selvittiin... Omaan ohjauksensuunnitteluun (melkein toteutukseenkin) olin tyytyväinen, näki nimittäin joitain kokeneita ja menestyneitä ohjaajia mielestäni hyvin erikoisilla ratkaisuilla liikenteessä ja huonosti näytti toimivankin. Lili ei edes vilaissut putkea vaan tuli A:lle kuten pitikin. Loistava kontakti, olisi ehkä kannattanut vapauttaa ainakin sen kaksikymmentäviisisadasosaa aikaisemmin. Kun ei olisi itse himmannut niin olisi ehtinyt hyvin asemiin seuraavalla hypylle. Tuolla ohjauksella Lili tuli hyvin perässä putkeen, vaikka normisti A vetää Liliä aika voimakkaasti. Välistävetokin toimi jees ja hyvin lähdettiin menosuuntaan. Olin suunnitellut takaaleikkausta muurin jälkeen, mutta en arvannut tehdä sitä niin tiukasti että olisi saatu myös tarvittava tiukka käännös. Videolta ei näy niin hyvin, että kuinka pitkäksi menee ja vauhti hidastuu. Siinäkin olisi saanut aikaa nipistettyä hyvin. Ois saattanut vaikka valssi olla parempi. Keppien päässä oli tarkoitus tehdä valssi ja vekata oikealla linjalle hypyn kautta putkeen. En todellakaan luottanut siihen, että saisin vasta hypyn jälkeen käännettyä Lilin putken oikeaan päähän. Nyt en hätäillyt valssin kanssa, vaan odotin että Lili varmasti pujottelee loppuun. Ja sitten valssia ja vekkaamaan. Mutta missä pirussa se koira on? Haltuunotto ei ilmeisestikään ollut riittävän tehokas, jolloin Lili meni minun selän takanta ja kävi hyppäämässä seuraavan hypyn itse, joka sattui olemaan jopa oikea. Pienen ihmettelyn jälkeen ehdin itsekin mukaan ja matka jatkui oikein putkeen. Aikaa vaan paloi se X x 0,25 s. Hieno pysäytys puomille (niin pysäytys), seuraavan hypyn kanssa piti olla tarkka että saa käännettyä pois ansaesteeltä. Tämä onnistui hyvin kuten myös takaakierto putken suun edessä. Wow! Rataan mahtui siis paljon hyvää, niistä olisi voinut rauhassa iloita joukossa ynnä muut, mutta nyt vaan harmittaa.
Lili on pakko jatkossakin pysäyttää kontakteilla, koska muuten on hyvin pian loikkija radalla. Tilanteesta riippuen pysäytys on joko nopeampi tai sitten perusteellisempi. Lili antaa koollaan tasoitusta muille vauhdissa, mutta ei se myöskään käytä koko vauhtipotentiaaliaan radalla. Sellainen etenemisen raivo puuttuu ja nyt sitä pitää lähteä tekemään omalla "raivokkaammalla" ohjauksella, vedättämällä sekä palkata treeneissä enemmän noista käännöksistä että lähtee niistä vauhdilla. Ei pikkunätti suoritus vaan riitä, katsotaan mihin sitä sinkoillaan sitten Kotkassa :)
Nomilla oli taas aamupäivästä pentujen kokoontumisajot. Pojista Nomi on vieläkin niin ihanan tuoksuinen... Jos joku päivä sais viime kerralta kuvatun videonkin julkaisuun. Illalla kisoissa pääsi Nomikin näkemään mistä se ihana hevonpeekin oikein tulee :) Milan veteli sitä taas kitaansa niin että hyvä ettei siihen tukehtunut. Njam, njam. Mutta siitä kätevää tavaraa, ettei se sotke edes partaa!
Off topic. Viikonloppuna tuli fiilisteltyä sattumalta Queeniä. Queen vaan on The King. Mutta The Next Best Thing - Adam + Queen! Video tämän päivän lohdutukseksi: http://www.mjsbigblog.com/adam-lambert-to-sing-with-queen-at-mtv-european-music-awards.htm Annettakoon nyt anteeksi uudenlainen sovitus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti