Haetaan... ASENNETTA!

Onneksi koira sentään toimii... Samaa ei voi sanoa ohjaajasta... Miten voi olla niin vaikeaa saada agissa päälle sellaista oikeanlaista asennetta ainaisen löysäilyn sijaan? Tähän mennessä kaivattu asenne on muistuttanut joskus harvoin olemassa olostaan, kun olen ensin päättänyt että nyt se tulos oikeasti tehdään (tuplanolla, sert...) tai sitten on ryssinyt siihen malliin treeneissä, että vähemmästäkin kouluttaja antaa kuulla kunnian :) Eiliset ryhmätreenit oli tästä taas oiva esimerkki. Ilmeisesti tullut liikaa katsottua suorituksia zenmäisestä tyyneydestä, jossa koira reagoi pieneen sormen vippaukseenkin. Joo ei toimi meillä. Voi Lili parka, kun se joutuu jatkossa kuuntelemaan radalla jatkuvaa käskytystä. Lili ei sitä tarvitse, mutta ohjaaja näköjään ja onhan se jatkuva kälätys ehkä kuitenkin itselle miellyttävämpää kuin vaikkapa nipistely tai poskien läiskiminen :) Ja onneksi videoissa saa korvattua ääniraidan, ei sen puoleen että niitä tähänkään asti on kärsinyt äänien kera kuunnella.

Eilen taas ryhmätreenit, pari viikkoa tulikin taukoa mm. pakkasen takia. Kaksi rataa samalla pohjalla, näyttää väljältä piirrustuksessa, mutta paikoitellen oli radalla ahtaampaa. Oli muuten videokamerakin treeneissä mukana, mutta valitettavasti akkuongelmien takia taisi tallentua vain ne rävellykset, joita EI julkaista. Molemmista pätkistä kuitenkin saatiin aikaiseksi ne puhtaat suorituksetkin :)

Eka pätkä. Tippui rimoja ja muurin palikoita sekä ohjaajan törmäilystä että koiran roiskimisesta johtuen. Harvinaista, mutta onnistui sekin sitten. Vitoshypylle vaihdettiin sylivekki niistosokkarin sijaan niin kääntyi hyvin ja pääsi ajoissa liikenteeseen, jolloin oikea putken pää löytyi hyvin pelkällä hirtolla. 9-10 väli oli ahdas ja 8-9-10 pätkään kokeiltiin useampaankin eri vaihtoehtoa. Paras oli keinun jälkeen vastakäännös ja sitten muurille takaaleikkaus, 12-13 väliin persjättö ja ennakoivaa pituudelle. Hienosti sovitti vauhdin pituudelle, että sai lyhyen hypyn, mutta ei ajatustakaan että olisi ottanut kieltoa!

Toinen rata ei ollut sen ihmeellisempi, mutta oikea asenne oli alkuun sitäkin enemmän kadoksissa. Voi kamala mitä säätämistä. Takaakierron yhteydessä niistosokkari toimii (2 hyppy), hyvin kääntyi taas pituudella, kutoshyppyä ei taas millään. Sama ongelma viime treeneissä, ei vaan riitä kääntymiseen sivuttaisetäisyyden ottaminen. Mutta läheltäkään ei voi mennä kääntämään tai sitten ollaan auttamattomasti myöhässä seuraavalla esteellä. Ongelma, ongelma. Vasta sitten kotona välähti, että tämähän on joskus toiminut tosi hyvin niin (vaikka on ollut putki takana houkuttimena), että heitän Lilin hypylle, oma vauhti pitää joko stopata tai ainakin selvästi hidastua ennen esteelle lähetystä. Sillä vauhdin muutoksella ymmärtää paremmin kääntymisen. Keinulta kunnolla haltuun ja 11 takaaleikkausella ja pituudelle hyppyjen välistä (muista ohjata sekä välistätulo että linjan korjaus pituudelle). Pussin jälkeen persjättö (muista pitää ääntä!), mutta lähempänä putkea kuin pussia. Jos täällä oli ongelmia niin sitten oli myös ongelmia ehtiä 18 hypylle valssiin.

