Snautseri on rekisteröintimäärältään sadan suosituimman rodun joukossa Suomessa (käppänä top 10:ssä), joten sinänsä ei voi puhua harvinaisesta rodusta. Mutta näissä meidän ympyröissä, tarkoittaen toko/agi/pk-kisoja, saa lähes poikkeuksetta olla rotunsa ainoa edustaja. Noh, eipähän huku massaan :)
Onko sillä sitten mitään merkitystä millä rodulla sitä kisaa? Tämä riippuu ihan harrastettavasta lajista. Milanin kanssa kun aloitettiin pk-puolella, missä valtarodut täällä päin on pitkälti sakemanni, belggari ja rotikka, niin päästiin hyvin porukoihin mukaan eikä esim. roturasismista ollut tietoakaan. Tuomaritkin suhtautui kokeissa erittäin positiivisesti ei niin perinteiseen pk-rotuun. Jos ei arvokisat ole tavoitteena, niin snautserin kanssa on hyvät mahdollisuudet pärjätä pk-lajeissa ja saada koira käyttövalioksikin (yksi tällainen on jo). Ja on sitä joskus jotkut päässeet myös SM-kisoissakin palkintopallille asti! Metrinen hyppyeste on tietysti haaste isolla H:lla tämänkokoiselle koiralle, mutta jos halua on riittävästi ja fysiikka/tekniikka on kunnossa niin ylihän siitä mennään ongelmitta.
Toko sitten... Milanilla kaksi luokkavoittoa 1-tuloksella ja neljä ensimmäistä alo/avo koetta 1-tuloksella. Lilillä viisi luokkavoittoa 1-tuloksella ja kaikista luokista tähän mennessä 1-tulos ensimmäisellä yrittämällä. Rodusta löytyy jo muutama TVA ja juuri äskettäin yksi snautseri sai TK4:sen. Joten ainakin valioksi asti on tässäkin rodussa tie auki? "Bortsuluokassa" voi ehkä olla luokkavoitot sitten tiukemmassa, mutta eipä tässä lajissa onneksi niitä voittoja niin tarvitakaan muuta kuin arvokisoissa. Rotuvalikoima kapenee mitä ylemmäs mennään.
Agility taitaa olla snautsereillakin se suosituin laji, mutta siitä huolimatta en nyt muista kuin kahdet tavan kisat, joissa olisi ollut joku toinenkin snautserin kanssa kisaamassa. Yksissä taisi olla jopa kolme snautseria! SM-kisoissa on ollut nyt molempina vuosina kun ollaan Lilin kanssa osallistuttu niin toinenkin partasuu yksilöissä mukana. MM-karsinnoissa ollaan saatu näinä vuosina olla ihan yksinään, aiemmilta vuosilta edustusta löytyy kuitenkin. Agilityvalioita on tähän mennessä kaksi, molemmat vuodelta 2000, siis 13 vuoden takaa. Yksittäiset agisertitkin on olleet snautsereille tiukassa.
Agilityssä kun ei riitä se oma suoritus vaan pitäisi pystyä myös päihittämään muitakin, jos menestyä meinaa tai edes saada koiran valioksi. Varsinkin maksiluokassa siinä on tekemistä. Esimerkkinä vaikka sunnuntain Mikkelin kisat ja 3-luokan maksien A agilityrata - 38 koirakkoa, joista 10 bortsua, 7 belggaria, 5 kelpietä, 4 pk. collieta, 2 aussieta, jokunen vesikoira ja vielä mudikin. Näitä näkee kisoissa paljon. Vähän harvemmin sitten snautseria, pinseriä, saksanseisojaa tai vaikkapa gordoninsetteriä. Jos vain yksilöllä olisi väliä, niin rotuvalikoima olisi varmaankin monipuolisempi? Mutta omapahan on valinta, jos autokisoissakin kisaisi perhefarmarilla urheiluautojen seassa :)
Ja itse kisan tuloksiin sitten. Oltiin laiskoja ja kisattiin vain kahdella agiradalla. Hypärin nähtyä olisi kyllä tehnyt mieli käydä se vetämässä, makee loppusuora! Tuomarina kaikilla radoilla toimi Salme Mujunen. Hänen radoillaan ei olla aiemmin käytykään. Vauhdikkaita ratoja löysällä ihanneajalla, joten nollia ropisi. Eikä vain muille vaan myös meillekin - molemmilta radoilta! Toinen tuplanolla siis jo plakkariin.
Ekalla radalla helppo alku koiralle joka pysyy lähdössä (ja Lilihän pysyy :) - suoraan kaksi hyppyä ja kaksi suoraa putkea peräjälkeen. Niin helppoa. Lilin putkijarrut kun ei ole mitkään maailman parhaimmat niin tarkoitus oli ottaa koira putken päästä ja lähettää hypyn kautta seuraavaan putkeen. Olin jo kävelemässä radalla kohti koiran kutsupaikkaa eli kahden putken väliin, kun onneksi satuin ihan vahingossa katsomaan taakseni ja mitä näinkään - Lili tulee jo toista hyppyä, possu oli siis varastanut lähdössä! Kerta se on ensimmäinenkin. Siinä kohtaa meinasi sitten tulla ihan kiire. Lilin sai jätettyä hyvin kepeille, joten sai sen verran etumatkaa, että sai karjuttua hyvin ekasta putkesta hypylle. Tuomari ei onneksi ollut kovin tarkka keinun suoritustavasta, pikkusika ei kyllä paljoa kiitoksia tyylistään taas ansainnut.
Nollia radalta tuli 13 kpl ja kuuden kärki tuloksissa: 1) borcol 2) borcol 3) borcol 4) auskel 5) belpam 6) snauts :) Kärkeen vajaa 6 sekuntia, mistäköhän sen ajan puristaisi?
Tokalla radalla testattiin lähinnä keppien aloitusta sekä keinua, onneksi jälkimmäisellä oli taas tyyli vapaa kunhan vain kontakteille osui. Sen verran epäilytti oma juoksuvoima, että piti ottaa varman päälle ja tehdä seuraava hyppy poispäinkäännöksellä, vaikka kyseistä tekniikkaa ei tule juuri koskaan käytettyä. Loppurata vaan juostiin :) Nolla sijoituksella ynnämuut. Tällä radalla olisi voinut saada vähän ajastakin pois, nyt mentiin aika rennosti, mutta ei missään nimessä yli 8 sekuntia.
Mirkalle kiitokset kuvaamisesta!
Välillä sitä miettii, että mitäköhän järkeä tässä kisaamisessa on, koska omalla suorituksella ei ole niin suurta merkitystä. Jos radalta tulee paljon nollia, niin se on ihan sama käydäänkö me tekemässä nolla varman päälle vai riskirajoilla. Sijoitusten suhteen mahdollisuudet on aika rajalliset. Jos itse aikoo päästä palkintopallilla voittamisesta puhumattakaan niin kaikkien nopeimpien pitää ensin epäonnistua. Mutta ehkä Lilikin vielä sen viimeisen sertin joskus saa. Onhan sitä tässä kesän aikana ollut tarjolla, jos olisi vaan tehnyt ne nollat oikeissa starteissa.
Lauantaina vuorossa taas tokon seuranmestikset; voittajaluokassa neljä koirakkoa, roduista ei vielä tietoa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti