Milanin mysteeri reissu

Ei Milan eräänä perjantaina aamulenkin jälkeen kotiin nukkumaan jääneenä tiennyt mitä tulisi päivän aikana vielä kokemaan.

Kaikki alkoi ihan normaalisti. Kivaa, äiti tuli hakemaan lenkille/mummolaan.

Yleensä se tarkoittaa tätä:

Leppoisaa oleskelua...

Omenoiden syöntiä...

Nam, kyllä oli hyvää...

Vahtihommia näin meidän poikien kesken...

Ja ehdottomasti - junien jahtaamista, jotka hurauttavat menemään aivan tontin takaa. Jiihaa! Olen saanut lammaskoiratkin opetettua tavoille, muuten eivät välitä moisista kulkupeleistä, mutta kun minä olen messissä niin pitävät huolen ettei yksikään juna pääse livahtamaan ohi vaikka minulla vähän vaikka huomio olisi herpaantunutkin :)

Mutta nytpäs matka kävi aivan toisaalle... Hetkonen, JUNA-asemalle! Siis saako täälläkin lennätellä junia vai mikäs juttu tämä nyt on?!?

Meneepäs vähän hankalaksi rähjätä kulkupelille, jonka _kyydissä_ itse matkustaa. Ja sitten piti olla vielä jossain lemmikkivaunussa.

Ja siellä oli tuollainen valkoinen karvapalleropentu, jota _minä_ kävin ihan rauhassa nuuskuttelemassa ja omistajakin sai minua rapsutella. Siis _minua_. Olin kuulemma niin hyväkäytöksinen herrasmies, että siitä hyvästä minulle piti antaa palkkioksi puruluu. Mutta ei näköjään liikaa pidä esittää hyväkäytöksistä, aletaan muuten uhkailemaan kodinvaihdoksella.

Tassuihin tuli entiseen malliin vauhtia, kun määränpäässä olikin tuttuja vastassa!

Yhdessä me lenkkeiltiin ja välillä istuskeltiin maisemia katselemaan...

Täällä oli kuulemma avoimien ovien päivä, ei tainnut koskea meitä?

Olihan reissu...Vartti autossa köllöttelyä riitti ja sen jälkeen olin taas innolla lähdössä kohti uusia sekkailuja!

Mitäs sitten seuraavaksi?