Huono kenraaliharjoitus, hyvät kisat? Lauantainahan se nähdään. Vain kaksi starttia, joten asenne pitäisi saada kohdilleen jo heti ensimmäisestä lähtien. Kisoja varten muistuteltu viime aikoina sitä keppien avokulmaa sekä kontakti-putkierotteluja.

Toissa viikolla tuli tehtyä mistä pitkään jo haaveilin - poltin takassa kassillisen tunnarikapuloita! Okei vanhoja ja aivan liian monta kertaa käytettyjä. Sen sijaan uusia tehdään ensi viikolla lisää :) Ja käytetyt kierrätetään muille. Viime aikoina ollut suorastaan ilo treenata tunnaria, ei se vielä koevalmis ole, mutta tunaroinnista kaukana! Ja mikä ero Milaninkin työskentelyssä, jaksaa ekalla toistollakin etsiä oikeaa rauhallisesti haistellen vaikka kuinka kauan jos ei oikea osu heti nenään. Seuraavissa toistoissa onkin jo nenä auki ja oikea napataan aivan välittömästi. Olihan Riikan koulutus melkein kuin lottovoitto! Edes pieni sellainen :) Ja miten helppoa joku liike voi olla, kun sen vaan oikein opettaa. Väärällä tavalla hyvinkin tuskainen. Muuten ollaan nyt pilkottu tokoliikkeitä palasiin ja vahvistettu myös niitä alkeita. Lilin kaket ei vaan oikein edisty kerran viikossa treenailulla. Ja intoa on enemmän kuin laki sallii ko. liikkesseen...

Nomi puolestaan tekee selvästi juoksuja. Välillä on kyllä treeneissä niin hajamielinen, että jos tätä ei olisi jo koettu aikoinaan Lilin kanssa niin vois alkaa ahistaa. Tarpeeksi kun on kuullut juttuja heikosti motivoitavista ja innottomista käppänöistä. Mutta sitten kun on taas pikkuotuksen ajatukset siellä missä pitääkin niin taas mennään! Agitreenit on aika yksinkertaisia edelleen, joko treenataan jotain yksittäistä estettä, jotain tekniikkaa tai sitten vauhtia/etenemistä. Mikään kiire ei ole mihinkään.

Pikkuotus on myös kasvanut tai lähinnä jykevöitynyt, muidenkin kuin vain minun mielestä. Viime viikolla kun Lili kävi Einillä hierottavana niin Eini sanoi että oli noin sekunnin ajan ajatellut ikkunasta meitä katsoessaan, että eikö pikkukoira tullutkaan mukaan tällä kertaa. No, pikkukoira on vähän kasvanut :) Tosin joulukuussa käytiin viimeeksi, mutta karvatkin varmaan auttaa asiaa. Kuulemma näyttää jo ihan kääpiösnautserilta :) Ihan hyvä juttu. Jos vaikka 1 v. synttäreiden kunniaksi otetaan sitten uutta poseerauskuvaa, eihän siihen ole edes kuukauttakaan! Vielä ei ole Nomille varattu hieroja-aikaa, mutta on se ainakin opetellut makoilemaan matolla hyvinkin rentona :) Reisiin ainakin tulee papua jäällä spurttailessa, on niin raskasta hankea nyt ettei itsekään jaksa pitkää matkaa, mutta sinnikkäästi Nomi menee isompien perässä, ei ole tuollaisilla lyhyillä pätkillä vielä tarvinnut kantaa :)

PS. Perjantait on selvästi Nomin mielestä apinan teurastuspäivä. Jää vauhti päälle edellisen illan hiihtelystä?

PS2. Nomin Nana-emälle on suunnitteilla uusi pentue, jos ihqut pikkuotukset kiinnostaa. Minä yritän hillitä itseni tällä kertaa :) Mutta ei Nomi viimeiseksi miniparraksi tule jäämään!